…tämä marssimme pian ohi on! Niin ne laulavat, kun se on ohi! Kuitenkin se jatkuu läpi elämän, sillä ainahan armeijan käyneet jaksavat ilolla muistella niitä aikoja.
Minä en tykkää ku kaikki menee ohi! Sitä kun elää niin tässä ja nyt, niin aina harmittaa kun on ohi. Pysyisi joskus kotvasen paikoillaan. Vaan ei, ohi menee!
Päivät ovat ohi ennen ku huomaakaan, että ollaan illassa. Ilta on ohi, ennen ku kerkee sohvalle istahtaa. Yö on ohi juuri kun on saanut päänsä tyynylle. Aamu on ohi just ku nippa nappa saa lehden luettua ja kahvin juotua. Työpäivä hurahtaa ohi…
Mites lomat? Ohi menee, vaikka kynsin hampain pitäisi kiinni.
Lapsuus meni ohi, nuoruus samaa kyytiä. Ois tosi mukavaa olla keski-ikäinen tosi kauan, ettei edes huomaisi, että sekin aika on ohi…
Lapset pelasivat Unoa ja pian oli peli ohi. Kasperia harmitti kun ei Katariina enää pelannut, vaikka oli jo yhdeksän peliä pelannut. Leikki on kivaa, mutta kun se loppuu, tilanne on ohi. Pännii.
Entäs liftaaminen, huh, ohi menevät autot ovat kamalia. Niin, tai autoilu yleensä, jatkuvaa ohittamista. Tai, mitäs jotkut ajavat niin hiljaa, että ne on pakko ohittaa! Tai, miksi jotkut ajaa niin kovaa, että niitten on pakko ohittaa!
Tilaisuudet – niitä riittää, siis niitä, joiden ohi on päässyt tai ne, jotka ovat pyyhkäisseet ohi. Kuka kerkeisi joka tilaisuuteen tarttua, pakko päästää ohi.
Lapsena harmitti suunnattomasti, kun joulupukin käynnin jälkeen aikuiset sanoivat: – Noni, se nyt joulu ohi! Miten niin ohi? Nyt on sitten tulossa juhannus…
Taivas varjele, kuka kehtaa sanoa sen jälkeen, että – Noni, se on nyt kesä ohi!
