Kiekkokonsertti iski takavasemmalta

17.7.2012 kello 4:38, kirjoittaja: aapomentula

Kanadassa on nautittu pari viikkoa putkeen 30 asteen hellepäivistä – suomalaisittain superhelteestä. Leafs-paidat ovat käyneet kaduilla vähiin, eikä lehdissäkään uutisoida kuin silloin tällöin kesän siirtokuvioista.

Lienee siis aika panna kiekkoblogille piste ja tehdä yhteenveto kuluneesta puolesta vuodesta.

Otin tammikuussa tavoitteekseni hypätä Toronton kiekkomaailmaan samalla intensiteetillä, jolla seurasin NHL:ää Suomessa vajaat 20 vuotta sitten.

Epäilin aluksi, löydänkö aitoa intoa. Olihan NHL-seurantani ollut vuosikausia satunnaista tilastojen katselua. Kaukana ajasta, jolloin kuukausirahat menivät kiekkokortteihin ja isoveljen painama Mark Recchi -paita oli päällä puolet joululomasta.

Pelko oli kuitenkin turha. Jo pelkkä Kanadaan saapuminen tuntui pykälän verran mystisemmältä kuin tyypillinen kaupunkiloma Euroopassa.

Kiekkohuuma alkoi nousta viimeistään siinä vaiheessa, kun katsoin lumisateisena tammikuun iltana ensimmäistä kertaa Hockey Night in Canada -viikkomakasiinia: juuri ostamani kausiopas kimalteli pöydällä, Molson Canadian -tölkit tyhjenivät kiivasta tahtia ja Don Cherry paasasi ruudulla naama punaisena.

Lapsuuden nostalgiset muistot ja tieto blogiprojektin aloittamisesta auttoivat taatusti innostuksen löytymisessä. Kiinnostus säilyi yksinkertaisesta syystä: jääkiekkoa pelataan Kanadassa aivan järjettömän paljon.

Tavalliset kaapelikanavat näyttävät NHL-lätkää lähes joka päivä, minkä lisäksi tarjolla on myös OHL:ää ja AHL:ää.

Lisäksi jääkiekko on nivoutunut Kanadassa ympäröivään kulttuuriin vielä voimakkaammin kuin etukäteen kuvittelin.

Lätkää ei talvisin pääse pakoon käytännössä minnekään. Osasin toki odottaa, että tuotteita markkinoidaan jääkiekolla (katso esimerkiksi tämä patriotismin pöhöttämä olutmainos) ja sanomalehdet kirjoittavat paljon lajista.

En kuitenkaan uskonut jääkiekkoviitteitä vilisevän myös poliitikkojen puheissa, joka toisen kioskimyyjän vaatetuksessa tai etenkään Toronton kulttuuripiireissä.

Toronton sinfoniaorkesterihan esitti keväällä The Hockey Sweater -lastenkirjaan perustuvan konsertin, ja Theo Fleuryn elämään perustuva Playing with Fire oli yksi Toronton Hot Docs -elokuvafestivaalien vetonauloista.

Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että pienikin kiekkoinnostus roihahti Kanadassa nopeasti ilmiliekkeihin.

Asun Torontossa lokakuun alkuun asti, joten kirjoitan mahdollisesti vielä pari satunnaista postausta Leafsin harjoituspeleistä tai muista kiinnostavista aiheista.

Menen elokuussa Lake Placidiin junioreiden kansainväliseen turnaukseen. Ehkä sieltä irtoaa jotain.

Viikottaista blogitusta en kuitenkaan lupaa näillä näkymin jatkaa, vaikka taatusti kiekkomaailman käänteitä seuraankin.

Kiitoksia siis kaikille lukijoille! Ja oikein mukavaa kesää Suomeen!

Leo tuli leirille

3.7.2012 kello 18:50, kirjoittaja: aapomentula

Onpa ollut suomalaisittain kiivas heinäkuun alku: Olli Jokinen Winnipeg Jetsiin ja Sami Salo Tampa Bay Lightningiin. Kiinnostavia siirtoja kumpikin.

