Laineiden arkinen aallokko

Toimenkuvaani kirjastossa kuuluu kirjojen hyllytys. Näin aina, kun menen aamuvuoroon. Edellisenä päivänä palautetut kirjat on saatava omille, oikeille paikoilleen. Samalla voi keskustella ”tärkeistä” asioista. Tässä pari aamua sitten pohdimme tosi pienistä kotieläimistä. Keskustelu virisi maanantain Käenpesä-ohjelmasta, missä aiheena oli satiaiset. Ohjelma on meidän lasten yksi lempiohjelmista ja väsyneenä juutuin itsekin sitä seuraamaan. Sainkin siinä vastata muutamiin kiperiin kysymyksiin. Mistä ne tulevat? Onko äitillä ollut? Voiko heille tulla? Huh, meinasin olla välillä vaikeassa paikassa, sillä yritin antaa hyvin lyhyitä vastauksia.
Hyllytyksen lomassa satiaisten jälkeen puhuimme luontevasti syyhypunkista, kihomadoista ja täistä. Omista ja muiden kokemuksista. Mitä voisi tehdä, ettei niitä tulisi ja onko ennaltaehkäisevää toimintaa? Kun aikoinaan selvisi, että poikani tarhassa on kihomatoja, niin puistatus oli sitä luokkaa, että heti apteekkiin. Ihan vaan varmuuden vuoksi söimme matokuurin.
Täikeskustelu aiheutti nostalgisia tunnelmia vanhoista ajoista. Kerroin kuitenkin työkavereilleni, että olen kuullut, kuinka täit ovat ihan nykyaikaa. Sitä minun ei olisi pitänyt sanoa, sillä kun hain poikaani eskarista, selvisi, että täit ovat tulleet sinne! Minä olen niin inhoaltis ötököille, että kun pääsimme kotiin, niin alkoivat tositoimet! Poika suoraan kylppäriin ja pesuun! Piposta kalsareihin, kaikki vaatteet suoraan pesukoneeseen ja poika suihkuun! Onneksi hän harrastaa tosi lyhyttä hiustyyliä. Hänen onnekseen saa olla nyt kotona, sillä muutama vapaapäivä eskarista tekee ihan hyvää.
Tiedän, että tämä voi olla hivenen ylireagointia, mutta minulle riittää meidän hamsterit! Niistä pienemmät eläimet voivat pysyä poissa. En tosin tunne ketään, joka olisi kanssani eri mieltä. Kesä tulossa ja kärpäset!

Vappu on tulossa. Mistä sen huomaan, niin siitä, että meillä poikien huoneessa se näkyy. Kävin perjantaina nuorimman poikani kanssa Tiimarissa, jonne hän tuhlasi 3 euroa. Nyt menee serpentiiniä ristiin rastiin ympäri huonetta ja ilmapalloja piisaa. Jo se huone on aina niin sekaisin, ettei sisään mahdu, niin nyt ei pääse. Annetaan olla, sillä vapun jälkeen se on siivottava! Kevätsiivous, jos jaksan. En yleensä jaksa keväisin mitään, en edes suunnitella. Lapset haluais, että vaihdettais verhoja ja pestäis parvekelasit. Mie ajattelin, että jos sitten syksymmällä, kun äiti vähän piristyy. Saisko äiti ottaa hiukan kevyemmin nyt kun on muuten niin raskas olo.
Olen harkinnut vakavasti apteekkiin menoa, jos kävis hakemassa vitamiinivalmisteita, kun olen jo pitkään muistuttanut Berocca-mainoksen naista. Eli sit ku ois aikaa itselle, niin hohhoijjaa ja nukkumaan.
Onneksi on energisiä lapsia. Kasper tiskasi, tai joutui kun sai uuden puhelimen, ja niitä tiskivuoroja piisaa noin kahdeksi vuodeksi. Katariina silitti valtavan pyykkivuoren, kun lupasin harkita hänen ajatustaan lopettaa ranskan opiskelu. Kasimir imuroi, kun piti rokulipäivän tarhasta. Se on aina niin mukavaa, että voi vaikka imuroida. Minun tarttis vaihtaa kukkiin mullat ja se ei ole iso homma, sillä ei ole montaa elossa olevaa kukkaa. Kasperin kaktus olis etusijalla, sillä siitä jo yks patukka pyörtyi. Se tapahtui jo pari viikkoa sitten, mutta tänä aamuna vasta sen piikkipökkelön sain roskikseen. Nyt sitten se mullan vaihto, ku jaksaisin miettiä keinoa miten se tapahtuu. Toivottavasti se ei kuole ennen sitä.

