Ruotsin pelastaja Jesse Joensuu

18.5.2012 kello 20:19, kirjoittaja: aapomentula

Levikiltään Kanadan yhdeksänneksi suurin sanomalehti National Post oli satunnaisotannalla ainoa täkäläinen päivittäisjulkaisu, joka noteerasi Suomen maajoukkueen torstaisen USA-voiton.

Lyhyt ja kuvaton juttu oli otsikoitu iskevästi: ”Joensuun sankarimaiset otteet siivittivät Ruotsin välieriin”

En ole ihan varma, kertooko virhe pohjoisamerikkalaisten heikosta maantiedosta vai vaisusta kiinnostuksesta MM-kisoihin. Kummastakin on saatu näyttöjä jo aiemmin.

National Postin otsikointi oli Suomen ottelun jälkeen osuvaa.

National Postin otsikointi oli Suomen ottelun jälkeen osuvaa.

Samaisessa lehdessä oli toimittaja Chris Johnstonin kirjoittama pitkä artikkeli Kanadan mahalaskusta Slovakiaa vastaan.

Ääneen pääsivät niin pelaajat, valmentajat kuin joukkueen johtokin. Jutun mielenkiintoisinta antia oli kuitenkin kirjoittajan oma analyysi.

Johnstonin mukaan Kanadan päävalmentaja Brent Sutter antoi joukkueen yksilöille tilaa käyttää taitojaan, kun taas vastustajat pelasivat  ”robottimaista systeemikiekkoa” ja ”yrittivät tehdä jääkiekosta tylsää.”

Katkeralta kalskahtava analyysi. Saman asian voisi sanoa myös näin: Kanada lähti peleihin takki auki ilman kunnollista pelikirjaa. Tällä kertaa johntavaresten ja jeffskinnerien yksilötaidot eivät vain riittäneet jääkiekon tärkeintä hyvettä, uhrautuvaa joukkuepeliä vastaan.

Uusimmasta The Hockey Newsistä löytyi muuten hauska, kevyesti aihettakin liippaava tilasto.

Lehdessä listattiin kuluneella kaudella vähintään 18 peliä sivussa olleet, joukkueelleen tärkeimmät NHL-pelaajat. Taulukossa verrattiin joukkueiden keräämiä pisteitä kyseisten pelaajien sairaslomien aikana muun kauden pistepottiin.

Listan ykkönen oli Minnesotan Mikko Koivu ja kahdeksas Floridan Sean Bergenheim.

Koivu on joukkueensa kapteenina melko ilmeinen nimi tällaisella listalla, etenkin Wildin poikkeuksellisen kaksijakoisen kauden jälkeen.

Bergenheimin arvokkuus Panthersille pääsi kuitenkin yllättämään.

Bergien kanssa Florida keräsi 61,3 prosenttia saatavilla olleista pisteistä. Miehen ollessa sivussa sama lukema jäi 45 prosenttiin.

Jääkoirankoppi vei sydämen

10.5.2012 kello 22:02, kirjoittaja: aapomentula

No jopas. OHL-liigan Niagara IceDogsin kotistadionia Jack Gatecliff Arenaa ei näköjään turhaan haukuta sarjan vanhanaikaisimmaksi ladoksi (lue esim. tämä London Free Pressin artikkeli).

Seurasin eilen IceDogsin ja London Knightsin välistä OHL:n finaalisarjan kamppailua – ja ihastuin 78-vuotiaaseen jäähalliin palavasti.

Niagaran hallin tunnelma oli tiivis.

Niagaran hallin tunnelma oli tiivis. Olin tyytyväinen, etten ottanut pukeutumisvinkkejä tältä liituraitamieheltä.

Ensimmäistä kertaa koin Pohjois-Amerikassa urheilutapahtuman, jossa yleisöä ei kosiskeltu turhanpäiväisellä p******a. Kaiuttimista ei kuulunut taukoamatta Nickelbackiä tai mauttomia ”Everybody clap your hands!” -käskyjä. Sen sijaan stadionissa haisi hiki ja väljähtänyt olut.

Möykästä piti huolen äänekäs kotiyleisö, ja maskottikin oli katu-uskottava rakkikoira: otus hiippaili häiriköimässä yleisöä toinen silmä mustana.

Mietin etukäteen, pukeudunko ottelua varten suoriin housuihin ja kauluspaitaan, kuten median edustajilla on täällä yleensä tapana. Loppujen lopuksi olin kuitenkin tyytyväinen, että valitsin arkisemman farkut & neule -kombon.

