Kävin eilen lääkärissä ja sain passituksen labraan, jossa viihdyin tänä aamuna. Käyn mieluusti lääkärissä ja muissa paikoissa, missä saa istua odotushuoneessa, sillä onhan minulla aina kirja mukana. Varsin oiva paikka lukea, vailla pienintäkään syyllisyyden tunnetta. Kotona, kun uppoutuu kirjaan ja sohvaan, tuntee joskus piston jossain, että voisi tehdä jotain hyödyllisempääkin, kiitos luterilaisen kasvatuksen…
Labrassa toimitaan nykyään aika joutuisasti ja en kerennyt juuri kovinkaan uppoutua kirjaani. Tarpeeksi kuitenkin, sillä oli pakko jatkaa sitä kaiken veriputkiloiden luovuttamisen jälkeen kahvilassa. Siis aivan pakko, koska olin joutunut lähtemään kotoa syömättä ja juomatta, niin oli pakko saada jotain aamiaisen tynkää, edes se kahvikupponen. Asetuin hyvin kahvilan nurkkaan ja kaivoin kassistani sen kirjan ja annoin itselleni luvan nauttia siitä. Kirja oli hyvä, koko ajan se olo, että vielä yksi kappale ja sit vielä yksi…kunnes se loppui. Miten oli hyvä mieli, kirjasta tulee hyvä mieli ja lukeminen on jotain niin ihanaa relaksanttia, että kyllä jaksaa. Onneksi oli sellainen mahdollisuus, perustaa lukunurkka terkkulan kahvioon ja muulla ei niin väliä, kun että kerkee illaksi töihin.
Kirja oli muuten Harry H. jonka vinkkauksen voi lukea Kirjavinkit-sivustolta.
http://www.melankolia.net/kirjavinkit/
Kirjan oli aivan loistavasti kirjoittanut Anja Snellman, jonka voi tavata pääkirjaston auditoriossa maaliskuun 10. klo 17.30. Aiomme puhua niin tästä kyseisestä kirjasta kuin monesta muustakin hänen kirjastaan.
Uskoisin, että siitä(kin) illasta tulee erittäin mielenkiintoinen!