Myös Torontossa on tapahtunut. Maalivahti Jussi Rynnäs allekirjoitti vuoden jatkopahvin Maple Leafsin kanssa, ja toukokuussa sopimuksen rustannut Leo Komarov saapui kaupunkiin viikon mittaiselle nuorten lupausten testileirille.

Luit oikein, nuorten lupausten.

25-vuotias Suomen maajoukkuemies, KHL-mestari teki eilen samat fysiikkatestit 18—19-vuotiaiden CHL:ssä ja jenkkien yliopistoliigoissa kiekkoilevien pelurien kanssa. Ohjelmaan kuului muun muassa luennointia Leafs-pelaajille sopivasta käytöksestä ja muuta tapakasvatusta.

Aikamoista.

Leo Komarov pelasi viimeiset kolme kautta Moskovassa Dynamon riveissä. / Kuva: Wikimedia, Tim-Tim

Todennäköisesti Komarov kutsuttiin Torontoon jo tässä vaiheessa kesää lähinnä tutustumaan ympäristöön ja tapaamaan seuran pamppumiehiä. Hän ei nimittäin pelaa leiriin olennaisena osana kuuluvissa testiotteluissa, joissa nähdään esimerkiksi Leafsin tuore ykköskierroksen varaus Morgan Rielly.

Mielenkiintoista nähdä, millaisen roolin Komarov syksyllä Leafs-nipussa saa. Sopeutumista helpottaa takuulla se, että Rynnäs ja Komarov tuntevat toisensa entisestään jo vuosien takaa Ässien A-junioreista. Venäjän kielen taito auttanee myös, sillä esimerkiksi Toronton taskuraketti Mihail Grabovski ehti jo toivottaa Leksan tervetulleeksi venäläisen Goal.by-sivuston haastattelussa (Suomessa asiasta uutisoi Suomikiekko.com).

NHL-draftin yllättävin suomalaisnimi: Ryan Murray

23.6.2012 kello 20:43, kirjoittaja: aapomentula

Kun Suomessa vedeltiin viime yönä juhannusaaton viimeisiä huikkia kossupulloista, Pohjois-Amerikassa pidettiin NHL:n varaustilaisuus.

Maajoukkueemme tulevaisuudentoivot Olli Määttä ja Teuvo Teräväinen valittiin ensimmäisellä kierroksella hieman odotettua myöhemmin, mutta eräs suomalainen huudettiin heti kättelyssä.

Harva tietänee, että Columbus Blue Jacketsin tuoreen kakkosvarauksen, WHL:ssä vakuuttaneen puolustajan Ryan Murrayn suku on kotoisin Kuortaneelta.

Kiekkolupauksen kanadalaisen sukulaisen mukaan Murrayltä löytyy suomalaistaustaa sekä isän että äidin puolelta ja pelaaja itse on kolme kahdeksasosaa suomalainen.

Suomalaistaustaista Ryan Murray, 19, on yksi Kanadan maajoukkueen tulevaisuudentoivoista. Hänet kutsuttiin jo viime toukokuussa mukaan miesten maajoukkueen MM-kisaleirille.

Suomalaistaustainen Ryan Murray, 19, on yksi Kanadan maajoukkueen tulevaisuudentoivoista. Hän pelasi viime toukokuussa miesten MM-kisoissa nuorimpana kanadalaisena sitten Paul Kariyan. / Kuva: Wikimedia, Fanny Schertzer

Mitä taas supisuomalaisiin kiekkoilijoihin tulee, niin Määttä ja Teräväinen varattiin hyviin ja perinteikkäisiin organisaatioihin.

Vähän tietenkin sapettaa, ettei kumpaakaan naarattu lähialueen joukkueisiin Torontoon, Buffaloon tai Ottawaan.

Teräväinen napattiin Chicagoon 18. sijalla (lue ESPN:n juttu tästä) ja Määttä varaustilaisuuden isäntäjoukkueeseen Pittsburghiin 22. sijalla (katso Youtube-video tästä).

Pittsburgh varasi ensimmäisellä kierroksella myös toisen puolustajan Derrick Pouliot’n (sijalla 8), joten hyökkäyspainotteisella joukkueella riittää jatkossa takalinjojen lupauksia.

