…ainakin minulle 
Näin on erittäin helppo ajatella, elää ja asennoitua. Kannattaa kokeilla.
Olen syntynyt tässä kaupungissa ja ollut aina sitä mieltä, että haluan asua ja elää täällä. Niin sopivan kokoinen kaupunki juuri minulle ja monelle (tosi monelle) muulle.
Lapsuuteni elin keskustassa ja leikin pitkin pihoja, joko kavereitten kanssa tai yksin. Puistoissa oli jos vaikka mitä hauskoja vempaimia. Jaakonpuisto oli olevinaan niin kaukana, mutta siellä oli pakko käydä, kun siellä oli paras pomppulauta. Se oli iso, valtava lankku, missä oli autonkumit ja siihen mahtui vaikka kuinka monta penikkaa. Puiston allas oli myös se, missä kahlailtiin ja joskus jopa uitiin….
Tuli sekin aika, kun Kouvola vaan alkoi tyrkkäämään ja oli ihan pakko nähdä jotain muuta. Pakkasin laukun ja lähdin, mutta en koskaan niin, ettei olisi ollut kotia Kouvolassa. Ärsytin ihmisiä joka paikassa sillä, että kykenin asumaan kahdessa paikassa yhtä aikaa, mutta se sopi minulle. Minusta oli aina kivaa lähteä Kouvolasta, mutta vielä ihanampaa oli se paluu.
Nyt sitä on jo niin vanha, ettei tulisi mieleenkään lähteä, ei jaksaisi, eikä voisi roudata lapsiakaan vieraaseen paikkaan. Kouvolasta on mukavaa tehdä reissuja muihin kaupunkeihin, mutta koti pysyy aina täällä ja kaikki tietävät, miten kotiin paluu lämmittää sydäntä!
