Saavun kotiin ja löydän puolisoni ja lapseni kotoa ja näyttää siltä, että maailmasta on loppunut ruoka. Mitä on tapahtunut? Puuro on loppunut. Ja miten asia ratkaistaan? Isi lähtee ostamaan sitä kaupasta. Puuron ostaminen ei ole ihan niin helppoa. Puuroa on montaa eri merkkiä, eri viljasta tehtyä, ja toiset valmistuvat kymmenessä minuutissa, kun toiset taas minuutissa. Sitä voi syödä suolan, sokerin, voin, maidon, hillon tai vaikka marjojen kera.
Puuro on yksi vaikeimmista kulinaristisista integraatiokokeistani Suomessa. Ensin se vaikutti minusta aika ällöttävältä. Sen olomuoto on kuin velli, jossa on paakkuja, sitä syödään lämpimänä ja ulkonäköä on parempi olla ajattelematta. Puuro on siis viljamassaa, jota keitetään maidon tai veden kanssa ja jonka lopullinen ulkonäkö on vaaleaa tai ruskeaa massaa, joka muodostaa erottamattoman osan tätä maata. Se on vähän kuin öljy Espanjassa.
Muistan kerran, kun puolisoni jutteli ystävänsä kanssa siitä, millä tavoin he tykkäävät syödä puuronsa: voisilmän kanssa, joka on taivaallista tai tuoreiden puolukoiden kanssa tai ohrapuuro viikunoiden kera, tai uunipuuro omenoiden kanssa tai mannapuuro, ruispuuro jne. Kaikella kunnioituksella, minusta se kuulostaa vähän siltä, kuin kaksi koiraa juttelisi siitä, mikä purkkiruoka on parasta tai mikä luu kaikista mehukkain. Mutta heille se oli sama kuin he olisivat puhuneet viineistä.
Voidaan sanoa, että päivän neljästä ateriasta Suomessa puuro ottaa osansa noin 25-50%. Miksi puuro on niin suomalaista?
KANNATTAVAA: koska se on edullista
KÄYTÄNNÖLLISTÄ: helppoa valmistaa, sopivaa koko perheelle
TÄYTTÄVÄÄ: tarpeeksi terveellistä ja todennäköisesti herkullista
Myönnän, että olen edennyt jo paljon puuron kanssa. Pidän nimittäin riisipuurosta jouluja, mutta kylmänä. Joka ilta valmistan pojalleni kaurapuuroa. Kun se on valmista, on minun kokeiltava, onko se liian kuumaa ja näyttää mallia pojalleni. Isänä oleminen on kovaa juuri tämäntyyppisten uhrausten takia: puuron syöminen poikani edessä, näyttäen, että se on jotain todella herkullista ja sitten vielä pahin, niellä se.
Luulen, että poikani nauttii siitä, että hän näkee isänsä kärsivän tai ehkä hän vain opettaa minua syömään maansa ruokia.
El Puuro por la mañana y por la noche
Llego a casa y me encuentro a mi mujer y a mi hijo con cara de haberse terminado la comida en el mundo. ¿Qué pasaba? Se había terminado el puuro. ¿Cómo se soluciona? Fácil, papá va a comprar. Ir a comprar puuro no es fácil. Hay varias marcas y de diferentes cereales, otros que se hacen en 10 minutos, otros en uno. Se puede comer acompañado de sal, azúcar, mantequilla, leche, mermelada o bayas frescas.
El puuro es una de las pruebas culinarias mas difícil de mi integración en Finlandia. Al principio, sinceramente me parecía un poco asqueroso. Su textura es como una papilla con grumos, se toma medio caliente y la apariencia es mejor no pensarlo. El puuro no deja de ser gachas de cereales que se cocinan con leche o agua quedando una masa blanquiñosa o marron que forma parte inseparable de este país. Es como el aceite en España.
Me acuerdo una vez cuando mi mujer hablaba con una amiga de que manera el puuro les gustaba mas. Que si con un poco de mantequilla era delicioso o que con arándonos frescos es maravilloso, o el puuro de cebada con higos, en el horno con manzanas, con cereal centeno, mannapuuro… Con todo el respeto, para mí es como si dos perros hablan de que lata es mejor o con que huesos es mas sabroso. Pero para ellas era como si hablaran de vinos.
Se puede decir que de las cuatro comidas que se hacen al día en Finlandia, el puuro ocupa entre el 25% y el 50% del reparto de la comida de muchos finlandeses. ¿Porque el puuro es tan finlandés?
RENTABLE: porque es barato
PRACTICO: fácil de preparar, apto para toda la familia
CONSISTENTE: suficientemente sano y creo que sabroso
Yo reconozco que he avanzado mucho con el puuro, me gusta tomar riisipuuro (arroz con leche) en la navidad pero frío. Todas las noches se lo preparo a mi hijo, kaurapuuro. Después lo pruebo para ver si está caliente y para dar ejemplo a mi hijo. Ser padre es muy duro por pequeños sacrificios como este: comer puuro delante de mi hijo, poner cara de que es la cosa mas deliciosa que estoy comiendo y después viene lo peor, tragarlo.
Yo creo que él disfruta viendo sufrir a su padre o quizás me está enseñando a comer la comida de su país.
Tags: Comida = Ruoka, Europa, kielet, Lapset ovat kuninkaita, Olla ulkomaalainen, Suomi es Finlandia
Je, amigo.
Has escrito muy bien del tema puuro! Yo suelo dejar el puuro enfriarse, después echo ázucar y leche. njaminjami.