Vettä sataa! Kevättä ilmassa.
Kotona sen sijaan ei ollut vettä, ei satanut, mikä sinänsä oli positiivista, vaan kun sitä vettä ei tullut kraanasta….
Olin menossa iltavuoroon ja retuuseeraamassa naamaani. Olin juuri pessyt hampaat. Kun olin levittänyt pakkelin ja olisin pessyt kädet, niin vettä – ei tullut! Hana vaan ikävästi röyhtäili ja minä katselin ja kuuntelin sitä kummastuneena saippuat käsissä. Mielessä kävi vauhdilla jos vaikka mitä, mihin ne saippuat huuhtelen, pyyhin. Katselin jopa vessanpönttöä sillä silmällä. Vaan sitten katseeni kohdistui vesikannuun tiskipöydällä ja vieressä olevaan juomalasiin, joka oli puolillaan. Yhdessä kannun veden, jota oli tilkka ja sen vesilasin kanssa sain huljutettua saippuan käsistäni.
Seuraava ongelma olikin munat! Minulla oli munat kattilassa kiehumassa. Evääksi meinasin. Olihan ne saatava viilennettyä, että saa kuoret irti. Taas kävi vessanpönttö mielessä, mutta se meni ohi nopeasti, kun muistin, että saunan lauteilla oli löylyvettä jäänyt kiuluun. Eiköhän sillä kertaalleen lämmitetyllä hikisellä vedellä saada yhet munat huljutettua.
No ei sentään, onneksi, sillä alkoi vesi iloisesti lorista putkistossa! Hienoa, ei se kauaa kestänyt mokoma katkos, mutta kerkesi meikää pikkasen sekoittaa. Kun oli munien huuhtelemisen aika, sain vettä kraanasta. Munat kassiin ja menoksi.
