Nyt on taas se aika käsillä, kun pääsee kesäteatteriin katsomaan ja kokemaan elämyksiä. Kesäteatterit kuuluvat minun kesääni ainakin ja hyvin vahvasti. Mikään ei pidättele minua pois ja niin monta kuin suinkin mahdollista, on nähtävä.
Valmistelut käyvät jo rutiinilla. Kaiken päivää vahditaan ilmaa ja jos sataa, sen jännittävämmäksi käy arvuuttelu, sataako illalla. Kassiin pakataan sadetakkia, hyttysmyrkkyä, joskus jopa lapaset. Viltti on jo autossa. Fiilistä ei tarvii pakata, sillä sitä on aina.
Ilahduttavaa on se, että kesäteatterit ovat saaneet ihmiset liikkeelle. Muutama vuosi sitten ei tullut mieleenkään, että tarttis varata paikkoja, mutta nyt varaan joka kerta. Varmaan itkisin, jos joutuisin kääntymään kotiin ilman teatteria. Onneksi sitä ei ole vielä tapahtunut, vaikka läheltä piti tapaus oli Ummeljoella, kun menimme katsomaan Pekka Töpöhäntää. Esitys oli loppuunmyyty! Voi jehna, olin jo sydän syrjällään, kunnes lippukassa ystävällisesti kertoi, että jos jaksamme odottaa, niin olisimme ekana jonottamassa peruutuspaikkoja! Hurraa, se kannatti, sillä just ja just mahduimme. Tiukkaa se teki, sillä Kasimir istui sylissäni 
. Kissat olivat ihania.
Elimäen Jättipotti nähtiin sadetakit päällä ja hanskat onneksi mukana, sillä sen verran viileetä oli katsomon puolella. Ei haitannut tahtia, sillä lämpimään tunnelmaan päästiin.
Lapinjärvellä tapasimme Votkaturistit hyvässä kesäsäässä, sillä ei ollut kylmä eikä hiki ja poutaa piti. Taattua kesäteatterihuumoria suomalais-venäläiseen tyyliin joskus silloin ennen…
Hunttalan Matti oli tapaus Iitissä, joka oli kelpo kokemus. Mikko Pesälä oli hauska. Minä tosin olen aina tykännyt hänestä, kun on se pilke silmäkulmassa ja kasvot aina hymyssä. Mikon tyylisiä poliitikkoja saisi olla nykyisessäkin eduskunnassa! Iitissä ilma oli suotuisa. Hyttysiä vastaan otettiin suihkeet.
Korvenkylän Tähti ja meripoika antoi kaiken. Korvenkyläläiset nyt ovat niin pettämätön sakki. Koko päivän kyttäsimme sadetta, kun satoi tämän tästä, että saammeko katsoa kastumatta. Yleensä katsojat voivat varautua viltein ja sadetakein, joten mitäs heistä, mutta ne näyttelijät. Ei ole heillä sadetakkeja vaan ovat ihan säiden armoilla. Olavi Virta oli niin ihana ja minulla kyllä tulvahti vettä silmät täyteen, kun Ola vetäs Tähti ja meripoika-biisin lopussa, johon muut näyttelijät yhtyivät. En voi unohtaa, kuinka äitini lauloi sitä minulle ja veljelleni joskus 40 vuotta sitten…
Nyt perjantaina saa ensi-iltansa Kouvolan kesäteatterissa Vinski ja Vinsentti. Muutaman kerran ollaan siellä lippuja myymässä, minä ja Katariina, joten onpahan vaan ihan pakko toivottaa tervetuloa kaikki te työtä tekevät ja raskautetut, niin kesäteatteri antaa levon, niin ja lapset ja lapsenmieliset, mummut ja vaarit ja, ja…. en oikeastaan keksi ketään, jolla voisi olla pienintäkään syytä olla näkemättä Vinskiä ja Vinsenttiä!
