Ihanaa, koulu alkaa ja sen myötä meidän perheen arki asettuu omiin uomiinsa. Lapsilla on ollut se kaiken syksyä odotettu joululoma, ihan kiva, mutta vielä kivempi, kun se päättyy…
No kyllä, kyllä, äidin näkökulmasta katsottuna se on varsin helpottavaa. Lapset saavat edes kerran päivässä sen lämpimän aterian 
. Ovat poissa kotoa ja jatkuvasti toistensa kimpusta. Minulla todennäköisesti vähenevät ne puhelinsoitot, joissa sain kuulla mm. seuraavaa:
- Äiti, K tiskasi ja kasteli samalla minutkin!
- Äiti, K petasi sinun petisi tosi huonosti!
- Äiti, K on kiusannut koko aamun!
- Äiti, tuo maitoa ja kanelia!
- Äiti, mie haluun rahaa uuteen pipoon, mie haluun Heseen, mie haluun sitä ja tätä ja sillee ja tällee ja sinne ja tänne…..APUA!
Yhtään ei ole jeesannut se, että äiti on nyt töissä! Ei voi tulla erotuomariksi ja rankkareita antamaan, eikä omista rahaa töissä sen enempää kuin kotonakaan. Kaupassa sentään voi poiketa kotiin mennessä.
Vaan kun se siunattu koulu alkaa, niin mikä helpotus. Voi rauhassa olla töissä ja kun tulee kotiin, kysyä lapsilta:
- Kuinkas se koulupäivä meni ja oliko hyvää ruokaa?
Vastauksina yleensä:
- Ihan…
- Mitäs ruokaa meillä oli? Et viittis kattoo sieltä listasta…
- Nyt on kyllä kamala nälkä.
