Viime viikonloppuna meidän Masi…ai kuka? Siis ei kuka, vaan mikä. Masi meinaan on meidän perheen herra hamsteri. Asunut meillä jo reippaan vuoden. Kiltti, suloinen ja niin hyväluontoinen, että on jo kaksi siitosmatkaa tehnyt. Ekan reissun viime kesänä ja tämän toisen siis nyt viikonloppuna. Ekasta reissu poiki kolmen viikon päästä rykelmän pikkuhamsuja, joista yksi tuli meille p-palkkaa 
.
Niin meillä on ollut vuoden verran kaksi hamsteria, isä ja poika, jotka eivät siedä toisiaan. Ei siis minkäänlaista verisidettä tai sitten isä-poika-suhde ei toimi.
Masille oli siis kysyntää ja hänet noudettiin kotoa. Pihalla odotti punainen Pontiac, jolla kyyti hoitui morsiamen luokse. Morsiamen luona oli muutenkin paratiisimaiset olot, kun oli herkkua jos vaikka kuin monenlaista. Hommansa hoitaneena Masi tuotiin kotiin yhtä hulppeasti kuin oli haettukin. Kolmen viikon päästä me ei kyl oteta lisää hamsuja, kaksi piisaa.
Kirjastossa sen sijaan puhuttiin aika vahvasti siilistä, eikä mistä tahansa siilistä, vaan kiroilevasta siilistä. Milla Paloniemi sai vastata moniin kysymyksiin ja niitä piisas. Miten voikin siili-aiheesta olla niin paljon kaikkea kysyttävää. Niitä siilistä kiinnostuneitakin oli ihanan kiitettävästi. Me kaikki paikalla olleet saimme myös nähdä kuinka siili syntyy ja se tuotos on kehystettävänä. Tulee olemaan sitten jossain päin kirjastoa kaikkien ihailtavana.
Kun saattelin Millaa junalle, kävimme matkalla tapaamassa albiino-siiliä, joten ilta oli siilin täyteinen, piirrettyä ja lemmikkiä. Ainoastaan luonnonvaraista en nähnyt. Sen sijaan löysin taskullisen kolikoita. Ihan kiva .
Käykääpäs katsomassa kiva sarjakuva osoitteesta http://norpatti.vuodatus.net/
