Niin, mikä teatteri? Tosi hyvä teatteri! Nyt on nimittäin ihan pakko hehkuttaa, sillä kun en jostain jääkiekon tms. kultamitalista mitään ymmärrä, niin teatterista toki! Upeeta, mahtavaa ja voitto tuli kyllä niin oikeaan osoitteeseen. Onnea!
Joskus takavuosina ensimmäinen kosketus Mikä? teatteriin oli seuraavanlainen. Luin lehdestä arvostelun Mikä? teatterin näytelmästä, ja oli pakko mennä katsomaan, oliko se ihan niin huono. Otin tyttäreni mukaan, joka oli silloin 5-vuotias. Näytelmä oli Aleksis Kiven Margareta ja yleisöryntäys oli todella heikko. Mikä? teatteri on pieni, mutta siitä huolimatta saimme valita paikat, sillä olimme ainoat katsojat.
Sanoin kyllä heti, että ei tarvitse meidän takia esittää, mutta sellainen ei tullut kuuloonkaan. Niinpä istuimme katsomossa, minä ja Katariina, joka lupsutti tikkaria. Näytelmä ei ollut ollenkaan huono! Hei, voiko se olla huono, jos 5-vuotias jaksoi istua sitä katsomassa? Sen jälkeen olen jättänyt arvostelut lukematta ja käynyt katsomassa kaikki Mikä? teatterin näytelmät. Porukka siellä vaihtuu, mutta lieneekö seinissä se fiilis, joka tarttuu. Niitten vanhojen kiviseinien sisällä syntyy jotain niin ainutlaatuista, että sen tietävät kaikki siellä käyneet. Monia teattereita olen käynyt, mutta Mikä? teatterin intiimiys ja tunnelma on niin ainutlaatuinen, että se on koettava. Mitään en siellä muuttaisi ja onneksi ei varmasti muutukaan, sillä harrastelijateattereilla ei ole rahaa. Rahan sijasta heillä onkin se rakkaus, rakkaus siihen teatterin tekemiseen ja se näkyy ja kuluu. Syksyä jäähään oottelemaan, että päästään sinne kiviseinien syleilyyn.
