Valokuvasessio valokuvakeskuksessa oli huikea. Metso näppäsi varmaankin toista sataa kuvaa, innostavat huudot kajahtelivat ja naiset valittelivat paikkojen puutumista.
Juha Metso on taitava valokuvaaja. Ryhmämme sai näytteen hänen työtavastaan ja metodistaan viime treenien yhteydessä. Naiset meikkasivat kasvonsa ja liimasivat pitkät irtokynnet, ja sitten mustalle seinustalle kuvattavaksi. Timo Mähönen piti naisten toisella puolella heijastinlevyä, minä puolestani apuvaloa. Kuvaaja itse oli milloin tuolin päällä seisomassa, milloin lattialla istumassa ja komenteli naisia milloin mihinkin asentoon.
Kuvausmetodi oli tiivistäminen, pelkistäminen, ytimen esille saaminen. Siis minkä ytimen? No vaikka ryhmässä piilevä valtava naisenergian lataus. Naiset olivat alkuun aika väljästi, mutta session jatkuessa viimein lähes poski poskessa kiinni, pikkuisen liioitellen. Juha itse mesosi koko ajan –hiki otsalla — ja pyysi minuakin ohjaajana huutamaan kehotuksia ryhmälle. Mähönen oli äänessä myös. Sanoisin, että kuvauksessa oli selvää eroottista latausta. Kolme äijää huutelemassa, ja kymmenen upeaa naista ottamassa kaikenlaisia ilmeitä.
Ensin aloitettiin ns. pantterifiilingillä: naiset olivat julman näköisiä, sähisivät ja raatelivat ilmaa. Sitten siirryttiin tyynenpään versioon: ei sähinää eikä raatelua, mutta tiukka tyyni tuijotus kohti kameraa. Kolmanneksi Juha jätti eturivin naisten silmät auki, mutta kaikilla muilla silmät kiinni. Siitä tuli jännittävä tunnelma.
Kun lopullinen kuva on valittu, ryhmän graafikko on asetellut tarvittavat tekstit julisteeseen ja se on painettu, alkaa niitä näkyä siellä täällä kaupungilla.
Naisenergiaa tästä naisryhmästä varmaan löytyy, MUTTA
erottiinen lataus taisi olla noiden kolmen vanhan ukon housuissa( jos nyt siellä enään mitään tapahtuu), eikä suinkaan nuoreten naisten ryhmässä. Mitähän ohjaaja oikein hakee tällä niin erottisella hamletilla seksikkäineen kenkineen.
Hieno ajatus esittää hamlet naisten näyttelemän, mutta naisista tehdä seksiobjekteja HALOO,kannattais varmaan miettiä!!!!!!
Hyvä Päivi Kiviranta. Sinulla ja minulla taitaa olla erilainen käsitys sanasta eroottinen. Minusta erotiikka on laajasti ottaen jotain peri-inhimillistä ihmisen ikäkausista riippumatta, eikä vain jotain vanhan ukon ( jos nuorempienkin ) housuissa riippuvaa, kuten sinä tunnut ajattelevan.
Kirjoittamani blogit eivät ole sama asia kuin ohjaamani näytelmä, vaikka molemmat liittyvätkin toisiinsa. Yritän kirjoittaa blogit letkeästi, huumoriakin viljellen, että niiden lukuarvo ja mielenkiinto kasvaisi. Näytelmä taas on Shakespearen klassikko, johon minulla on ollut onni saada upea naisisto. Miksi näin, selviää ensimmäisistä blogeista.
Ei tulisi mieleenikään tehdä näyttelijöistä mitään seksiobjekteja. Se ei kerta kaikkiaan edes sopisi tähän tragediaan. Emme ole tekemässä mitään halpahintaista kesäteatterinäytelmää.
Näin naisten päivän kunniaksi osallistun keskusteluun, vaikkakaan en ole asiassa kovin jäävi, yhtenä näytelmän näyttelijöistä.
Myönnän oman ajatuksenjuoksuni päätteeksi lukevani helpottuneena Joukon vastausta Päivin kommenttiin. Joukon tarkennus on tärkeä tarkennus pienen sanan moninaisesta semiotiikasta. Ajauduin näet itsekin pohtimaan, mikä ja minkälainen painoarvo eroottisuudella tässä näytelmässä tosiasiassa on. Ja olen siis helpottunut huomatessani, että ajattelemme ohjaajan kanssa asiasta suht samoin. Eli varsinaista painavaa eroottista latausta tämä näytelmä ei tarvitse, eikä se siihen edes sovi. Kissamaisuutta ja naisenergiaa toki on hyvä käyttää tehokeinona laajasti ja vahvasti, kun naisten kesken kerran tehdään.
Kuvaussessiossa Juha Metson into ja… ja … ‘passionate’ suhtautuminen kuvaamiseen sai todella ilman väreilemään. Liikaa erotiikkaa ja seksiä tulisi mielestäni kuitenkin mainonnassa välttää, kun ei se kerran ole kantava teema näytelmässäkään, eikä ole harjoituksissa painottunut.
Tämän päivän Kymärissä oli hyvää lainattavaa, jonka heti liitin näytelmäämme;
”Jos elokuvan pääosassa on miehiä, usein koetaan, että elokuva käsittelee ihmisyyttä yleisesti. Mutta kun naiset ovat päähenkilöinä, elokuva käsitteleekin vain naisia.” Elokuvaohjaaja Saara Cantell Vihreä Lanka lehdessä 5.3. ja sittemmin Kymen sanomissa tänään.
Meidän näytelmällä on hieno mahdollisuus kertoa naisvoimin ihmisyydestä ja antaa kasvot nimenomaan ihmisyydelle ja inhimillisyydelle ja epäinhimillisyydelle. Tämä antaa keskustelun aihetta ja tulkinnan varaa valtavasti. Ei voi välttyä miettimästä, mitä uutta näytelmään anta se, että se tehdään vain naisten voimin. Ja voimme tehdä tämän kappaleen yhdessä ylpeänä naiseudestamme! Muistaen kuitenkin että tärkein sanoma löytyy loistavasta Shakersperen näytelmästä Hamlet, ei siitä että, että sen tekevät naiset. Ja tätä loistavaa näytelmää ei myöskään saa ‘myydä’ keinolla millä hyvänsä.
Yhden ‘tekijän’ näkökulmasta haluan innostaa ihmisiä tutustumaan meidän versioomme Hamletista. Jotain uutta ja ihmeellistä taitanee olla luvassa!