Ikuisuusprojekti meidän perheessä on pöytätavat. Tuntuu, ettei se lopu ikinä. Sitä aina vaan tarttee huomauttaa, että älä makaa pöydässä, ei mennä kesken syönnin vessaan jne.
Kerran ehdotin, että miten olisi, jos ei olisi mitään väliä, miten ollaan ruuan ääressä? Tai jos tehtäis kaikki just päinvastoin, mitä olin yrittänyt siihen mennessä opettaa?
Se olisi mennyt jotakuin näin. Tulkaa syömään ja Ei Tartte pestä käsiä. Ryysätkää pöytään ja perunoita Ei Tarvitse kuoria. Lusikka on oiva ruokailuväline mihin ruokaan tahansa. Muistakaa kyynärpäät, ne kuuluu olla pöydällä ja jos ei siihen kykene, niin voi maata puoliksi pöydän päällä. Ruokaa lappaessa suuhun päin, Ei Tarvii pitää leukaa lautasen päällä, vaan mitä kauempana, sitä parempi. Kun se ruoka on suussa, niin sitten aletaan haastaa päivän asioista ja jollei ole asiaa, niin mässytetään. Mitä maiskuttavampi ääni, sitä parempi. Kesken syönnin ilmoitan, että nyt ruokailu seis, sillä käydäänpäs välillä vessassa! Jollei sitten ole mitään asiaa vessaan, niin ainahan voi pierasta. Näin se menee. Oikein hyvä. Tiedustelin sitten, että olisiko kivaa tälläinen käänteinen kasvatus? Ei kuulemma ollut…eli jatkamme entiseen tyyliin. Jalat pöydän alle!
Tänään puhuimme siitä, että ulkolaiset perunat ovat niin ****ja, ettei niitä syö Erkkikään! Siihen Katariina, että ei ehkä Erkki, mutta hän vois. Kasimir oli heti sitä mieltä, että jollei Erkki, niin ei hänkään! Kuka sitten tuntee erkin, jonka on niin ronkeli? Ei kukaan! Söimme Asterix-merkkisiä perunoita. Kuka hemmetti keksii perunalajikkeille nimet? Miksei se ole Obelix, tai Aku Ankka? Sitten on Van Gogh, miksei se ole Järnefelt tai Picasso? Tosi uskottavaa, vai onko se vaan niin hienoa? Oikeesti; peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea!