Ikuisuusprojekti meidän perheessä on pöytätavat. Tuntuu, ettei se lopu ikinä. Sitä aina vaan tarttee huomauttaa, että älä makaa pöydässä, ei mennä kesken syönnin vessaan jne.
Kerran ehdotin, että miten olisi, jos ei olisi mitään väliä, miten ollaan ruuan ääressä? Tai jos tehtäis kaikki just päinvastoin, mitä olin yrittänyt siihen mennessä opettaa?
Se olisi mennyt jotakuin näin. Tulkaa syömään ja Ei Tartte pestä käsiä. Ryysätkää pöytään ja perunoita Ei Tarvitse kuoria. Lusikka on oiva ruokailuväline mihin ruokaan tahansa. Muistakaa kyynärpäät, ne kuuluu olla pöydällä ja jos ei siihen kykene, niin voi maata puoliksi pöydän päällä. Ruokaa lappaessa suuhun päin, Ei Tarvii pitää leukaa lautasen päällä, vaan mitä kauempana, sitä parempi. Kun se ruoka on suussa, niin sitten aletaan haastaa päivän asioista ja jollei ole asiaa, niin mässytetään. Mitä maiskuttavampi ääni, sitä parempi. Kesken syönnin ilmoitan, että nyt ruokailu seis, sillä käydäänpäs välillä vessassa! Jollei sitten ole mitään asiaa vessaan, niin ainahan voi pierasta. Näin se menee. Oikein hyvä. Tiedustelin sitten, että olisiko kivaa tälläinen käänteinen kasvatus? Ei kuulemma ollut…eli jatkamme entiseen tyyliin. Jalat pöydän alle!
Tänään puhuimme siitä, että ulkolaiset perunat ovat niin ****ja, ettei niitä syö Erkkikään! Siihen Katariina, että ei ehkä Erkki, mutta hän vois. Kasimir oli heti sitä mieltä, että jollei Erkki, niin ei hänkään! Kuka sitten tuntee erkin, jonka on niin ronkeli? Ei kukaan! Söimme Asterix-merkkisiä perunoita. Kuka hemmetti keksii perunalajikkeille nimet? Miksei se ole Obelix, tai Aku Ankka? Sitten on Van Gogh, miksei se ole Järnefelt tai Picasso? Tosi uskottavaa, vai onko se vaan niin hienoa? Oikeesti; peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea!

Tulihan käytyä Katariinan kanssa silmälääkärissä. Kuusankosken aluesairaalan silmäpolilla vierailee välillä varsin mukava ja hyväntuulinen silmälääkäri. Niinpä meidän ei tarvinnut matkustaa Kotkaan vaan pääsimme vähemmällä. No, lasku tulee kuitenkin Kotkasta, se on kai jotenkin näppärämpää? Olimme hyvissä ajoin paikalla ja vastoin ennakkokäsitystä, autolle löytyi paikka melko vaivattomasti. Ilmoittautumisen jälkeen kerkesimme käydä kahvilla ja lukea muutaman lehdenkin, sillä lääkäri oli myöhässä. Niinkin paljon, että oli järjestettävä pappa hakemaan Kasimir tarhasta. Me kyllä jaksoimme odottaa, sillä menimme sisään kahdesti. Ekan tutkimuksen jälkeen oli odotettava tippojen vaikutusta eli näön sumentumista. Mielenkiintoista, mennään silmälääkäriin siksi, kun on huono näkö ja siel sitten laitetaan tippoja, että näkee vieläkin huonommin.
Lopputulos oli bingo! Lasit on hankittava. Samalla reissulla vaan niitä tilaamaan ja mikäs sen sopivampaa, kun ei tyttö näe juur mitään, niin kaikki sangat ovat yhtä kauniita. Onneksi ollaan vielä köyhiä, niin se helpottaa huomattavasti sankojen valintaa. Niitä halpoja kun ei ole niin monia. Etukäteen pelkäsin, että menee loppupäivä sankojen mallaamiseen, vaan selvisimme siitäkin melko vaivatta. Kiitos kuuluu ammattitaitoiselle optikolle, joka heti ensi silmäyksellä näkee millaset pokat kenenkin nenälle sattuu. Katariina ei halunut pyöreitä eikä mitään tylsiä aikuisten pokia, joten sekin auttoi. Löytyi oikein somat ja kaikin puolin silmälle iloa tuottavat. Minun osaksi jäi tinkiä hinta, niin ettei tarvii kovin montaa viikkoa kynsiä pureskella. Nyt jäädään odottelemaan, että saadaan ne valmiiksi ja käyttöön. Tulee sitten tytöstä varsin hyvänäköinen