Chicagossa puolestaan yllätyttiin iloisesti siitä, että Teräväinen oli vielä noinkin myöhäisessä vaiheessa saatavana. Joukkueen omilla listoilla narripaita oli ilmeisesti top 10 -kamaa.

Tappion parempi puoli

18.6.2012 kello 16:37, kirjoittaja: aapomentula

Se oli sitten siinä. Pariviikkoinen Suomi-lomani on päätöksessään, ja on aika lentää takaisin Atlantin toiselle puolen. Loma päättyi hienoihin hääjuhliin, joten olo on sen mukainen: ryytynyt ja väsynyt mutta äärimmäisen tyytyväinen!

En liiemmin seurannut kiekkouutisia loman aikana. Huomasin kuitenkin sen, että Toronto Marlies taipui Norfolk Admiralsille AHL:n Calder Cup -finaaleissa suoraan 4−0.

Harmi homma Marlboro-miehille.

Luulenpa silti, että yksi kaveri Marlies-miehistössä oli lopputuloksesta jopa rahtusen helpottunut. Joukkueen veskari Ben Scrivens oli nimittäin varannut hääpaikan Calgarystä viime viikonlopuksi.

Jos finaalisarja olisi edennyt seitsemänteen peliin, viimeinen mittelö olisi pelattu hääpäivänä.

Kiekkobimboille kylmää kyytiä

6.6.2012 kello 17:58, kirjoittaja: aapomentula

Näyttää uhkaavasti siltä, että Stanley Cup päätyy tänään Los Angeles Kingsin kannateltavaksi − sen verran vakuuttavasti joukkue on jyrännyt finaaleissa.
Olen ollut viime päivät Suomessa lomalla, joten turha odottaa edes tyypillisen hataraa analyysiä finaaleiden kulusta. Olen nähnyt finaaleista puolitoista ottelua.

Onneksi NHL:n loppuhuipennuksen veroista taistelua on käyty viime viikkoina myös muualla kuin kaukalossa.

Kanadan yleisradioyhtiö CBC aloitti toukokuun 30. päivä talk show’n While The Men Watch Hockey Night ja sai varmasti juuri sellaisen julkisen ryöpytyksen kuin kanavan markkinamiehet olivat laskelmoineetkin.

Jules Mancuso ja Lena Sutherland ovat kikattaneet kiekkomaailman tuohduksiin. Heitä arvostellaan seksistisen naiskuvan vahvistamisesta. / pressikuva CBC While The Men Watch Hockey Night

Jules Mancuso ja Lena Sutherland ovat kikattaneet kiekkomaailman tuohduksiin. Heitä arvostellaan seksistisen naiskuvan vahvistamisesta. / pressikuva CBC While The Men Watch Hockey Night

Talk show’n idea on simppeli: kaksi hyvännäköistä naista selostaa finaalimatsien aikana peliä vaihtoehtoisesta, pinkistä ja vaahtokarkin tuoksuisesta näkökulmasta. Tarkoituksena on kuulemma yhdistää Sinkkuelämää ja urheilukanava ESPN.

Juontajat Jules Mancuso ja Lena Sutherland kommentoivat ohjelmassaan muun muassa pelaajien ihokarvoitusta, puhuvat omista miehistään ja heittelevät pikkutuhmia juttuja esimerkiksi ylivoimapelistä tai mailan teippauksesta.

He ovat jo aiemmin pitäneet blogia ja selostaneet urheilun suurtapahtumia. Eräs viimeisimmistä blogipostauksista on otsikoitu iskeävästi: Love me like Lundqvist: 5 sex games for hockey season pt. 1.
Teksti tarjoaa ideoita, joilla miehiä voi houkutella seksileikkeihin kesken änärimatsien.

Ei liene yllätys, että bloggarit, kolumnistit ja etenkin vaivalla miesvoittoisella alalla kannuksensa hankkineet urheilutoimittajanaiset ovat raivostuneet ohjelman stereotypioita pönkittävästä meiningistä. Lisää aiheesta esimerkiksi täältä.

Ihan aiheellisesti on kysytty, onko kukaan nainen todella kiinnostunut tällaisesta ohjelmasta, vai onko kyseessä ennemmin miehinen fantasia sukupuolirooleista.

