Jos huonoa on se, että se meidän Kone tuli tiensä päähän, niin mikä on sitten hyvää?
Se, että se minulle rakas, vanha pyöräni löytyi 
.
Olimme ulkona syömässä tai siis sisällä, mutta ei kotona. Katariinan syntymäpäivän kunniaksi päätimme juhlistaa sen verran, että emme äitin surkeita kokkauksen tuloksia nauti vaan syömme kunnolla. Se kannatti, sillä ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja lisäksi, ruokailun jälkeen löysimme pyörän!
Pojat lähtivät ravintolasta suoraan omille teilleen, mutta minä lähdin Katariinan kanssa kotiin. Juuri kun käännyimme Manskilta Keskuspuistoon päin, niin siinä se oli. Olin aivan hoopona ja millään en ollut uskoa näkemääni. Minun varastettu pyörä! Orpona, ihan yksin, niin surkeana, että olisi mieli tehnyt oikein halata. Pyörää on kyllä hankala halata. Aivan kuin se olisi sanonut minulle, että vie minut kotiin… Olisi tehnyt mieli heittää kuperkeikkaa!
Lukko oli rikki, tietysti, murrettu auki. Ei siinä kuitenkaan vielä kaikki, sillä takavanteesta 13 pinnaa poikki eli erittäin huonosti ajettava. Talutin sen huonokuntoisen pyörän hellästi kotiin ja varastoon. Naapurin hälytin antamaan ensiapua. Nyt on pyörä lukittuna lämpimään varastoon ja odottamassa, että uusi vanne saadaan paikoilleen.
