K2011

Sade vei yleisön muualle kuin Vähätorille, eipä paljon kauppaakaa käyty, mutta
kirjastossa tapahtumat vetivät paljon yleisöä. Kiitos tuli, kiitos tuli!
Turkulaiset totesivat, että mainio, mainio rento tapahtuma, että välillä täällä
ollaan liian jäykkiä. Kymenlaaksolaisia ei aineskaan tämän jälkeen pidetä
jäykkinä vaannauravina ja rentoina, että siitä on hyvä jatkaa.

Erikoisten esitysten keskellä moni totesi, että hienoa, koska kaikki oli niin
erilaista ja kummallista, silti hauskaa ja taitavaa. Sadetta ei voi kukaan
paeta, joten tyytyväisenä pitää todeta se, että lähes kaikki ohikulkijat
pysähtyivät lavan ääreen. Sisälle kirjastoon etsiytyivät ne, jotka hakivat
tiettyjä elämyksiä. Sateessa vain ei paljon kulkijoita ole edes Suomen Turussa.
Harmi sinänsä, mutta Boys on Toys ja monet muut tullaan toivon mukaan näkemään
myös muualla kuin Turussa, koska hienoa fiilinkiä ei koskaan ole liikaa. Boys on
Toys jäi kaikkien mieleen, sillä se on niin erikoinen maailmanluokan
kummajaisfiilinkiä rakentava totaalikokemus!
Järjestävä taho ei ollut tyytyväinen sateeseen, mutta hyviä elämyksiä saatiin
aikaan, hienoa julkisuutta, kaikkea pitää pureskella ja matustella, kenties
joskus paistaa aurinko Turussakin.
Turusta lopettaa Pietiläinen ja menee lavalla sanomaan kulttuurivalloituksen
viimeiset sanat helikoptereiden hyrrätessä Turun yllä.
Kymenlaakso täältä tullaan takaisin, yhtä Turkua kokeneempina!

Kymenlaaksolaisen kulttuuriväen valloitusretki Euroopan kulttuuripääkaupunki Turkuun alkaa kääntyä kohti loppua, mutta ilahduttavan paljon väkeä on vielä liikkeellä – etenkin täällä Turun hienossa pääkirjastossa.

Yläkerrassa soi Kymi Sinfoniettan musiikki, joka sekoittuu kahvilasta tulevaan, sellolla soitettavaan Smoke on the wateriin. Jotenkin ne eivät vaan häiritse toisiaan vaan ikään kuin kuuluvat tämän tapahtuman luonteeseen.

Myös kirjaston Studiossa soi, kun Vokki-Myyrät –yhtye esittää omaa myyrien myllerrystään. Lasten osastolla sen sijaan on jo siirrytty päiväunien aikaan, tosin innokkaimmat jaksavat vielä odottaa Studiossa puoli neljältä alkavaa sirkusesitystä, jossa Haminan Teinisirkus ja Tykkimäen sirkuskoulu näyttävät taitojaan.

Kymenlaaksolaisia tuntuu aidosti ilahduttavan lämmin vastaanotto, joka Turussa on saatu ja mm. Haminan kaupunginjohtaja Hannu Muhonen kiitteli Turun Sanomien myönteistä, lähes koko sivun juttua kymenlaaksolaisten Turun valloituksesta.

Bloginkirjoittaja uskaltautuu ainakin vielä kerran ulos hyiseen sateeseen, sillä eilen illalla heitettyyn haasteeseen korinheittokilpailusta Kotkan koripallomuseon esittelyteltassa on vielä vastattava.

”Miekään en osaa oikee puhuu, mut nyt siä saat yrittää”, kannustaa Vähätorin juontajana toimiva näyttelijä Jaana Saarinen nuorta turkulaistyttöä ja antaa tälle luettavaksi Miehikkälän murteella kirjoitetun tekstinpätkän. Ja hyvinhän se meni, kaikki vesisateessa Vähätorille vaivautuneet taputtivat – ainakin kymenlaaksolaiset.

Jatkuva sade alkaa pikku hiljaa harmittamaan, sillä Vähätorilla on tarjolla paitsi kymenlaaksolaista kulttuuria niin myös runsaasti mielenkiintoisia tuotteita, jotka nyt eivät mene ihan niin hyvin kaupaksi kuin alun perin ajateltiin.

Kouvolan Lakua Vähätorin kojussa kauppaava Sanna Laukkanen on kuitenkin tyytyväinen, sillä maankuulu lakritsi on tuttua turkulaisillekin ja kauppa käy sateen huomioon ottaen edes kohtuullisesti. Sen verran Sanna kuitenkin sanoi antaneensa periksi, että myy alun perin vitosen hintaista lakulaatikkoa neljällä eurolla. Myös Kouvostoliitto-tuotteet herättävät Sannan mukaan kiinnostuneita kyselyjä ja muutama t-paitakin on jo mennyt kaupaksi.