Voi olla, että olen sovinisti ja juntti, mutta minua ohjelma ei ole häirinnyt tippaakaan. Miksi samoille stereotypioille voidaan naureskella televisiosarjoissa, esimerkiksi juuri Sinkkuelämässä, mutta jääkiekosta puhuttaessa sukupuolirooleihin perustuva huumori pitäisi asettaa pannaan?

Kalabaliikki on hyvä esimerkki pohjoisamerikkalaisten oudosta moraalin tajusta. Pariskunnat ympäri maata vitsailevat samoilla aiheilla kotisohvilla, mutta yleisradioyhtiön ohjelmalta odotetaan jostakin syystä arkielämää ylevämpää tarjontaa.

Tosikoiden kannattaisi hengähtää hetki ja miettiä omaa tuohtumustaan ja sen syytä. Faktahan on se, ettei huonoa ohjelmaa ole pakko katsoa.

Kiekkoa helteen keskellä

31.5.2012 kello 3:32, kirjoittaja: aapomentula

New Jerseyssä painitaan parhaillaan vuoden 2012 ensimmäistä Stanley Cup -finaalia. Colin Fraser iski hetki sitten Kingsin 1—0-johtoon. Keski-Toronton kellariasuntomme ilma on kuitenkin sakeaa parin viikon hellejakson — ei niinkään jännityksen takia.

Kings ja Devils ovat tällä hetkellä yksinkertaisesti he-le-vetin tylsiä joukkueita. Lisäksi tässä vaiheessa kesää jääkiekko tuntuu jopa Torontossa kaukaiselta asialta. Mieli vetää ennemmin puistoihin ja terasseille kuin kisakatsomoon.

Kauden huipennuksen seuraaminen paikan päällä Kanadassa on tehnyt selväksi sen, että pohjoisamerikkalainen kiekkokausi on aivan liian pitkä.

Teemu Hartikaisen Oklahoma City Barons taipui AHL:n välierissä Toronto Marliesille. Hartikainen sai ottelusarjan aikana Toronton Metro-lehdeltä uuden lempinimen. Otteluennakon kuvatekstissä suomalaisen nimeksi ilmoitettiin Teemy Harttikainen.

Suomessakin kiekkoa pelataan pitkälle kevääseen ja jääkiekon MM-kisat tuntuvat tulevan joka kevät turhan myöhään, mutta täällä tilanne on aivan naurettava. Kausi jatkuu lähes kesäkuun puoleen väliin, vaikka kesäinen sää saapuu ainakin kuukautta aiemmin kuin Suomeen.

Ihan ajatusleikkinä voitte funtsia, miltä tuntuisi, jos MM-kisojen finaali pelattaisiin heinäkuussa? Suunnilleen sellaisilla fiiliksillä ainakin itse seuraan näitä finaalimatseja.

Ylipitkä kausi ei ole toki pelkästään NHL:n ongelma. Juniorisarja CHL:n Memorial Cup — joka muuten oli yllättävän viihdyttävä turnaus — päättyi vasta viime viikonloppuna, ja AHL:n finaalit alkavat perjantaina.

Seurasin viime perjantaina, kun AHL:n Toronto Marlies jyräsi melko vaivatta Oklahoma City Baronsin tieltään. Oklahoman suomalaiset Antti Tyrväinen ja Teemu Hartikainen olivat kesyjä muun joukkueen tapaan.

Samoin joukkueen ykköstähti Magnus Pääjärvi turhautui Marliesin nihilisitisen keskialueen sumpun edessä.

Jotenkin Marliesinkin matseista alkaa paras hohto kaikota, kun kausi vain jatkuu ja jatkuu. Hyvin alkanut playoff-huuma hiipuu kentällä ja katsomossa, vaikka edessä pitäisi olla kauden kohokohta.

Ehkä tämä sitten on seurapamppujen ja tv-pomojen mielestä järkevää.

Ruotsin pelastaja Jesse Joensuu

18.5.2012 kello 20:19, kirjoittaja: aapomentula

Levikiltään Kanadan yhdeksänneksi suurin sanomalehti National Post oli satunnaisotannalla ainoa täkäläinen päivittäisjulkaisu, joka noteerasi Suomen maajoukkueen torstaisen USA-voiton.

