Etukäteen näin kuinka kaikki voi mennä pieleen, ihan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kirjailijavieras oli myöhässä ja yritin toppuutella yleisöä, että jos vielä kotvasen jaksaisitte odottaa, kyllä hän sieltä vielä saapuu…. Kaikki kirjaston kellot näyttivät eri aikoja, kalusteet olivat laittamatta, auditorio näytti pommisuojalta, tarjoilut olivat unohtuneet, arvontakirja oli hankkimatta… Just näin, erittäin kelvolliset painajaiset.
Todellisuudessa kaikki sujui jotakuinkin hyvin, ellei suorastaan hienosti. Kalusteet tulivat ajoissa, ja sain väännettyä auditoriosta ihan kelvollisen tilan kirjailijavieraalle. Teatterilta lainattua spottia ei saatu kiinnitettyä ja siihen saapui apu, kun vahtimestarimme tuli vapaapäivänään sen kiinnittämään. Minä teknisesti aivan uupelo, katselin sujuvasti vierestä, kuinka lamppu ja kamera löysivät omat paikkansa. Sitten puhelimeni soi.
Kirjailijavieraamme ilmoitti myöhästyvänsä! Sillä lailla, ja minä kun en enneunia ole ennenkään nähnyt. Onneksi kuitenkin niin, että hän juuri ja juuri ehti paikalle.
Vieraanamme oli Petri Tamminen. Yleisöä oli sali puolillaan, joka oli hyvä. Harmillista kirjailijan kannalta on se, jos ihmisiä ei saavu paikalle. Kun kirjailija tulee paikalle matkojen päästä, niin jotenkin sitä vaan aina jaksaa toivoa, että riittäisi kiinnostuneita ihmisiä. Petri Tamminen otti yleisönsä. Hän paljasti, ettei ollut valmistautunut millään lailla ja se oli minustakin erittäin hyvä, sillä minullakaan harvoin on minkäänlaista kässäriä. Luotan siihen, että ilta vaan kulkee omalla painollaan. Siihen, että kirjailija rupattelee ja sillä herättää kysymyksiä lisää.
Vierailu siis onnistui, jälleen ja minä yritän toipua siitä, että se on ohi. Olo on orpo. Kun pari päivää tässä olen ja makustelen, niin sitten taas alan jo seuraavaa vierailua suunnittelemaan ja miettimään.