Puku päällä kikkailu olisi nimittäin paitsi näyttänyt myös tuntunut naurettavalta. Katsomorivejä kiertävä kulkuväylä oli vain metrin-kaksi leveä ja yleisö silminnähden duunarihenkistä.

Tommy Hughes (vasemmalla), David Pacan, Olli Määttä, Greg McKegg(?) ja Freddia Hamilton hamusivat kiekkoa Michael Houserin maalilla.

Tommy Hughes (vasemmalla), David Pacan, Olli Määttä, Greg McKegg(?) ja Freddie Hamilton hamusivat kiekkoa Michael Houserin maalilla.

Itse ottelu oli vauhdikasta playoff-kiekkoa. Kaukalo oli kenkälaatikon kokoinen – naurettavan pieni jopa Pohjois-Amerikan mittapuulla – minkä takia peli pyöri paljon kulmissa ja syötönkatkot nousivat ratkaisevaan rooliin.

Knightsin Olli Määttä pelasi hyvän ottelun ja saalisti yhden syöttöpisteen. Nuori jyväskyläläinen on kauden aikana noussut Londonin ylivoimapelin kapellimestariksi, ja pisteitä ropisee sen mukaisesti.

London voitti pelin lukemin 4–1 (katso kooste täältä) ja johtaa sarjaa voitoin 3–1. Jos joukkue voittaa vielä neljännen pelin, luvassa on CHL:n lopputurnaus, jossa pelaavat OHL:n, WHL:n ja QMJHL:n mestarit sekä isäntäjoukkue Shawanigan Cataractes.

Kiekkomiljonäärien ryyppyloma Helsingissä

7.5.2012 kello 21:20, kirjoittaja: aapomentula

MM-kiekkohuuma käy ilmeisen kuumana Suomessa. Kanadassa Kalervo Kummolan näköiset Angry Birds -hahmot eivät ole nousseet otsikoihin ihan samaan tapaan.

Se kertonee paljon, ettei USA:n ja Kanadan välinen ottelu ansainnut etusivun paikkaa sunnuntain Toronto Starin urheiluosiossa: baseball, jalkapallo ja laukkakisat veivät päähuomion.

Sisäaukeamalla puolestaan Toronto Marliesin AHL-ottelu, Capitalsin ja Rangersin NHL-vääntö ja Toronto Rockin lacrosse-peli ajoivat näkyvyydessä Pohjois-Amerikan hegemoniaottelun ohitse.

Kalervo Kummola ja Hockey Bird eivät ole nousseet otsikoihin Kanadassa.

Suomessa kohua herättänyt Ryan Getzlafin narikkajonokukkoilu ja mahdollinen hassuttelu missi Sara Siepin kanssa on saanut sentään pientä näkyvyyttä kanadalaismediassa (Edmonton Sunin artikkeli) ja aiheuttanut melko suurtakin kuohuntaaa blogosfäärissä (Puck Daddy, Deadspin, ProHockeyTalk).

Sävy on kuitenkin ollut enemmän naureskeleva kuin syyllistävä. MM-kisoista on puhuttu muun muassa NHL-pelaajien ryyppylomana, ja sitä on verrattu Pohjois-Amerikan yliopistokoripallon NIT-turnaukseen, loppukilpailuista pudonneiden joukkueiden jämäkilpailuun.

Ihan sivumennen on sanottava, että toivon Getzlafin ja Corey Perryn sikailu-uutisen pitävän kutinsa. Tilanne kuulostaa niin herkullisen kiusalliselta Anaheimin kapulle, että olisi sääli, jos tarina olisi vain mielikuvituksen tuotetta tai sisältäisi reippaasti Lapin lisää.

Täällähän on koko viime viikko päivitelty sitä, kuinka edesvastuuttomasti Nashville Predatorsin venäläinen Aleksandr Radulov ja valkovenäläinen Andrei Kostitsin toimivat mennessään baariin playoff-ottelua edeltävänä iltana. Jotenkin kirjoituksista ja tv-analyyseistä on paistanut ylimielisen asenteellinen suhtautuminen itäeurooppalaisia kohtaan.

Huomasin muuten tämänpäiväisestä lehdestä, että Leo Komarovin Maple Leafs -tulevaisuudella spekuloidaan jälleen.

Kanadalaistoimittaja oli jututtanut Komarovia kisoissa ja Leo oli kertonut tahtovansa Pohjois-Amerikkaan niin pian kuin mahdollista.

Juttu ei ole uutista nähnytkään, sillä Komarov on jauhanut samat läpät jo monta kertaa aiemmin. Kisojen painoarvosta artikkeli kuitenkin kertonee jotain.