Lyhyt ja kuvaton juttu oli otsikoitu iskevästi: ”Joensuun sankarimaiset otteet siivittivät Ruotsin välieriin”

En ole ihan varma, kertooko virhe pohjoisamerikkalaisten heikosta maantiedosta vai vaisusta kiinnostuksesta MM-kisoihin. Kummastakin on saatu näyttöjä jo aiemmin.

National Postin otsikointi oli Suomen ottelun jälkeen osuvaa.

National Postin otsikointi oli Suomen ottelun jälkeen osuvaa.

Samaisessa lehdessä oli toimittaja Chris Johnstonin kirjoittama pitkä artikkeli Kanadan mahalaskusta Slovakiaa vastaan.

Ääneen pääsivät niin pelaajat, valmentajat kuin joukkueen johtokin. Jutun mielenkiintoisinta antia oli kuitenkin kirjoittajan oma analyysi.

Johnstonin mukaan Kanadan päävalmentaja Brent Sutter antoi joukkueen yksilöille tilaa käyttää taitojaan, kun taas vastustajat pelasivat  ”robottimaista systeemikiekkoa” ja ”yrittivät tehdä jääkiekosta tylsää.”

Katkeralta kalskahtava analyysi. Saman asian voisi sanoa myös näin: Kanada lähti peleihin takki auki ilman kunnollista pelikirjaa. Tällä kertaa johntavaresten ja jeffskinnerien yksilötaidot eivät vain riittäneet jääkiekon tärkeintä hyvettä, uhrautuvaa joukkuepeliä vastaan.

Uusimmasta The Hockey Newsistä löytyi muuten hauska, kevyesti aihettakin liippaava tilasto.

Lehdessä listattiin kuluneella kaudella vähintään 18 peliä sivussa olleet, joukkueelleen tärkeimmät NHL-pelaajat. Taulukossa verrattiin joukkueiden kyseisten pelaajien sairaslomien aikana keräämiä pisteitä muun kauden pistepottiin.

Listan ykkönen oli Minnesotan Mikko Koivu ja kahdeksas Floridan Sean Bergenheim.

Koivu on joukkueensa kapteenina melko ilmeinen nimi tällaisella listalla, etenkin Wildin poikkeuksellisen kaksijakoisen kauden jälkeen.

Bergenheimin arvokkuus Panthersille pääsi kuitenkin yllättämään.

Bergien kanssa Florida keräsi 61,3 prosenttia saatavilla olleista pisteistä. Miehen ollessa sivussa sama lukema jäi 45 prosenttiin.

Jääkoirankoppi vei sydämen

10.5.2012 kello 22:02, kirjoittaja: aapomentula

No jopas. OHL-liigan Niagara IceDogsin kotistadionia Jack Gatecliff Arenaa ei näköjään turhaan haukuta sarjan vanhanaikaisimmaksi ladoksi (lue esim. tämä London Free Pressin artikkeli).

Seurasin eilen IceDogsin ja London Knightsin välistä OHL:n finaalisarjan kamppailua – ja ihastuin 78-vuotiaaseen jäähalliin palavasti.

Niagaran hallin tunnelma oli tiivis.

Niagaran hallin tunnelma oli tiivis. Olin tyytyväinen, etten ottanut pukeutumisvinkkejä tältä liituraitamieheltä.

Ensimmäistä kertaa koin Pohjois-Amerikassa urheilutapahtuman, jossa yleisöä ei kosiskeltu turhanpäiväisellä p******a. Kaiuttimista ei kuulunut taukoamatta Nickelbackiä tai mauttomia ”Everybody clap your hands!” -käskyjä. Sen sijaan stadionissa haisi hiki ja väljähtänyt olut.

Möykästä piti huolen äänekäs kotiyleisö, ja maskottikin oli katu-uskottava rakkikoira: otus hiippaili häiriköimässä yleisöä toinen silmä mustana.

Mietin etukäteen, pukeudunko ottelua varten suoriin housuihin ja kauluspaitaan, kuten median edustajilla on täällä yleensä tapana. Loppujen lopuksi olin kuitenkin tyytyväinen, että valitsin arkisemman farkut & neule -kombon.

