Postikortti todella ilahduttaa, etenkin jos niitä saa vaikkapa muovikassillisen. Minun kohdallani ilahduttaa on ehkä pikkasen lievä ilmiö, sillä kyllä se useimmiten napsahtaa melkeinpä euforian puolelle. Olen hurahtanut postikortteihin! Kun joskus silloin tällöin saan sen kassillisen tai jopa laatikollisen postikortteja, kaikki muu silloin unhoittuu. Mikään ei tunnu silloin tärkeämmältä kuin niitten korttien läpikäyminen. Mainittavaa on, että saamani kortit ovat poikkeuksetta vanhoja, kulkeneita, käytettyjä kortteja, mutta minulle juuri sen takia tärkeitä. On tosi mielenkiintoista nähdä, milloin kortti on kulkenut ja se selviää postileimasta. Varsinainen teksti kortissa ei kiinnosta, eikä olisi moiseen aikaakaan.
Käyn kortit läpi lajitellen, mitä otan itselleni ja mitä kerään lukuisilleni vaihtokavereilleni. Juu, en ole tässä hurahduksessa ainoa laatuaan. Itselleni otan kaikki kotimaiset paikkakuntakortit, Jaana Aallon ja Lisi Martinin kortit. Kasimirille menee kaikki poro-hirvi-kortit. Kasimir on muuten innokas apulainen tässä lajittelupuuhassa. Osa korteista menee kyllä roskiinkin, sillä tusinatavara ei ole keräilijöitten mieleen.
Olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti kerännyt kotimaisia paikkakuntakortteja jo vuodesta 1979, joten niitä on jo yli 8000 kpl. Kaikki ovat aakkosissa. Ne kaupungit, joista on yli 100 korttia, ovat saaneet oman kansion, joissa kortit ovat paikan mukaan järjestyksessä. Lempikeräilykohteeni on Helsinki, joita on lähes 2000 korttia. Helsinki-korteista erottuu vielä Suurkirkko-kortit, joita on noin 200.
Jaana Aalto on suomalainen korttitaiteilija Hämeenlinnasta, jonka korttien keräilijät ovat perustaneet oman seurankin; Jaana Aallon ystävät. Kuulun siihen, kuten myös Suomen Postikorttiyhdistys Apollo ry:hyn. http://www.postikorttiyhdistys.org/. Lisi Martin puolestaan on barcelonalaistaiteilija, jonka kortit ovat minua villinneet vasta kolmisen vuotta ja niitä olen saanut kasaan reilut 400 kpl.
Postikorttien keräily on harrastus, jota eivät kaikki ymmärrä, eikä ihme. En minäkään ymmärrä monia muita harrastuksia, etenkin jos ne liittyvät urheiluun. Lähipiiristäni jotkut ymmärtävät harrastukseni luonteen ja toimivat jopa hovihankkijoina. Suuri osa kuitenkin katsoo minua hiukan vinoon ja voin aika helposti kuvitella, mitä heidän päässään silloin liikkuu. Se on varmasti samaa luokkaa kuin oma suhtautumiseni, kun joku alkaa hehkuttaa vaikkapa jääkiekosta, lentopallosta, jalkapallosta. Vaan joka lyylin oma tyyli! Meillä siis vain Kasimir harrastaa lisäkseni kortteja. Katariinakin keräsi jossain vaiheessa ja Kasper, hän harrastaa mm. sitä jalkapalloa 