Leafsin kiikaroiman Komarovin kuulumiset saivat paikan urheiluosion etusivulta – ottelut tuskin saavat moista arvostusta ennen mitalipelejä.

Tuleeko Komarov, entäs Armia?

1.5.2012 kello 5:13, kirjoittaja: aapomentula

Vilkuilen juuri kotisohvalla, kun Los Angeles Kings nuijii pudotuspelisuosikkiani St. Louis Bluesia. Toisen erän alussa tilanne on kutkuttava 5-1 — taittuuhan se vappuaatto näinkin.

Onneksi päivään on kuulunut myös mukavampia tapahtumia.

Aamulla näin Toronton Hot Docs -festareilla erinomaisen suomalaisdokumentin Kovasikajutun ja pari tuntia sitten luin netistä Olli Määtän saaneen OHL:n Viikon pelaaja -tittelin. (LISÄYS: Myöhemmin selvisi, että hänet valittiin myös koko CHL:n viikon pelaajaksi.)

Määttä on pelannut tähän asti huikeat pudotuspelit London Knightsin riveissä. 14 ottelussa puolustaja on takonut 5 + 14 pistettä.

Voin vain kuvitella, kuinka kykyjenetsijöiden paperit rapisevat jyväskyläläisen siirtyessä ensi kesän NHL-varauslistoilla ylöspäin. Jos sama meno jatkuu, Määttä varattaneen kymmenen ensimmäisen joukossa.

Olli Määttä on hirvittävässä iskussa. Tehot 5 + 14 vain 14 pelissä, nuff said!

Olli Määttä on hirvittävässä iskussa. Tehot 5 + 14 vain 14 pelissä, nuff said! / Kuva: London Knights

Suomalaisittain NHL:n kesäkaudesta tulee toki mielenkiintoinen muutenkin kuin kesäkuisen draftitilaisuuden ansiosta.

Ontario-järven ympäristössä mielenkiinto kohdistuu Buffalon osalta Joel Armian sekä Ville Leinon ja Toronton osalta Leo Komarovin ja Jussi Rynnäksen tilanteisiin.

Jututin Buffalo Sabresin pääscouttia Jon Christianoa reipas viikko sitten Toronto Marliesin pelissä.

Vaikutti siltä, että seurassa oltaisiin hyvin tyytyväisiä, jos Armia saataisiin rahdattua jo ensi kaudeksi Ässistä rapakon yli.

Leinon kauteen Christiano ei ollut tyytyväinen, kuten ei juuri kukaan muukaan Buffalo-leirissä. Kesän aikana tulisi keksiä, kuinka miehestä saadaan enemmän irti kuin tällä kaudella. Savonlinnalaisen ympärille tulisi löytää sopivat pelikaverit.

— Leino pitää usein kiekkoa ikuisuuksiin. Hänen pelinäkemyksensä on niin hyvä, että moni pelaaja ei pysy ratkaisuissa mukana. Leino vetää hatustaan maagisia ratkaisuja, mutta tarvitsee rinnalleen toisen älykkään pelaajan. Daniel Briere oli sellainen Philadelphiassa.

Torontossa Maple Leafs on jo ilmaissut kiinnostuksensa vuosia sitten varaamaansa Leo Komaroviin, mutta on eri asia, saadaanko tuoretta KHL-mestaria houkuteltua Kanadaan. Tuskin ainakaan ihan pilkkahintaan ja kehnoin sopimusehdoin.

Marliesin kakkosveskarin statuksella AHL:n pudotuspelejä pelaavan Jussi Rynnäksen sopimus päättyy tähän kauteen, eikä mitään puheita jatkosta ole vielä ollut. Hän istuu neuvottelupöytään kauden päätyttyä.

Marlboro-miesten näytönpaikka

22.4.2012 kello 22:54, kirjoittaja: aapomentula

AHL-liigan Toronto Marliesilla ei ole ollut helppo työ kotoutua Ontarion pääkaupunkiin.

Seura muutti Torontoon Newfoundlandin St. John’sista vuonna 2005 ja on siitä asti joutunut totuttelemaan mitättömiin palstamillimetreihin sekä paikallisen kiekkoväen vähättelevään suhtautumiseen.

En tiedä, onko kyse suurkaupunkilaisten ylimielisyydestä vai mistä, mutta AHL:ää ei täällä pidetä oikein minään.

St. John's Maple Leafs muutti vuonna 2005 Torontoon ja vaihtoi nimensä. Marlies on lyhenne juniorijoukkue Toronto Marlborosista. Väännöksellä haluttiin välttää yhteys tupakkamerkkiin.

