Suoraan töistä glögille…tai oikeastaan otin sherryä, makeaa sherryä ja heti alkoi ensimmäiset tunnelmat, Puer Natus in Betlehem ja piparit tuoksuivat. Alkoi aivan uskomaton tunnelma, näin jopa Karpon joulupaketin.
Lumettomuudesta ja sysipimeydestä huolimatta oli White Christmas. Kuulin huilun ja kanteleen, olin näkeväni Tähti tähdistä ja se oli todella upeaa. Pakko oli todeta sen jälkeen, Kaikki ei voi olla enkeleitä ja sen toteaminen nosti vedet silmiin ja tuntui sydämessä asti.
Rauhaa, joulurauhaa…ah, miten rauhallista ja niin jouluista. Entäs sitten Sika? Ihan kiva sika, paitsi ei läheskään niin kiva tai söpö kuin joulupukin Petteri! Sellaisesta Petteristä en ole osannut uneksiakaan. Se karvaturri näytti kyllä ihan pystykorvan kaikista suloisimmalta versiolta(vaikka ei kyl ollu pystis). Oli varastaa show`n ihan vaan söpöilemällä.
Välillä käytiin ottaas pikkasen lisää sherryä, siitä sinisestä pullosta…
Mitäs siitä seurasi…tipetappia kaikilla eri variaatioilla ja joulurunoja ja voi olla, etten olen iässään nauranut niin paljoa runon lausannasta ja – vakuutan, ettei se johtunut sherrystä, vaan – lausujista.
Karpot ja Varpuset, Luciat ja sitten ne Seitsemän Veljestä…siis juuri se pätkä, jota me kunnon Olviretkeläiset(olutseura) olemme kuulleet kuin mantraa, heh, tulipas vallan tutunoloinen olo.
Potin räjäytti Tiernapojat, äh, ei kun Tiernakaupungit; Kouvola(kuningas, kröhm), Kuusankoski, Jaala ja ne poissaolevat, paitsi Elimäki, joka rimputteli mandoliinia(olikohan se se?). Voi kehvatsu, ku minnuu nauratti, niin jot ihan olin haleta.
Mite ol lystii! Tämän lystin sain kokea Kouvolan teatterissa, jonka pettämätön sakki oli taas vääntänyt ihan kivan paketin kasaan. Kiitos, mie oikein niijaan.
Pimmeen puiston läpi mie sillai ikkää ku tanssahtelin kotio päin Merry Xmas The War Is Over…
