Kevään viimeinen kirjailijavieras saapuu kirjastoon 10.3 maanantaina.
Olen jo aika pitkään sitä valmistellut. Valmistelut ovat sellaiset, että kun saan hoidettua kaikki käytännön järjestelyt, niin loppu onkin sitä psyykkistä hommaa.
Se psyykkinen valmistelu on sitä, että alitajunnassa sitä vaan opettelee tuntemaan sen vieraan, kirjailijavieraan, minulle vieraan ihmisen. Tietoisesti sitä lukee hänen kirjojaan ja etsii netistä kaikkea tietoa. Se, mitä ei tiedosta, on sitten aika jännää. Sitä herää keskellä yötä ja huomaa kuinka on juuri saanut jonkun kuningasajatuksen, mitä kysyä tai sitten se on joku kiva painajainen…
Viimeeksi näin sellaisen painajaisen, että tuleva vieraamme Anja Snellman oli jo tullut Kouvolaan. Olin ollut häntä junalla vastassa ja olimme juuri ruokailemassa, kun hänen puhelin soi. Puhelun päättyessä sain kuulla, että hänen oli viipymättä palattava takaisin Helsinkiin. Just, ja minulle napsahti nakki kertoa kaikille ihmisille, miksi meillä ei olekaan kirjailijavierasta.
Onneksi heräsin siihen.
Kun Petri Tamminen oli tulossa, näin painajaisen, että hän myöhästyy… Niin sitten kävikin, mutta silti hän kerkesi hoitaa illan mallikkaasti.
Nyt, kun menen Anja Snellmanin kanssa syömään ja jos hänen puhelimensa soi, pyydänkö kauniisti, ettei hän vastaisi?
Olet tässä ollut jo viikon, reilunkin, yksi niistä harvoista blogeista, jonka tarkastan kahdesti päivässä.
Kirjoita nyt lisää päivityksiä, hyvänen aika, vieroitusoireet ovat aivan kamalat!!