”Valta lapsille, se kuuluu niille”, näin olis, jos Pikku G olisi päässyt eduskuntaan. Siis jos, mutta kun ei. Meillä on nyt keskusteltu suhteellisen kiivaasti aiheesta, ketkä pääsivät eduskuntaan ja ketkä eivät. Minunkin on ollut ihan pakko seurata asiaa paremmin kuin ikinä ennen.
Kun vaalivalvojaisissa Pikku G oli jo läpi pääsemässä, niin se oli meillä suuri ilon aihe. Loppupeleissä kävi kuitenkin toisin ja sekö pani harmittamaan. Harmitusta lisäsi se, että Paavo Väyrynen pääsi, siis miksi? Aivan turhaa on nyt ajatella, että kansa tietää. Mikä kansa äänestää Väyrysen eduskuntaan?
Tulee sellainen olo, että aivan kuin nuoria aliarvostettaisiin. Valitaan eduskuntaan niin vanhoja, ettei niillä ole enää minkäänlaisia muistikuvia nuoruudesta. Tai – jos on, niin siitä nuoruudesta on jo niin kauan, ettei sillä ole mitään yhtäläisyyksiä nykynuorten kanssa. Maailma muuttuu, Paavoseni.
Ilmeisesti näin pääsi käymään, kun nuoret eivät olleet tarpeeksi aktiivisia äänestämään. Jos äänestäjät olivat vanhempia ja eläkeläisiä, niin oliko niiden pakko äänestää just Väyrysiä? Kaikki kunnioitus vanhemmille ja ikäihmisille, sillä missään nimessä ei ole tarkoitus mollata heitä. Juttu vaan on niin, että tulevaisuus on nuorten käsissä.
Meidän perheen lapsissa se, ettei Pikku G päässyt eduskuntaan, aiheutti suorastaan pettymyksen kyyneleitä. Ainoa lohdutus oli se, että edes Jari Larikka pääsi, sillä edustaahan Jarikin nuoria, kun on nuorempi, kuin tämän perheen äiti. Terveisiä vaan Jarille, hoidahan hommasi hyvin!
