Pihatalkoiden päivää vietettiin lauantaina!
Minä en ole mikään piha-ihminen eli kaikki pihatyöt kuuluvat siihen samaan pitkään sarjaan, joka ei saa minua innostumaan. Syy siihen, että osallistuttiin, johtuikin siitä, että meidän talolaiset ovat niin hyviä tyyppejä! Kun talotoimikunnan puheenjohtaja ”ilmoitti” että tottahan te tuutte… Yritin kieltäytyä, mutta siitä seurasi syyllinen olo. Muutaman päivän kuluttua soitin hänelle, että me tulemme!
Sen jälkeen soitti isäni ja pyysi meitä ”pihatalkoisiin”. Apua, ollaanpas me kysyttyjä! Isälleni en edes yritä antaa kieltävää vastausta, joten myös sinne. Samana päivänä kahdet pihasessiot, loistava ajoitus. Meidän talossa aloimme klo 11 ja klo 13 siirryimme seuraavaan kohteeseen.
Lauantaina paistoi aurinko ja tuuli piti huolen siitä, ettei päässyt ihan hikoilemaan. Onneksi, kun sit ei olisi tullut meikän hommista mitään. Oman talon talkoissa sainkin sisähommia, kun lakaisin varastoja. Porukkaa onneksi piisasi joka hommaan. Ruokailu oli järjestetty niin, että soppaa oli kahta laatua yhdessä asunnossa, missä kukin vuorollaan kävi syömässä. Jälkiruokana pannaria ja juomatkin oli huomioitu, maidot jäi juomatta.
Laineet poistuvat välillä hoitamaan erään pihan nurmikon leikkuun. Voikukat saivat kyytiä, sillä ”kitkimme” ne. Konttasimme nurtsilla ja kaivoimme voikukat ylös. Urakan päätteeksi pappa tarjosi meille ruuat. Huom! Emme syöneet omissa pihatalkoissa, kun työpanoksemme oli niin kovin minimaallinen.
Palattuamme omaan pihaan, iloksemme huomasimme, että väkeä oli edelleen pihalla. Mukaan vaan ja läppä lensi. Moneen kertaan oli todettava useammasta suusta, että miten meidän taloon onkin kertynyt niin mukavaa porukkaa. Meidän talossa autetaan naapuria ja yhteishenkeä piisaa. Se, että olemme saaneet kateutta osaksemme, on harmi. Se, että meillä on hyvä meininki, ei ole keneltäkään pois. Sen kateuden sijaan, kaikki saavat ottaa mallia meistä. Jokainen voi tehdä elämänsä helpommaksi aloittamalla sillä, kun tervehtii naapuria! Me ainakin olemme huomanneet, että kun meillä on koti kerrostalossa, niin naapurin tunteminen on todella antoisaa. Meidän talossa kaikki aikuiset saavat komentaa kaikkia lapsia.
Pihalla jutellaan! Voi sitä keskustella naapurin kanssa, eikä sen tarvii olla juoruamista.
Ei meilläkään kaikki talon asukkaat halua osallistua, mutta se on heidän valintansa ja sitä on kunnioitettava. Me, jotka osallistumme, niin meillä kaikilla on aina niin mukavaa…