Iitin käsityöläisten kojussa on sen sijaan aika hiljaista, vaikka tuotteissa ei varmasti ole mitään vikaa – tässä säässä kuulemma olisivat iittiläisetkin vähissä.

Kymenlaaksolainen matkailuväki pitää omassa kojussaan arpajaisia, joissa on tietysti palkintoina runsaasti ”kostomatkoja” Kymenlaaksoon, mm. Vellamoon ja Tykkimäelle. Haminan matkailutoimea edustava Marika Laaksonen kertoo, että eniten turkulaiset tuntuvat olevan kiinnostuneita Kymenlaakson saaristosta. Niinpä tietenkin.

Kymijoen Lohisoiton esittelypisteessä on riehakas meininki, kun omaa esiintymisvuoroaan odottavat Karita Siljander, Sirkku Mantere ja Matti Jylhä-Vuorio panevat irlantilaiseksi tanssiksi lavalla soittavan Rymäkän tahdissa. Kyllä se tästä.

Vettä tulee taivaan täydeltä, mutta se ei tahtia haittaa, kymenlaaksolaiset jatkavat kulttuurivalloitustaan Turussa. Osa ohjelmista on suosiolla siirretty ulkoa sisätiloihin, etenkin pääkirjaston sisäpihalle ajatellut ohjelmat on sijoiteltu upean kirjastorakennuksen eri osastoille.

Lastenosastolle oli ahtautunut äsken kymmeniä lapsia vanhempineen seuraamaan kouvolalaisten nukketeatteriesitystä ”Hiiri kissalle räätälinä”, jonka yksi opetuksista oli ainakin se, että hiiristä jää karvoja suupieleen, jos niitä syö….

Kouvolalainen Anneliina Koskinen lauloi samaan aikaan upeasti kirjaston kahvilassa 1400-luvulta peräisin olevia birgittalaislauluja, nuorten osastolla pyöri kymenlaaksolainen virtuaaligalleria ja kirjaston Studiossa aloitti Kino Kymenlaakso oman kokopäiväurakkansa.

Lisäksi Kymi Sinfoniettan trio valmistautui kirjaston lukusalissa iltapäivän keikkaansa, joka sekin oli päätetty siirtää Vähätorilta kirjastoon. Luvassa on ainakin klassista, tangoa ja tietysti Junnu Vainiota.

Tämä varsin uusi eli vuonna 2007 valmistunut uusi pääkirjasto on kaikin puolin upea rakennus, joka muuten on avoinna ympärivuoden myös viikonloppuisin, esimerkiksi sunnuntaisin 12-16. Kulttuuriteko sekin jos mikä.

Kymenlaaksolainen kulttuuriväki on perjantai-iltaisten jääkiekkojuhlien ja hyvin nukutun yön jälkeen valmiina jatkamaan Turun valloitusta.

Ensimmäiset soundcheckit on tehty jo aamukahdeksalta täällä Vähätorilla (joka tosin eilisessä valloitusjuhlassa nimettiin Uus-Kymenlaaksoksi) ja varsinaiset esitykset pääsevät alkamaan kello 11 maissa.

Tänään Vähätorin ohjelmalavalla kuullaan mm. kymenlaaksolaista kansanmusiikkia esittävää Rymäkkä-yhtyettä, Kymi Sinfoniettan trioa ja haitarimusiikkia esittävää Vanhoja Kurttuja.

Vähätorilla on myös esillä ja jopa myynnissä kymenlaaksolaista taidetta ja taitoa ja onpa paikalle saapunut esittäytymään myös Kotkan koripallomuseo.

Lasten Kymenlaakso on esillä Vähätorin kupeessa sijaitsevan hienon kirjastorakennuksen lasten- ja musiikkiosastoilla – tarjolla on ainakin nukketeatteria, sirkusta ja musiikkia.

Elokuvia kymenlaaksolaiset näyttävät kirjaston studiossa, jossa jo aamukymmeneltä avautuu Kino Kymenlaakso.

Hieno päivä siis tulossa Suomeen Turkuun, joka on nyt siis valloitettu ja liitetty Vanhaan Suomeen. Sadekaan ei meitä haittaa!

Kymenlaaksolaisen kulttuuriväen liki yhdeksäntuntinen junamatka Kotkasta Kouvolan, Lahden, Riihimäen, Hämeenlinnan ja Tampereen kautta Turkuun päättyi perjantai-iltana riemukkaaseen valloitusjuhlaan historiallisella Vähätorilla, Aurajoen kupeessa.