St. John's Maple Leafs muutti vuonna 2005 Torontoon ja vaihtoi nimensä Marliesiksi. Uusi nimi on lyhenne juniorijoukkue Toronto Marlborosista. Väännöksellä haluttiin välttää yhteys tupakkamerkkiin.

Nyt ilmapiiri on kuitenkin muuttumassa. Maple Leafsin farmijoukkue voitti runkosarjassa divisioonansa ja johtaa pudotuspelisarjaa Rochester Americansia vastaan voitoin 2−0.

Kumpikin matsi päättyi jännittävien käänteiden jälkeen Marliesille 4−3. Jälkimmäinen pelattiin loppuunmyydyllä Ricoh Coliseumilla hieman alle 8000 katsojalle.

Ei huono lukema!

Marliesin yleisömäärät ovat perinteisesti liikkuneet 4000:n ja 5000:n välillä, mikä on mitätön saavutus Toronton 2,5 miljoonan asukaslukuun suhteutettuna.

Olin molemmissa otteluissa paikanpäällä, ja katsomon tunnelma yllätti positiivisesti.

Maskotit oli pöllitty Leafsiltä, ja muutenkin isäntäseura oli esillä vähän liikaa. Halvat lippujen hinnat olivat kuitenkin houkutelleet paikalle paljon lapsiperheitä, mikä näkyi vilpittömänä kannustuksena.

Myös peli oli viihdyttävää. Taitokiekko loisti poissaolollaan, mutta sitä enemmän nähtiin ehtaa pohjoisamerikkalaista rymistelyä: lämäreitä siniviivan takaa ja kovia taklauksia.

Sekä Leafs että Rochesterin isäntäjoukkue Buffalo Sabres olivat laskeneet pudotuspeleihin useamman NHL-pelurin. Marliesissa pelasivat esimerkiksi loppukaudesta jopa Leafsin ykkösketjussa nähty Carter Ashton, luottopakki Jake Gardiner ja kovanaama Jay Rosehill.

Rochesterissa pelasivat muiden muassa Marcus Foligno ja Brayden McNabb.

Lisämielenkiintoa seuraamiseen toi myös Rochesterin maalivahti, entinen TPS-peluri David Leggio.

Ottelusarja on katkolla maanantaina, kun Marlies pelaa ensimmäisen ottelunsa vieraissa Yhdysvaltojen puolella.

Jututin torstaina ohimennen Marliesin kakkosveskaria Jussi Rynnästä. Hän uskoi sarjan menevän poikki suoraan kolmessa ottelussa.

Toivottavasti näin käy. Jos Marlies pääsee jatkoon, lupaan mennä jatkossakin Coliseumiin.

Vaikka moni paikallinen toisin väittää, Toronton kiekkokausi näyttää olevan edelleen täydessä käynnissä!

Kummallista elämöintiä

20.4.2012 kello 20:18, kirjoittaja: aapomentula

NHL:n kurinpitopäällikkö Brendan Shanahan on joutunut viime päivinä kanadalaismedian ryöpytyksen kohteeksi. Törkeät taklaukset ovat olleet huolestuttavan suuressa roolissa pudotuspelien avauskierroksilla – ja syntipukki on löydetty kabinetin puolelta.

Pakko hämmästellä kanukkien vaahtoamista.

Sikailuille etsitään syytä kaikkialta muualta kuin peilistä. Ei tarvitse olla kummoinen kiekkomies tajutakseen, että kaukaloväkivallan perimmäinen aiheuttaja on tällä kaudella sama kuin aina ennenkin: kanadalaisten machoilua ihannoiva kulttuuri.

Korjausliikkeitä tulisi tehdä ennemmin asennekasvatuksen kuin kurinpidon puolella.

Myös tähtipelaajat, kuten Sidney Crosby (kuvassa) ja Claude Giroux, ovat osallistuneet epäurheilijamaiseen peliin tämänvuotisissa pudotuspeleissä.

Myös tähtipelaajat, kuten Sidney Crosby (kuvassa) ja Claude Giroux, ovat osallistuneet epäurheilijamaiseen peliin tämänvuotisissa pudotuspeleissä. / Kuva: Michael Miller

Shanahan aloitti kurinpitopäällikön hommat viime kesänä, ja tähän asti häntä on kiitelty suoraselkäisistä tuomioista. Shanaban ei katso törkeyksiä läpi sormien, vaan analysoi kiistanalaiset tilanteet videolta jälkikäteen, jakaa tuomiot ja perustelee ratkaisunsa läpinäkyvästi NHL:n nettisivuilla.

