Eilinen ilta meni niin kiville, että paukku. Kun tulin töistä kotiin, ajattelin ottaa sen kunniaksi bissen. Kaadoin oluen lasiin ja rojahdin sohvalle. Luin lehteä ja asensin tuopin lattialle. Samalla, tehokkaana äiti-ihmisenä, lämmitin ruokaa. Kuinka sitten ollakaan, niin poikani osui sinne sohvan tietämille ja KLONK, sinne meni oluset, sohvan alle, PRKL! Asiaa lohdutti vain se, että minulla oli kaksi vielä jäljellä…ei silti ollut innostavaa pestä oluella lattiaa:(
Sitten sippasi tietsikka, alkaa olla normaalia, mutta minä vaan en totu siihen ikinä. Näyttö pimeni. Yritin soittaa Katariinalle, ei vastannut, sitten hänen isälleen, ei vastannut…aijai, mite alko jo keittää!
Kun mietin, mitä nappeja piti painaa, niin poikani sanoi, että hän painaisi sitä nappia, millä äitin saa takas hyvälle päälle…byääh!
Seuraavaksi tuli mieleen, kuinka saada se digiboksin kello toimimaan oikeaan aikaan. Luin koko ohjekirjan, mutta ei sanaakaan kellosta! Kaikkea muuta oli kyllä selvitetty, mutta ei sitä samperin kelloa ja meillä se tikittää jo 4 minsaa eellä. Nauhoittelepa sitten siinä.
Saunan jälkeen tyttäreni soitti eikä osannut isänsä luota neuvoa muuta kuin että soita naapurin M:lle. Soitin, mutta numero ei ollut käytössä! Laitoin viestin toiselle naapurille, jolta sain uuden numeron. Soitin uuteen numeroon, ei vastannut. Lähdin saunaan.
Löylyn lyömänä yritin uudestaan oikein hellin käsin saada tietokoneen toimimaan, turhaan. Naapurini M soitti minulle, neuvoi ja opasti ja silti ei saatu näyttöä toimimaan. Viimeinen kuuma vinkki oli se, että piuhat irti ja hyvää yötä!
Pyhäaamun ratoksi reippaana koneen kimppuun. Rauhallisesti laitoin sen ja sen töpselin ja ruuvailin niitä tiukempia ja sit avasin koneen ja voilà, homma pelitti ja olin laulaa riemuserenadin. Seuraava ihme tapahtui, kun digiboxi alkoi jäkittämään. Kasper otti töpselin irti ja laittoi takaisin ja taas! Ihme, digiboxi alkoi myös pelittää eikä siinä kaikki…kellokin meni oikeaan aikaan!
Siis voi jehna, töpselit irti ja homma toimii! Miten myö tultais toimeen ilman naapureita!
Minuu vähän kävi taas hymyilyttää sun blogi
vaikka oli pieniä murheita sulla matkassa ollut. Onneks selvisivät, niihän ne yleensä selviää asiat. P.s. Muista sumutella talvisin varsinki niitä huonekasveja, kun niin kuiva ilma. Terveisin naapurin J!