Loma alkoi! Kipin kapin kotiin ja heti saman illan puitteissa Lahteen, Yön keikalle tai tässä tapauksessa konserttiin. Olihan sitä jo odotettukin, joten intoa oltiin täys. Meitä oli neljä keski-ikäistä Yö-fania aivan täpinässä, ties monenneko kerran.
Kun pääsimme perille Lahteen, ostin heti alkuun paidan, ihanan vaaleanpunaisen paidan ”oikee enkeli” -tekstillä. Sitten kiiruusti omille paikoille ja sit se alkoi!
Sitä tajusi vaan ihan heti, miksi oli taas tullut paikalle. Tunnelma oli niin herkkä ja koskettava ja Olli… niin IHMISEN POIKA. Kun tehtiin selväksi, millainen on MIEHEN TIE, tajusin, että minä haluaisin olla KUOROTYTTÖ. Kun Juki pääsi ääneen ja sillai vähä-eleisesti vetäisi biisinsä, se oli niin tavattoman KARHEAA JA KAUNISTA ja hetken luulin, että nyt on minun DEADLINE. Kun välillä tuntuu, että on PETTÄVÄLLÄ JÄÄLLÄ, niin ei saa UNOHTAA, että RAKKAUS ON LUMIVALKOINEN. Mitä sitten ovat ne kuuluisat TAIKASANAT…olisiko jotain taikaa lauletuissa sanoissa, SANO ETTÄ JÄÄT, vai sittenkin, SUA MUISTOISTANI POIS EN SAA.
Väliajalla ampaisimme riviltä kuusi, ekana baaritiskille eli olemme aika tottuneita näissä hommissa. Hörppäsin kuskin ominaisuudessa lasin kirkasta ja tapasin vanhan tutun. Olo oli kuin olisi ollut SATUKIRJAN SANKARI. Vaan sitten otti yhteyttä TYTTÖNI MUN ja ilmoitti, kuinka meidän pikkuhamsterimme voi huonosti. Lapset olivat isänsä luona ja olin pyytänyt ottamaan Masin sinne mukaan, sillä minulla oli sellainen tunne, että oli vuorossa Masin JOUTSENLAULU. Se himmensi fiilistä, mutta yritin olla LANNISTUMATON ja nautin loppuun asti konsertista.
Ennen kotiin lähtöä piipahdimme puuteroimassa vielä nenät. Juuri silloin, siellä pikkulassa lapseni taas soitti ja sinne sitten unohdin kauniin vaaleanpunaisen paitani. Kun kipaisin sitä heti hakemaan, ei sitä enää ollut.
Toivon mukaan sen joku ”oikee enkeli” löysi.
