Eka adventti ja hoosianna! Olis pitänyt mennä kirkkoon laulamaan (kun kotona ei saa). Laiskuuttani en saanut lähdettyä, vaan lojuin sohvalla kuin olmi. Kerta kaikkiaan niin hirveässä lorvikatarrissa, ettei varmaan ihan heti oo ollut. Moiseen lorvimiseen en keksinyt syytä, vaikka kuin mietin ja kaivelin. Edellisenä iltanakin olin vain katsellut tölsää ja nippanappa saanut dekkarin katsotuksi ennen nukahtamista.
Ei se mitään, sohvalla viltin alle kuului Hoosianna… Tölsästä tuli jumalanpalvelus ja jo ensi sävelet uruilla, niin Kasper sanoi: Hoosianna! Ihmettelin mistä tiesi, kun minä en tunnistanut. Tälläistä sattuu nykyään aika usein, että muna on viisaampi kanaa.
Koulu on tehnyt tehtävänsä…
Viimeistään silloin alkoi harmittaa, etten tullut lähteneeksi kirkkoon. Olisi siellä saanut laulaa Hoosiannaa oikein sydämensä kyllyydestä, eikä kukaan olisi huomannut jos olisi vetänyt nuotin vierestä. Kotona sen jotenkin vaan aina joku huomaa.
Kynttilä sytytettiin puolen päivän aikaan, Kasimirin sitkeän painostuksen ansiosta. Poika oli niin kovasti sitä mieltä, että adventtina on sytytettävä kynttilä ja käveli kynttilä ja tikkuaski kädessä perässäni. Kun sain ruuan valmistettua, niin sen kunniaksi oli hyvä sytyttää kynttiläkin.
Ihanaa lorvimista jatkoin lähes koko adventin, paitsi että kävin Mylsässä teatterissa, mutta se ei suurta ponnistusta vaatinut.
Adventista se alkoi, jännittävä joulun odotus!