Puku päällä kikkailu olisi nimittäin paitsi näyttänyt myös tuntunut naurettavalta. Katsomorivejä kiertävä kulkuväylä oli vain metrin-kaksi leveä ja yleisö silminnähden duunarihenkistä.

Tommy Hughes (vasemmalla), David Pacan, Olli Määttä, Greg McKegg(?) ja Freddia Hamilton hamusivat kiekkoa Michael Houserin maalilla.

Tommy Hughes (vasemmalla), David Pacan, Olli Määttä, Greg McKegg(?) ja Freddie Hamilton hamusivat kiekkoa Michael Houserin maalilla.

Itse ottelu oli vauhdikasta playoff-kiekkoa. Kaukalo oli kenkälaatikon kokoinen – naurettavan pieni jopa Pohjois-Amerikan mittapuulla – minkä takia peli pyöri paljon kulmissa ja syötönkatkot nousivat ratkaisevaan rooliin.

Knightsin Olli Määttä pelasi hyvän ottelun ja saalisti yhden syöttöpisteen. Nuori jyväskyläläinen on kauden aikana noussut Londonin ylivoimapelin kapellimestariksi, ja pisteitä ropisee sen mukaisesti.

London voitti pelin lukemin 4–1 (katso kooste täältä) ja johtaa sarjaa voitoin 3–1. Jos joukkue voittaa vielä neljännen pelin, luvassa on CHL:n lopputurnaus, jossa pelaavat OHL:n, WHL:n ja QMJHL:n mestarit sekä isäntäjoukkue Shawanigan Cataractes.

Kiekkomiljonäärien ryyppyloma Helsingissä

7.5.2012 kello 21:20, kirjoittaja: aapomentula

MM-kiekkohuuma käy ilmeisen kuumana Suomessa. Kanadassa Kalervo Kummolan näköiset Angry Birds -hahmot eivät ole nousseet otsikoihin ihan samaan tapaan.

Se kertonee paljon, ettei USA:n ja Kanadan välinen ottelu ansainnut etusivun paikkaa sunnuntain Toronto Starin urheiluosiossa: baseball, jalkapallo ja laukkakisat veivät päähuomion.

Sisäaukeamalla puolestaan Toronto Marliesin AHL-ottelu, Capitalsin ja Rangersin NHL-vääntö ja Toronto Rockin lacrosse-peli ajoivat näkyvyydessä Pohjois-Amerikan hegemoniaottelun ohitse.

Kalervo Kummola ja Hockey Bird eivät ole nousseet otsikoihin Kanadassa.

Suomessa kohua herättänyt Ryan Getzlafin narikkajonokukkoilu ja mahdollinen hassuttelu missi Sara Siepin kanssa on saanut sentään pientä näkyvyyttä kanadalaismediassa (Edmonton Sunin artikkeli) ja aiheuttanut melko suurtakin kuohuntaaa blogosfäärissä (Puck Daddy, Deadspin, ProHockeyTalk).

Sävy on kuitenkin ollut enemmän naureskeleva kuin syyllistävä. MM-kisoista on puhuttu muun muassa NHL-pelaajien ryyppylomana, ja sitä on verrattu Pohjois-Amerikan yliopistokoripallon NIT-turnaukseen, loppukilpailuista pudonneiden joukkueiden jämäkilpailuun.

Ihan sivumennen on sanottava, että toivon Getzlafin ja Corey Perryn sikailu-uutisen pitävän kutinsa. Tilanne kuulostaa niin herkullisen kiusalliselta Anaheimin kapulle, että olisi sääli, jos tarina olisi vain mielikuvituksen tuotetta tai sisältäisi reippaasti Lapin lisää.

Täällähän on koko viime viikko päivitelty sitä, kuinka edesvastuuttomasti Nashville Predatorsin venäläinen Aleksandr Radulov ja valkovenäläinen Andrei Kostitsin toimivat mennessään baariin playoff-ottelua edeltävänä iltana. Jotenkin kirjoituksista ja tv-analyyseistä on paistanut ylimielisen asenteellinen suhtautuminen itäeurooppalaisia kohtaan.