Minun silmiini tuomiot ovat olleet linjan mukaisia myös pudotuspeleissä. Vaarallisimmista teoista, kuten törkeistä kyynärpäätaklauksista, on jaettu kovimmat rangaistukset.

Esimerkiksi Carl Hagelin sai kolmen ottelun pelikiellon rusikoituaan Daniel Alfredssonia.

Tähän asti suurimman kohun on aiheuttanut se, ettei tästä Shea Weberin wrestling-liikkeestä tullut kuin sakkoja.

Vähän ihmettelen kyseisten rikkeiden vertailua. Weberin temppu on ruma ja käsittämätön, mutta vaarallisuusasteikoilla Hagelinin niitti on toiselta planeetalta.

Shanahan tuli muuten mieleeni siitä syystä, että vierailin viime viikonloppuna Toronton kiekkokorttimessuilla. Yritin heittäytyä 1990-luvun alun NHL-korttihuumaan, mutta heikolla menestyksellä.

Messut olivat hyvin pienet. Koulun liikuntasalin kokoisessa tilassa hääräsi vain viitisentoista myyjää ja parisenkymmentä asiakasta.

En saavuttanut pikkupoikamaista riemua, vaan poistuin paikalta noin 15 minuutissa nörtähtävän tunnelman vaivaannuttamana.

Ainoa valopilkku oli se, että huomasin yhdellä pöydällä muistoja herättävän kiekkokortti-raamatun eli Beckett-lehden sekä ala-asteajan suosikkipelaajani Brendan Shanahanin tulokaskortin.

Samaisen pahvinpalan tilasin aikoinaan kuukausirahoilla postimyynnistä 170 markan hintaan – vain nähdäkseni vanhempieni lähettävän sen bumerangina takaisin. Ei ollut kuulemma järkevää rahankäyttöä.

Taisivat olla oikeassa.

Ilves-peluri takoi Kingsin pudotuspeliennätyksen

13.4.2012 kello 23:43, kirjoittaja: aapomentula

Jaksaako matseja edes katsoa, kun Toronto on ulkona jatkopeleistä? Tämä huolestuttava kysymys pyöri mielessäni ennen pleijareiden alkua.

Eipä pyöri enää – huikeita vääntöjä! Kentällä näkyy selvästi se, että pudotuspelikamppailussa taklataan keskimäärin noin 30 kertaa useammin kuin runkosarjaottelussa.

Etenkin Philadelphian ja Pittsburghin sarja vaikuttaa äärimmäisen väkevältä. Lisäksi olen huomaamattani alkanut sympata Ottawaa ja St. Louisia.

Ottawaa altavastaaja-aseman ansiosta ja St. Louisia ihan vaan luettuani The Hockey News -lehdestä joukkueen kapteenin David Backesin haastattelun.

Blues-kapu ei ole pelkästään yksi liigan uhrautuvimmista työmyyristä, hän on myös kaltoin kohdeltujen koirien pelastaja, lentäjä ja kommenttien perusteella helvetin mukava jätkä (linkkiä artikkeliin ei ole saatavilla, mutta tässä kyseisen lehden kansi).

David Backes edusti USA:ta vuoden 2010 talviolympialaisissa. The Hockey Newsin jutun mukaan Backes on lähes täydellinen ihminen. / Kuva: Flickr, Rosie Perera

David Backes edusti USA:ta vuoden 2010 talviolympialaisissa. The Hockey Newsin jutun mukaan Backes on lähes täydellinen ihminen. / Kuva: Flickr, Rosie Perera

Mutta se turhista lätinöistä. Jututin taannoin Sanoman maakuntalehtien artikkelia varten entistä Ilves- ja NHL-peluria Chris Kontosta.

En saanut mahdutettua juttuun kuin murto-osan kreikkalaisjässikän turinoinnista, esimerkiksi kaikki Tampere-muistelot jäivät pois, mutta onneksi Kontos on näin pleijareiden aikaan taas ajankohtainen hahmo.

Hän jos kuka oli turnauspelaajan prototyyppi.

Kontos iski seitsemässä pelissä kahdeksan maalia, kun Los Angeles Kings tiputti hallitsevan mestarin Edmonton Oilersin pleijareista kaudella 1988–89 (tästä tietoa sarjasta!). Kyseinen lukema on edelleen Kingsin seuraennätys, jota ei hetkeen rikottane.

Tämän lisäksi hän teki neljä maalia Tampa Bay Lighningille seuran historian ensimmäisessä ottelussa.

