Kyse ei ole nyt meidän olohuoneesta, tai meidän ja meidän…
Unohdetaan se olohuone, missä kirjoitan tätä tekstiä ja siirrytään hivenen isompaan olohuoneeseen. Tätä isompaa olohuonetta on viime aikoina pikkasen tuunattu, joten se alkaa näyttää entistä viihtyisämmältä. Se on meidän ja teidän, kaikkien kansalaisten oma olohuone. Allekirjoittaneen viihtyvyyttä siellä lisännee se, että siitä maksetaan hänelle palkkaa. Palkan vastineeksi hän sitten viihtyy siellä lähes päivittäin…
Nyt olisi tarkoitus houkutella ihmisiä käymään. Tulkaa hyvät ihmiset katsomaan, kuinka komiat uudet istuimet, sohvat ja pöydät meillä ja teillä on! Niin on soffalla näköä ja pehmyyttä, että ihan tekisi mieli ottaa hyvä kirja ja heittäytyä lukemaan sitä. Tekisin sen, mutta siitä minulle ei makseta, joten annan sen huvin ilomielin muille.
Pakko sanoa, että jo oli aikakin. Ne kamalat wanhat kalusteet pääsivät nyt kierrätykseen. Osa niistä oli juuri niin vanhoja kun itse rakennuskin. Aika vanha, kun olin silloin 10v ja kävin olohuoneessa satutunnilla.
Pöytien pinnat aikaa sitten hävinneet ja tuolit vinkuivat ja narisivat kuin maakellarin ovet. Nyt ei muuten narise, vaan hivelee silmää ja mieltä.
Tervetuloa KIRJASTOON! Istahtakaa toviksi sohvalle ja viihtykää!
