Puu olisi hankittava, kuusipuu sisälle ja tupaan joulua tuomaan, tunnelmaa luomaan. Mistä ja millä sen saisi, sama juttu joka joulu. Joskus se on meille tuotu ja eräänä jouluna sitä etsittiin joka paikasta. Metsästä en kuitenkaan etsi. En, vaikka kuin on yllytetty. Millä minä sen poikki saisin ja kun sitä kotio raahaisin, niin kilometrin päähän naama ”huutaisi”: tässä ollaan luvattomilla asioilla.
Kerran saimme joulukuusen ostettua paketissa, sukassa. Erittäin helppo tuoda autolla kotiin. Kun se sitten avattiin, se paljastui varsin alatuuhoseksi, erittäin kaunis kuusipuu levittäytyi kotiimme. Mikäs siinä. Loppiaisena, se alatuuhonen ei ollutkaan enää kiva ja kaunis. Se oli saatava ulos, eikä se ollut helppo juttu. Meillä oli silloin uudet parvekelasit ja minä tekniikan ihmelapsena tunnettu, en saanut niitä auki. Oli pakko viedä ulos ovesta. Kuusi hannasi vastaan ja kun rempasin sen väkivalloin, niin varmana 21kg neulasia kattoi kynnyksen ja rappukäytävää, ja hissiä ja ala-aulaa… Vein melko tyhjän rangan jätekatokseen. Sitten siivoamaan. Keräsin ja lakasin neulasia ämpäriin, joka sitten välillä putosi rappusista.
Minulla oli kuuma, ulkoisesti ja sisäisesti. Reilun tunnin uurastuksen jälkeen homma oli saatu päätökseen. Makasin sohvalla aivan raatona ja otin olusen.
Nyt se kuusonen olisi siis jälleen saatava. Otan apumiehen(8v.) mukaan ja lähdemme etsimään. Se olisi oltava tarpeeksi pieni, että mahtuu ovesta ja tarpeeksi lyhyt, että sopii jalustaan. Ei ole sahaa, ei kirvestä, mutta hanskat on. Oi kuusipuu, oi kuusipuu…
