Olin eilen illalla teatterissa ja sen jälkeen TJK:lla. Se kuka tietää, missä olin, niin hyvä ja se kuka ei tiedä, niin sekin hyvä. Ei kovin oleellinen tieto, mutta joka tapauksessa Katariina laittoi viestin; ”jos et oo aamulla klo 8 hereillä juomassa aamukahvia, saat kylmää kahvia!” Kova komento.
Heräsin aamulla klo 8 ja ei ollut kahvista tietoakaan? Kasimir oli vieressäni ja hänelle tuumasin, että oiskohan mitään mahdollisuutta jo kahvia saada. Poika nousi kuin partiopoika ja pian sain kahvit sänkyyn ja kortteja ja ihania pikkupaketteja. Upeeta! Kivaa olla äiti.
Olin tässä jo aiemmin saanut läheiseltä ”kotitohtorilta” lääkemääräyksen. Madeira-pullon ja oikein reseptin kera. Ohjeena oli ”napsut pari kertaa kuun kierrossa pahimpaan jomotukseen”. Siis kun tositilanne on se, että tätä äiti-ihmistä jomottaa, kiristää, riepoo ja ahdistaa useammin kuussa ku laki sallii. Olo on silloin kaikin puolin sellanen kuin ajaisi käsijarru päällä. Vaan, nyt minulla on lääkemääräys! Heh, varsin mukavaa, vaikka taidankin ottaa vain ihan pahimpaan olotilaan, ku tilaa on tarkkailtava annostuksen jälkeen ja annostelusta on pidettävä kirjaa…
Kävimme sitten äitienpäivälounaalla mamman ja papan kanssa. Kun kotiuduimme, aloin imuroida! Siis aivan hullun lailla, konttasin parvekkeella ja putkella hinkkasin sitä saamarin kokolattiamattoa! Se kun on sellanen matto, että sitä imuroidessa vaan siirtää roskia(hiuksia) ees sun taas. Hiki tuli siellä lasikaapissa, mutta ei auttanut. Kun tuvan puolella jatkoin imurointia niin, että tuli kirjatkin imuroitua ja niitä on aika reilusti. Jahka sain imurin kaappiin, ampasin mankelin kimppuun. Manklasin ja manklasin, ja aloin jo jossain vaiheessa miettiä, oisko sittenkin pitänyt ottaa napsu madeiraa…