Pääsiäinen on lusittu! Minä, joka en ole kevätihmisiä, en jaksa oikein pääsiäistä, joka tuntuu olevan kevään kohokohta. Minun pääsiäiseen kuuluu migreeni aivan yhtä lailla kuin joillekin munat tms. En tykkää keväästä, en jaksa sitä valon määrää, en tykkää keltaisesta, tiput ja munat ärsyttävät, pääsiäisruuat ovat kamalia. Hyvä, ei se niin synkkää ja kamalaa ole, sillä en takertunut perinteisiin. Lapset olivat huomaamattani koristelleet kotia ja laittaneet rairuohoja. Kortteja tuli ja ne laitoin esille, tottakai, olenhan intohimoinen korttikerääjä. Ruokaan en panostanut, tai ostin hamstereille lammaspataa.
Hiljaisuudesta ja rauhoittumisesta tykkään. Se vaan tuntuu olevan niin harvinaista herkkua, että siksi se kai tuntuu vieläkin tärkeämmältä. Pitkäperjantaina livahdin illalla Käpylän kirkkoon, missä oli sävelhartaus. Siellä istuminen ja musiikista nauttiminen tuntui niin hyvälle. Lauantaina lapset lähtivät isänsä luokse ja minä pakkasin kassini ja suunnistin ystäväni kanssa Mikkeliin. Ystäväni täytti vuosia ja olin järjestänyt yllätysretken. Sunnuntaina osallistuimme Valamon retkeen ja siellä käynti opetti ja valaisi paljon. Uskonto on ihan todella iloinen asia ja jos on yhteinen Jumala, niin ei ole väliä, missä kirkossa käy. Käsitykseni ortodokseista muuttui ja en olisi voinut uskoa, miten iloista ja lämmintä meininkiä se on. Pääsiäiseni sai ihan uutta virtaa.
Olipa kuinka kivaa reissussa tahansa, ni mikään ei voita kotiin paluuta. Kun välillä kokee uutta ja hienoa, on hyvä taas hoitaa arjen askareita. Siispä pesukone päälle ja siitä se taas alkaa, arjen aherrus. Lapsille kerkesin munat jemmata ja kun he pelmahtivat kotiin, kaikki oli taas hyvin.
Pääsiäisestä päästiin.

Niin, mikä teatteri? Tosi hyvä teatteri! Nyt on nimittäin ihan pakko hehkuttaa, sillä kun en jostain jääkiekon tms. kultamitalista mitään ymmärrä, niin teatterista toki! Upeeta, mahtavaa ja voitto tuli kyllä niin oikeaan osoitteeseen. Onnea!
Joskus takavuosina ensimmäinen kosketus Mikä? teatteriin oli seuraavanlainen. Luin lehdestä arvostelun Mikä? teatterin näytelmästä, ja oli pakko mennä katsomaan, oliko se ihan niin huono. Otin tyttäreni mukaan, joka oli silloin 5-vuotias. Näytelmä oli Aleksis Kiven Margareta ja yleisöryntäys oli todella heikko. Mikä? teatteri on pieni, mutta siitä huolimatta saimme valita paikat, sillä olimme ainoat katsojat.
Sanoin kyllä heti, että ei tarvitse meidän takia esittää, mutta sellainen ei tullut kuuloonkaan. Niinpä istuimme katsomossa, minä ja Katariina, joka lupsutti tikkaria. Näytelmä ei ollut ollenkaan huono! Hei, voiko se olla huono, jos 5-vuotias jaksoi istua sitä katsomassa? Sen jälkeen olen jättänyt arvostelut lukematta ja käynyt katsomassa kaikki Mikä? teatterin näytelmät. Porukka siellä vaihtuu, mutta lieneekö seinissä se fiilis, joka tarttuu. Niitten vanhojen kiviseinien sisällä syntyy jotain niin ainutlaatuista, että sen tietävät kaikki siellä käyneet. Monia teattereita olen käynyt, mutta Mikä? teatterin intiimiys ja tunnelma on niin ainutlaatuinen, että se on koettava. Mitään en siellä muuttaisi ja onneksi ei varmasti muutukaan, sillä harrastelijateattereilla ei ole rahaa. Rahan sijasta heillä onkin se rakkaus, rakkaus siihen teatterin tekemiseen ja se näkyy ja kuluu. Syksyä jäähään oottelemaan, että päästään sinne kiviseinien syleilyyn.