Kun kymenlaaksolaiset marssivat kulkueessa rautatieasemalta läpi Turun keskustan pääkirjaston kupeessa sijaitsevalle Vähätorille, loksahti monen turkulaisen ja myös kaupunkiin eksyneen turistin leuka – sen verran värikäs saattue oli. Oman hauskan vivahteensa kulkueeseen toi ryhmän edessä kulkenut Turun kaupungin lakaisukone, joka tasoitti tietä junamatkasta väsyneille askelille….

Vähätorin juhlassa oli valloitusaikeista huolimatta lämmin tunnelma, vaikka juhlan juontaja Hannu Lehtinen sanoikin, että kymenlaaksolainen kulttuuriväki ei lähde Turusta pois ennen kuin kaupunki on valloitettu ja liitetty Vanhaan Suomeen.

Lehtisen irvailu siitä, että merkittävin asia, joka yhdistää Turun ja Kymenlaakson (Kotkan), on molemmissa sijaitsevat Leninin patsaat, ei saanut myöskään turkulaisia hiiltymään.

Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell pikemminkin kiitteli kymenlaaksolaisia siitä, he ovat oivaltaneet Turun arvon ja pääsevät nyt valloituksensa avulla osalliseksi eurooppalaisesta kulttuurista.

Valloitusjulistuksen kymenlaaksolaisten puolesta lukenut Petri Pietiläinen lupasi Randellille ja kumppaneille, että kun nyt Turku on julistettu kymenlaaksolaiseksi läänitykseksi, me opetamme turkulaiset nauramaan ja laulamaan itselleen, ei pelkästään tamperelaisille ja helsinkiläisille.

”Sillä se ihminen on onnellinen, joka nauraa itselleen”, Pietiläinen julisti ja nimesi lopuksi historiallisen Vähätorin Uus-Kymenlaaksoksi!

Yksi valloitusjunan parhaista jutuista ovat Haminan hywät asukkaat, jotka ovat pukeutuneet hemaisevan kauniisiin asusteihin. Niihin jää silmä kiinni, on pakko kehaista monta kertaa kuinka tyylikkäitä nämä 1800-luvun periodivaatteisiin pukeutuneet asukkaat ovat. On meillä mukana yksi 1800-sotilaskin, Joku Viipurin rakuuna tai muu sellainen, mukanaan pistin ja oikea muskettipyssy, kuulemma toimintakykyinen tarvittaessa. Tulee kovin turvallinen olo, että tämän tyypin kanssa kannattaa pysyä hyvissä väleissä Turussa.

Vajaa tunti Turkuun, porukka kasailee hiljalleen tavaroitaan, kaikki ulos Turussa ja valloituskulkueeseen, hiphop ja hupparit päähän. Täällä Varsinais Suomessa on kauhean tasaista, eikä vieläkään sada, mutta musiikki soi ja se soi ja se soi…

Rumpali rummuttaa pehmeästi omalla paikallaan, rytmi on lepeä, matkaa on taitettu Kotkasta jo yli kuusi tuntia, pieni väsymys hiipii kuumuuden myötä vaunuihin. Jotkut etsiytyvät viileämpiin vaunuihin, joissa kaikki ikkunat on aukaistu.

Musiikki leijuu vastakynnettyjen peltojen, laakeiden multaisten maiden ylitse kyntövakoihin kompastumatta. Junassa on edelleen musikaalista tunnelmaa. Ravintolavaunussa on vihdoin langettu karaoken houkutuksiin, Saimaan saaressa on torppaa, ja taas Kotkan pojilla on siipii. Juna seisoo, odottaa muuta liikennettä. Torkunhaluiset ihmiset etsiytyvät vaunuun kolme, siellä on kulttuurivapaampaa vyöhykettä. Kuuluttaja antaa jo ohjeita Turkuuntuloa varten, että siellä sitten järjestäydytään valloituskulkuetta varten.

Konnarikaan ei tiedä, minne olemme pysähtyneet. Taivas harmaa, ei sada, kukaan ei toivo sadetta Turkuun, eivät edes turkulaiset.

Pikajuna viilettää ohitse, junamme nytkähtää liikkeelle, sekään ei vakoihin kompastu.

Kymenlaaksolaisten kulttuurijuna seisoo keskellä Humppilan peltoja ja todennäköisesti odottaa vastaantulevaa junaa, jotta raide vapautuisi.
Ravintolavaunun kuumuus saa runosuonet sykkimään, ensimmäiseksi estradille nousee ihan Saarikosken näköinen mies, Ilkka Ahmavaara suoraan Mäntlahdesta.
Yleisö kuuntelee hiiskumatta – ja nyt junakin taas liikkuu kohti Airistoa…..