Huomasin muuten tämänpäiväisestä lehdestä, että Leo Komarovin Maple Leafs -tulevaisuudella spekuloidaan jälleen.

Kanadalaistoimittaja oli jututtanut Komarovia kisoissa ja Leo oli kertonut tahtovansa Pohjois-Amerikkaan niin pian kuin mahdollista.

Juttu ei ole uutista nähnytkään, sillä Komarov on jauhanut samat läpät jo monta kertaa aiemmin. Kisojen painoarvosta artikkeli kuitenkin kertonee jotain.

Leafsin kiikaroiman Komarovin kuulumiset saivat paikan urheiluosion etusivulta – ottelut tuskin saavat moista arvostusta ennen mitalipelejä.

Tuleeko Komarov, entäs Armia?

1.5.2012 kello 5:13, kirjoittaja: aapomentula

Vilkuilen juuri kotisohvalla, kun Los Angeles Kings nuijii pudotuspelisuosikkiani St. Louis Bluesia. Toisen erän alussa tilanne on kutkuttava 5-1 — taittuuhan se vappuaatto näinkin.

Onneksi päivään on kuulunut myös mukavampia tapahtumia.

Aamulla näin Toronton Hot Docs -festareilla erinomaisen suomalaisdokumentin Kovasikajutun ja pari tuntia sitten luin netistä Olli Määtän saaneen OHL:n Viikon pelaaja -tittelin. (LISÄYS: Myöhemmin selvisi, että hänet valittiin myös koko CHL:n viikon pelaajaksi.)

Määttä on pelannut tähän asti huikeat pudotuspelit London Knightsin riveissä. 14 ottelussa puolustaja on takonut 5 + 14 pistettä.

Voin vain kuvitella, kuinka kykyjenetsijöiden paperit rapisevat jyväskyläläisen siirtyessä ensi kesän NHL-varauslistoilla ylöspäin. Jos sama meno jatkuu, Määttä varattaneen kymmenen ensimmäisen joukossa.

Olli Määttä on hirvittävässä iskussa. Tehot 5 + 14 vain 14 pelissä, nuff said!

Olli Määttä on hirvittävässä iskussa. Tehot 5 + 14 vain 14 pelissä, nuff said! / Kuva: London Knights

Suomalaisittain NHL:n kesäkaudesta tulee toki mielenkiintoinen muutenkin kuin kesäkuisen draftitilaisuuden ansiosta.

Ontario-järven ympäristössä mielenkiinto kohdistuu Buffalon osalta Joel Armian sekä Ville Leinon ja Toronton osalta Leo Komarovin ja Jussi Rynnäksen tilanteisiin.

Jututin Buffalo Sabresin pääscouttia Jon Christianoa reipas viikko sitten Toronto Marliesin pelissä.

Vaikutti siltä, että seurassa oltaisiin hyvin tyytyväisiä, jos Armia saataisiin rahdattua jo ensi kaudeksi Ässistä rapakon yli.

Leinon kauteen Christiano ei ollut tyytyväinen, kuten ei juuri kukaan muukaan Buffalo-leirissä. Kesän aikana tulisi keksiä, kuinka miehestä saadaan enemmän irti kuin tällä kaudella. Savonlinnalaisen ympärille tulisi löytää sopivat pelikaverit.

— Leino pitää usein kiekkoa ikuisuuksiin. Hänen pelinäkemyksensä on niin hyvä, että moni pelaaja ei pysy ratkaisuissa mukana. Leino vetää hatustaan maagisia ratkaisuja, mutta tarvitsee rinnalleen toisen älykkään pelaajan. Daniel Briere oli sellainen Philadelphiassa.

Torontossa Maple Leafs on jo ilmaissut kiinnostuksensa vuosia sitten varaamaansa Leo Komaroviin, mutta on eri asia, saadaanko tuoretta KHL-mestaria houkuteltua Kanadaan. Tuskin ainakaan ihan pilkkahintaan ja kehnoin sopimusehdoin.

Marliesin kakkosveskarin statuksella AHL:n pudotuspelejä pelaavan Jussi Rynnäksen sopimus päättyy tähän kauteen, eikä mitään puheita jatkosta ole vielä ollut. Hän istuu neuvottelupöytään kauden päätyttyä.