Nyt elämme korttien aikaa. Monessa kodissa on kirjoiteltu joulukortteja. Onneksi. Minä, joka olen niin vimpan päälle hurahtanut kortteihin, olen onnesta mykkyrällään. Odotan taas valtaisaa korttimäärää. No, kyllä meille noin satakunta korttia napsahtaa. Osa niistä on helmiä, korttien aatelia, jotka laitan kokoelmiini. Osa lähtee kiertoon muille keräilykavereille tai arkistoin aika lailla kookkaaseen laatikkoon.
Minua suorastaan harmitta, kuinka postikortin asema on jäänyt aika huonolle, kun sähköiset postikortit valtaavat sijaa. Silti, niin kortin kuin kirjeenkin, haluan saada käteen, kosketella ja katsella sitä. Arvostan sitä todella. Joku on hankkinut kortin ja postimerkin ja vaivautunut kirjoittamaan minulle kortin ja sitten postimies pudottaa sen luukusta ja tekee minusta hyvin iloisen.
Olen etsinyt erästä korttia, jonka haluaisin lähettää ystävälleni. Se on Sven Nordqvistin Mimmi-lehmä-kortti. Kortti on lähes musta, koska siinä on myöhäinen talvi-ilta, Mimmi-lehmä pyöräilee kotiinsa. Ollaan maalla ja kortin valopisteet ovat taivaalla tuikkivat tähdet, talon ikkunoista loistavat valot ja Mimmi-lehmän pyörän lamppu. Niin kaunis ja hyvää mieltä hehkuva kortti.
Nyt pidetään korttitalkoot! Kaikki pöydän ympärille ja yksi liimaa merkkejä ja toinen kirjoittaa osoitteita ja seuraava toivotuksia. Tosi kivaa! Etenkin moni vanhempi ihminen ilahtuu varmasti! Joulumieltä!
Korttien kirjoittaminen ja postimerkkien liimaaminen kuuluu lapsuuden muistoihin. Operaatio suoritettiin yleensä itsenäisyyspäivänä.
Suurin osa kortteja on on halpisversioita. Nekin tosin voivat olla aiheiltaan mukavia. Jotkut lähettävät pyytämättä kotiin ison kasan ”taiteellisia” postikortteja pankkisiirron kanssa. Aika harvoin tulee itse valittua yhtään korttia. Saati säästettyä.