KYMMENEN VUOTTA SITTEN, VUONNA 1997 minulla oli kaksi lasta, olin naimisissa ja hemmetin onnellinen kotiäiti. Hoivasin niitä kahta lasta, miestä ja kotia. Olin tyytyväinen, suorastaan onnellinen.
VIISI VUOTTA SITTEN, VUONNA 2002 minulla oli jo kolme lasta. Olin yksinhuoltaja ja hoivasin vain niitä kolmea pikku-ipanaa ja kotia. Katariina oli jo koulutiensä aloittanut ja minä poikain kanssa kotona lorvin ja mietin kuumeisesti, mikä minusta tulee isona. Kaikesta huolimatta, olin tyytyväinen, suorastaan onnellinen.
KOLME VUOTTA SITTEN, VUONNA 2004 minulle oli jo selvinnyt, mikä minusta tulee isona: Kirjastotäti! Kasperkin oli aloittanut koulun ja Kasimir oli tarhassa. Lapset saivat isänsä luona pikkuveljen. Minä kävin töissä ja olin erittäin tyytyväinen, suorastaan onnellinen.
VUOSI SITTEN lapset saivat toisen pikkuveljen. Minä sain viimeisen näytön läpi ja opiskelut tulivat päätökseen. Olin valmistunut ammattiin, kirjastovirkailijaksi. Oppisopimuskoulutus oli kunnialla saatettu loppuun ja olin aivan erityisen tyytyväinen, suorastaan onnellinen.
TÄNÄ VUONNA Kasimirkin aloitti koulun. Ei niin helposti, mutta mutkien kautta. Minä sain tietää, että kirjastoavustajasta tulee kirjastovirkailija 
. Mikäs on ollessa tyytyväinen, suorastaan onnellinen.
EILEN oli todella kylmä päivä. Töissä oli antoisaa. Katariina tuli minua töihin vastaan. Kasimir siivosi poikien huoneen. Kasper oli saanut uuden huulirasvan. Olimme tyytyväisiä, lähes onnellisia.
TÄNÄÄN lapset lähtivät tunnin välein kouluun. Minulla iltavuoro. Ulkona sataa lunta, suht lämpöiseen maahan… Tyytyväisyys lähentelee onnellisuutta.
HUOMENNA minulla on työpäivä ja lapset menevät isänsä luokse ”tikkutalkoisiin”. Kaikki, jotka ovat olleet joskus tikkutalkoissa, tietävät mistä on kyse. Minä aion illalla viettää laatuaikaa itseni kanssa, ollen tosi tyytyväinen, jopa onnellinen.
VUODEN PÄÄSTÄ meillä on eletty vuosi eteenpäin ja Katariina on yläasteella. Pojat vielä ala-asteella. Toivoisin, että elämämme olisi yhtä tyytyväistä ja onnellista kuin nyt!
Näin, joskus on hyvä pysähtyä miettimään eilistä, nyt ja huomista!