– Oilers-sarja on olympiahopean ohella urani kohokohta. Olen jostakin syystä aina ollut sellainen tyyppi, että onnistun painepaikoissa. Olen nyt valmentajana yrittänyt selittää junioreille, että jääkiekko on kuin pokeria: kun huomaat, että peli kulkee, älä jää miettimään, miksi sinulle tuli hyvät kortit, vaan anna palaa. Kohta et välttämättä saa ässiä käteen.

Kontos viiletti Ilveksen laitahyökkääjänä yhden kauden.

Kontos viiletti Ilveksen laitahyökkääjänä yhden kauden.

Kontokselle ei tosiaan aina tullut valtteja kouraan, sillä hän ei kyennyt vakiinnuttamaan paikkaansa missään NHL-seurassa. Kiekkokiertolaisen tie vei ympäri Eurooppaa – muun muassa Tampereelle.

Suomen-ajasta on aikaa, sillä Kontos pelasi Ilveksessä kaudella 1985–86. Mitä siitä jäi käteen?

– Kehityin paljon, kun lähdin Suomeen. Olin silloin 21- tai 22-vuotias ja tottunut täkäläiseen crash ’n bang -kiekkoon, eli pelaamaan kenkälaatikon kokoisessa kaukalossa. Euroopasta sain tekniikkaa ja syöttötaitoa.

Tampereella Kontos tutustui myös Suomeen ja suomalaisuuteen.

– Osaan sanoa ”Terve!” Ja ”Moi!”. Valmentaja Seppo Hiitelältä opin puolestaan tyypillisimmät kirosanat. Pelaajiin tutustuminen oli aluksi vaikeaa, koska olin koko 20-vuotisen urani ajan siitä erikoinen jääkiekkoilija, etten juonut alkoholia.

– Moni suomalainen pelikaverini valitteli ujouttaan ja huonoa englantiaan. Saunailloissa puheelle ei kuitenkaan tullut loppua millään. Siellä kaikilla oli yhtäkkiä hirveän paljon asiaa ja jokainen näytti avoimesti tunteensa, Kontos nauraa.

Viime aikoina yhteydenpito tamperelaisiin on jäänyt vähälle, muutamiin Facebook-kommentteihin. Kontos kuitenkin auttaa tarvittaessa vanhoja tuttuja esimerkiksi kiinnostavien kanadalaispelaajien arvioinnissa.

–Joulukuun MM-kisoissa oli mukava nähdä, että Raimo Helminen valmentaa Suomen nuorten maajoukkuetta.

Kontos pitää junioreille yksityistä kiekkokoulua Midlandissä.

Kontos pitää junioreille yksityistä kiekkokoulua Midlandissä.

Helminen lähti Ilveksestä New York Rangersiin vuonna 1985, juuri kun Kontos matkasi päinvastaiseen suuntaan. Seuraavalla kaudella miehet pelasivat kuitenkin hetken yhdessä Rangersin farmiseurassa AHL:n New Haven Nighthawksissa.

Haastattelin Kontosta paperilehdessä 25. Maaliskuuta julkaistua kiekkokulttuurijuttua varten. Jos kyseinen teksti kiinnostaa, niin ei muuta kuin yhteydenottoa Kouvolan Sanomiin, Kymen Sanomiin tai Etelä-Saimaaseen.

Seurasin Kontoksen vetämiä treenejä Ontarion Midlandissa, parisensataa kilometriä Torontosta pohjoiseen.  Mies pyörittää siellä tätä nykyä markkinointifirmaa.

Kontoksen poika Kristoff varattaneen ensi kesän draftissa NHL:ään. Arvioiden mukaan nuorukaisen nimi huudetaan 2.–5. kierroksella.

NHL-vieroitusta Bostonissa

11.4.2012 kello 18:47, kirjoittaja: aapomentula

Taalaliigan pudotuspelihuuma alkaa tänään, vaikkei sitä Kanadan suurimmassa kiekkokaupungissa huomaakaan. Kuten viime kirjoituksessa ennakoin, jengi todella heivasi hetkessä Leafs-pipot talvivarastoon ja painoi baseball-lätsät päähän.

Saapa nähdä, kansoittavatko muiden NHL-joukkueiden fanit katukuvan, kun illan kierros käynnistyy. Ainakin yksi Detroit-paita tuli tänään vastaan ruokatunnilla.

Olin pääsiäisen reissunpäällä Bostonissa, joten oma hokiseurantani on ollut viime päivät katkolla. Vilkuilin sentään yhden erän Buffalon ja Bostonin päätöskierroksen ottelusta, mutta silloinkin muu matkaseurue saneli tiukat ehdot: äänet pois telkkarista ja tilalle musiikkia tietokoneelta.