Lauantaiaamuna minä heti hampaitten pesun jälkeen taas ehostin itseäni. Olin menossa hautuumaalle, johon Katariina tuumasi, että eihän siellä ole kuin kuolleita, niin miksi meikata? Turhamainen äiti meikkaa joka päivä, sillä onhan Liisa Jaakonsaari joskus fiksusti sanonut: -”kun laittaa ripsiväriä, niin näkeekin paremmin”.
Käytin siis ystäväämme Sirkka-tätiä hautuumaalla ja sen jälkeen hyvässä tuunauksessa oli vuorossa renkaitten vaihto. Olin sopinut treffit isäni kanssa, joka toimii päällymiehenä, kun minä vaihdan renkaat. Niin suuri ei ole itseluottamukseni, puhumattakaan taidoista, että uskaltaisin ihan yksin vaihtaa renkaat. Eniten arveluttaa se, osuuko tunkki oikeaan paikkaan! Jahka oli saatu kesäkumit paikoilleen, lähdettiin pesuun. Talven jäljiltä auto oli niin likainen, että oikein oli jo hävettänyt sillä liikkua. Naisen auto ja semmosessa kunnossa, pthyi. Ilmanpaineet tarkistettiin, siis minä ruuvasin venttiilin korkkeja kun se ilmanpainemittari on minusta niin käsittämätön vempain. Pesu teki hyvää, aijai, aivan kuin uusi auto. Hiljaa ajettiin takaisin ja sitten alkoi sisäsiivous, samalla kuin isäni kuivasi päältä. Siis kertakaikkiaan, kannattaa päästää auto niin rapakuntoon, kun sitten sen siivouksen jäljet todella huomaa.
Tänään kävin Kotkassa. Kyllä oli auto kuin virma orhi, sillä miespuolisena minä autoani pidän. Olisiko hyvä selitys ylinopeudesta, että minkäs sille voi, kun kulkee. Kaikkeni teen, pidätelläkseni sitä, mutta vaikeata se on. Olen siis ajanut Kotkan reissuja jo reilut pari vuotta aika lailla säännöllisesti ja jälleen se tapahtui! Paluumatkalla olin joutua Haminaan! Kun sitä puottelee hyvällä tuulella Hyvän tuulen tietä, niin miten sitä muka huomaa, jos pienellä lukee jossain tosi pienessä kyltissä KOUVOLA? Niin, en huomannut ja se ei ollut ensimmäinen kerta. Helsingistä tullessa on sama juttu ja aina on itsensä koottava ja hoettava, että muista kääntyä!
Vaan kun kulkee. Yritin sitten toppuutella, että löytyisi kääntöpaikka, kun ei ollut mitään asiaa Haminaan. Tosin kerkesin jo miettiä, että oisko sittenkin joku pikkuasia Haminaan, kun ei oo paikkaa missä kääntyä. Sitten huomasin merkin, mikä kieltää U-käännöksen eli oiva paikka ja siitä käännyin. Rikoin lakia, mutta miksi se niin hyvä paikka oli kääntymiseen, jos ei saa kääntyä? Kiusaksiko se oli siihen tehty? Toivottavasti kukaan niistä Haminan suunnasta tulleista ei mokomasta mokasta suivaantunut. Kohti Kouvolaa ja radio soitti biisiä …vauhti kallossaan ja bensaa suonissaan… Niinkö se onkin ja kun mie ihan oikeasti luulin, että auto vaan on niin innoissaan!