Tässä jokunen aika sitten olin viemässä lapsia leirille, kun auto alkoi hyytyä. Ensin vain radio lakkasi toimimasta. Ajattelin, että se on vain joku kosketushäiriö…
Asian ydin paljastui perillä, siellä metsässä, kun auto ei sitten enää käynnistynyt. Olin ajanut auton sillai nokka mettään päin ja hiukan alaviistoon, kiva. Siinä oli ja pysyi! Olin siis keskellä korpea, eikä yhtään miestä paikalla ja pari naista kyllä, mutta ajattelin oitis, että yhtä avuttomia kuin minä. Soitin isälleni, joka saapui paikalle niin pian kuin kerkesi. Hälytin kaikki lapset paikalle työntämään auton edullisempaan elvytysasentoon. Luukut auki ja letkut esiin. Nyt, katsoin haukkana kuinka ne piuhat laitetaan, että osaan seuraavalla kerralla ihan itse. Olisi meinaan ihan terveellistä oppia moinen taito. Sitä vaan jotenkin ihan panikoi, että jos vaikka väärin virittää…
Elvytys auttoi, vilkutin lapsille ja ei kun menoksi. Pysähdyimme matkalla kahville isäni kanssa, vain todetaksemme, että auto ei ilman elvytystä käynnisty. Lisäksi siellä paloi jos vaikka mitä varoitusvaloja. Olin saletti, että nyt on jotain pahasti pielessä. Katsoin ohjekirjasta, joka kehotti viipymättä viemään auton huoltoon. No, mikäs siinä, vaan kun huoltoaikaa ei saanut viipymättä, vaan kahden viikon päähän. Siinä oli aikaa miettiä ja niin teki myös isäni, joka tuli siihen tulokseen, että jos tarkistettais akku! Annoin hänelle kaikki valtuudet, sillä olin perunut kaikki autolla tehtävät reissut ja siirtynyt pyörälle. Oli orpo olo, kun sitä niin on tottunut, että auto on aina käytettävissä. Silti olin hyvin iloinen siitä, että se meidän uskollinen limusiini alkoi nikotella täällä kotikonnuilla eikä esim. Vaasan reissulla.
Kävi sitten ilmi, että vika oli akussa. Se laatikko oli tullut tiensä päähän. Vaikka meillä ei ihan uusi auto ole, niin sen verran varoitusvaloja löytyy syttymään heti, kun joku ihan normaali vika tulee. Jehna! Uusi loota kannen alle ja taas kulkee! Upeeta, mahtavaa, ihan kuin olisi saanut uuden auton! Hyrräsi niin iloisesti, että olisin voinut vaikka ihan huvikseni cruisailla minne tahansa. Kesäteatterireissuille ainakin…
Pyörällä olen ajellut nyt muuten, kun on nuo välimatkat lyhkäsiä. Eilen oli matka kirjastosta matkahuoltoon ja kuinkas sitten kävikään… Housun puntti jäi ketjujen väliin…sanonko, en sano…no voi sun…! Sain sen sieltä ihan siististi pois, mutta voisin sen akrobaattisen esityksen jälkeen pyrkiä sirkuskouluun. Edellisen kerran kun vastaava tilanne sattui, minulla oli laatikollinen puolukoita tarakalla. Silloin ei tullut mieleenkään nätisti irrotus vaan tempasin suuren harmistuksen vallassa, niin että lahkeesta pala jäi ketjuihin. Tärkeämpiä oli ne puolukat. Oisko alettava käyttää pyykkipoikia? En millään kehtais.