Siinä sitten katsoin Ville Leinon kurvailua, kuuntelin Kirkan Daa-da daa-data ja seurasin kolmen naisen meikkausoperaatiota.

Boston on hieno kaupunki. Red Sox avasi juuri baseball-kauden, mutta kiekkokuume pitää kaupunkilaisia vielä tiukasti otteessaan. Bruins aloittaa torstaina playoff-sarjan Washington Capitalsia vastaan.

Boston on hieno kaupunki. Red Sox avasi juuri baseball-kauden, mutta kiekkokuume pitää kaupunkilaisia vielä tiukasti otteessaan. Bruins aloittaa torstaina playoff-sarjan Washington Capitalsia vastaan.

Kävin eilen läpi reissun kuvasaldoa. Tällä kertaa muistikortilta ei löytynyt räpsäisyjä jääkiekkomuseosta (lue aiempi postaus!) tai Bruinsin stadikasta. Sen sijaan ruudulle lävähti muun muassa otos kuvankauniista, marjapuuron värisestä puutalosta, joka sijaitsee idyllisellä asuinalueella lähellä Harvardin yliopistoa.

Robert Urich, aivan sama näyttelitkö 1980-luvulla tv-sarjassa Kovaa peliä Bostonissa – you don’t know shit!

Mutta niin. Boston kuritti Buffaloa, joten Toronton rajantakainen lähinaapurikin tippui niukasti pleijareista. Harmittavasti sama kohtalo kävi myös hyvin taistelleille Winnipeg Jetsille ja Calgary Flamesille sekä jo joulun tienoilla homman läskiksi heittäneelle Montreal Canadiensille.

Torontossa paikallinen media on ruotinut huonon kauden syitä lähes kaikista mahdollisista näkövinkkeleistä: syytä on vieritetty kapteeni Dion Phaneufin, ykköstykki Phil Kessellin, GM Brian Burken ja valmentajien, jopa yksittäisen maalivahtivalmentajan, vastuulle. Joukkuetta on arvosteltu selkärangattomaksi, huolimattomaksi, tehottomaksi ja oikeastaan ihan vaan yleisesti paskaksi.

Kaiken ryöpytyksen keskellä Leafsin taustaorganisaation MLSE:n puheenjohtaja Larry Tanenbaum päätti pyytää faneilta anteeksi ja laittoi toissapäivänä Leafsin sivuille avoimen kirjeen (lue kirje tästä!)

Kuinka sitten reagoi media? Yllätys, yllätys, päivän Toronto Star on sitä mieltä, että kirje oli turha, lipevä ja tuli myöhässä.

Taitaa olla niin, että menestys on ainoa keino, jolla Maple Leafs voi saada anteeksi Toronton kiekkoväeltä.

Eilen käydyssä draftilotossa Toronto sai ensi kesän NHL:n varaustilaisuuteen 5. vuoron. Valinnan on parempi osua kohdalleen.

Pesiskentän ruoho vihertää

3.4.2012 kello 0:14, kirjoittaja: aapomentula

Onhan sitä elämässä muutakin kuin jääkiekko. Tätä mantraa moni Toronto Maple Leafsin fani toistellee näinä päivinä.

Runkosarjaa on jäljellä kolme ottelua, mutta henkisesti torontolaisten kausi on ollut ohi jo parisen viikkoa.

Viimeistään viime keskiviikkona tämä selvisi myös pelaajille, kun Philadelphia Flyers kävi Torontossa möyhentämässä kotijoukkueen 7–1. Toronton fanit reagoivat peliesityksiin kailottamalla kolmannessa erässä kannustushuutoja baseball-joukkue Blue Jaysille (videoklippiä voipi katsoa tästä).

Enpä siis erityisemmin kadehdi kahta kaveriani, jotka olivat paikanpäällä Air Canada Centressä seuraamassa elämänsä ensimmäistä Leafs-peliä.

Seurasin viime lauantaina, kun Toronto kepitti Buffalon 4-3. Lippu seisomapaikalle maksoi 50 taalaa, eli noin puolet tavallisesta. Tunnelmakin oli ainoastaan kohtalainen, vaikka peli oli viihdyttävä ja lopputulos Leafs-vinkkelistä paras mahdollinen.

Seurasin viime lauantaina, kun Toronto kepitti Buffalon 4-3. Lippu seisomapaikalle maksoi 50 taalaa, eli noin puolet tavallisesta. Tunnelmakin oli ainoastaan kohtalainen, vaikka peli oli viihdyttävä ja lopputulos Leafs-vinkkelistä paras mahdollinen.

