Lomalla on käytävä jossain, ettei ihan juurru sohvaan. Niinpä viikon huilaamisen jälkeen sitten sonnustauduimme tien päälle. Alkuviikosta on muutenkin parempi lähteä reissuun ja aloittaa viikko siten, että voi taas loppuviikon hohhailla.
Pakattu oli kaikki tarpeellinen ja istumapaikat oli arvottu, joten matkan teko sai alkaa. Ei sitten aikaakaan, kun isäni soitti ja pyysi vielä tarkastamaan pyörien pultit. Olimme jo edellisenä päivänä tarkastaneet kaikki nesteet ja että auto muuten oli menokunnossa. Olimme eräällä huoltoaseman pihalla, kun sen puhelun otin vastaan. Siinä sitten luuri korvalla kaivoin avaimen takapaksista ja aloin kokeilla pulttien kireyttä. Hyvin olivat kiinni ja autoon päästessäni, Katariina sanoi, kuinka terassilla olivat ukot oikein seisaalleen nousseet katsomaan minun työskentelyä. No, eivät kyl kuulleet, ku jouduin isältäni kysymään neuvoa, kumpaan suuntaan kiristyy, hih, en sit ikinä muista mokomaa.
Seuraavalla etapilla, muistin, että voisin kuitenkin lisätä vettä pissapoikaan, ku sinne en laittanut kuin lorauksen. Avasin konepellin ja heti huomasin, ettei ole korkkia koko vesisäiliössä? Voi jehna, mihin mie sen olin hukannut? No, ei hätää, värkkäsin muovipussista ja kuminauhasta kätevän korkin, joten taas matka jatkui.
Noin seitsemän tunnin matkan teon jälkeen olimme perillä Vaasassa! Siitä voin kertoa joku toinen kerta. Matkanteko nimittäin jatkui heti seuraavana päivänä, kun lähdimme paluumatkalle. Pakko on mainita, että minusta kolmen lapsen kanssa matkustaminen on erittäin mukavaa, sillä minulla on vankka aavistus siitä, että he taitavat pitää reissuamisesta. Kuuluisaa takapenkin räpätystä ei ole. Kuuntelemme radiosta hyviä biisejä ja jos on oikein ”hyvä” kappale, lauletaan mukana. Tälläisiä ovat muun muassa Apinaorkesteri, Daa-da-daa, Käyn ahon laitaa, yms. Erikseen ovat sitten ne tanssittavat biisit, kuten Ketchup Song yms. Autossa joraaminen on taitolaji sinänsä, mutta kyllä se aina jotenkin lutviutuu, eikä pääse paikat sillai jumittumaan.
Sellainen leikki on myös, että kuka tyhmimmän ja itsestään selvimmän huomion tekee, niin että saa muut yllättymään. Täytyy saada nopeasti ja yllättävästi huudettua vaikkapa; OJA! Muitten täytyy sitten kommentoida yhtä tyhmästi, että tosiaan, eipä oltais huomattu. Tällainen leikki sopii, kun ollaan jo tosi väsyneitä 
Pysähdyksiä tulee sopivin väliajoin, kun jonkun täytyy päästä vessaan, täyttämään vesipullo, vaihtamaan takapenkiltä etupenkille ja päinvastoin, on nälkä yms.
Matkaa taitettiin 900km ja ketään ei se harmittanut. Voisi jo alkaa suunnitella seuraavaa reissua jonnekin päin Suomea tai hei, ensin on säästettävä rahaa, sillä ilmaista huviahan se pärtsäily ei suinkaan ole.