Toronton vannoutuneimmille hokihemmoille pleijariunelman murskautuminen voi olla raskasta. Toronto Starin haastatteleman psykologin mukaan jatkuva pettymysten kanssa painiskelu voi lyödä leimansa intohimoisimpiin faneihin.

Onneksi lopuille Hogtownin asukkaille kiekkokauden päätös ei liene yhtä paha paikka. Torontossahan on ihan oikeasti muutakin kuin jääkiekkoa – nimittäin jalkapalloa, baseballia ja korista. Eivätkä lippujen hinnatkaan ole yhtä törkeät kuin Leafsin peleihin.

Sain viime viikolla piletin Toronto Raptorsin NBA-otteluun huutokauppapalvelu StubHubista reippaalla 16 taalalla, eli 12,5 eurolla. Toronto FC:n MLS-pelien liput liikkuvat puolestaan halvimmillaan 25 dollarin paikkeilla.

Leafs-fanien pettymys ei ole loppukaudesta vaihtunut riemuksi edes virvokkeiden avulla. Olisikohan aika hypätä Toronto Rockin bandwagoniin?

Leafs-fanien pettymys ei ole loppukaudesta vaihtunut riemuksi edes virvokkeiden avulla. Olisikohan aika hypätä Toronto Rockin bandwagoniin?

Menestystakuuta ei ole toki luvassa muissakaan rahaliigoissa, sillä Toronto Blue Jays jatkoi kautta runkosarjan jälkeen viimeksi vuonna 1993 ja Raptors kaudella 2007–08. Toronto FC ei ole puolestaan päässyt pleijareihin kertaakaan viiden ensimmäisen kautensa aikana.

Glooriaa hamuaville on onneksi tarjolla vielä kansallispeli haavipallo. NLL-liigan pudotuspelit alkavat lähiviikkoina, ja lacrosse-seura Toronto Rock on sarjan hallitseva mestari (katso tästä mestaruuskauden videokooste!).

Siinäpä oiva lääke tappioiden ankeuttamille Leafs-faneille. Unohtakaa Blue Jays -huudot! Go, Rock, go!

Lintu, lentokone, Felix Potvin?

28.3.2012 kello 5:39, kirjoittaja: aapomentula

No ei mikään noista, vaan Jussi Rynnäs.

Tätä moni (kröhöm…) epäili, mutta niin vain 24-vuotiaasta porilaisveskarista tuli tiistai-iltana uusin suomalainen NHL-pelaaja. Vanha patapaita pelasi Toronto Maple Leafsin nutussa 39 minuuttia, torjui kymmenen vetoa, eikä päästänyt yhtään sisään.

Toronton valmentaja Randy Carlyle käskytti Rynnäksen (vai onkohan se Ryntään?) askiin toisen erän alussa Jonas Gustavssonin munailtua tilanteeksi 3−0 vierailija Hurricanesille. Samat numerot säilyivät myös matsin loppuun (Katso kooste!).

Rynnäs pelasi myös Porin Ässissä numerolla 40. Leafsissä samaa numeroa on kantanut aiemmin Tie Domi. Kuva: Wikimedia Commons, JaskaS

Rynnäs pelasi myös Porin Ässissä numerolla 40. Leafsissä samaa numeroa on kantanut aiemmin Tie Domi. Kuva: Wikimedia Commons, JaskaS

Sapettaa, ettei tullut jäärättyä pressilippua tähän matsiin. Voin vain kuvitella, kuinka yllättävä päivä tiistaista Rynnäkselle koitui.

Mies nostettiin Leafsiin farmijoukkue Marliesista vain muutaman tunnin varoajalla ykkösvahti James Reimerin loukkaannuttua. Penkillä jäpittelyä kesti puolestaan vain vajaat 21 minuuttia – ja sitten kruunuksi nollapeli.

Seurasin ottelua sporttibaarissa sen, minkä purilaisen mussutukselta ehdin.  Kieltämättä kesti puoli tuoppia tajuta, kuka maalin suulla toisessa erässä huseerasi.

Ahaa-elämyksen jälkeen tapitin porilaisen peliä silmä kovana. Kiekot olisivat voineet joissain tilanteissa tarttua paremmin räpylään, mutta turha paria irtokiekkoa tuollaisen suorituksen jälkeen on muistella. Hieno ottelu!

Toivottavasti Leafsin numero 40 saa jääaikaa myös muissa loppukauden otteluissa. Kokeilun varaa olisi, sillä nyt Torontolta meni jo matemaattinenkin mahdollisuus päästä pleijareihin.