Viikonloppuna matkustimme paikkaan, jossa asuu 25 % suomalaisista, eli Helsinkiin tai Hesaan tai Stadiin. Puolisoni sanoi, etten voi mennä tuulipuvussa. Minun piti siis vaihtaa vaatteet, mutta sain sentään pitää KTP:n lakkini ja saappaani.
Kun saavuimme Kehä 3:lle eli susirajalle, naiset korjailivat meikkejään, ja ihmiset toisin kuin Kotkassa eivät katso toisiaan silmiin, siihen ei ole aikaa. Olimme lomalla, mutta puolisollani oli kiire ja tarve ostaa jotain, mitä tahansa.
Hyvää Helsingissä oli se, että minä en tuntenut itseäni pakolaiseksi enkä venäläiseksi. Olisin voinut olla opiskelija, pakolainen, venäläinen tai ne kaikki samaan aikaan. Kukaan ei kysynyt minulta, mistä olin kotoisin ja pystyin harjoittamaan suomen kieltäni tietä kysyen:
”Anteeksi, missä on kirjasto?”
”En tiedä, koska en ole täältä.”
”Kiitos avusta ja näkemiin.”
Tämä keskustelu menisi Kotkassa näin:
”Anteeksi, missä on kirjasto?”
”No mutta Pablo, missäköhän?” Siellä missä aina ennenkin, älä nyt typeriä kysy.
Muuten, miten sinun poikasi voi? Joko se käy töissä?”
”Kiitos kysymästä, hyvin voi. Ei hän vielä töissä ole, koska hän on vasta 10 kuukautta vanha. Moikka Andriev!”
Pidän Helsingistä tosi paljon, mutta asun mieluummin pienessä kaupungissa, jossa tunnen naapurini ja voin kulkea tuulipuvussa. Ja tiedättekö, mitä kahvi maksoi? 4 euroa! Parempi Aromessa ja vielä suklaan kera.
Nos vamos a la Capital
El finde nos fuimos a un sitio donde vive el 25 % de la población de Finlandia, a Hesa o Helsinki. Mi mujer me dijo que no podía ir en chandal. Así que me tuve que cambiar, pero por lo menos pude llevar mi gorra de KTP y mis botas.
Cuando pasamos el tercer anillo o la frontera de los lobos, las chicas se repasaban los labios, y en la calle, al contrario que en Kotka, donde la gente no se mira a la cara, no hay tiempo. Estábamos de vacaciones, pero mi mujer de repente tenia prisa y la necesidad de comprar algo, lo que fuera.
Lo bueno de Helsinki es que no me sentía un refugiado o un ruso. Podía ser turista, estudiante, refugiado, ruso o todo a la vez. Nadie me preguntó de donde era y pude practicar mi finés con las direcciones:
- Perdón, ¿dónde está la biblioteca?
- No sé, no soy de aquí.
- Gracias por su ayuda y adiós.
Esta conversación en Kotka sería:
- Perdón ¿dónde esta la biblioteca?
- Pero hombre Pablo, ¿dónde va estar? donde siempre, no preguntes tonterías. ¿Qué tal tu hijo? ¿ya trabaja?
- Bien gracias, todavía no trabaja porque tiene 9 meses, adiós Andriev.
Helsinki me encanta pero prefiero vivir en un sitio pequeño donde conozco a mis vecinos y puedo ir en chandal. Además, ¿sabes cuanto me costo un café? ¡4 euros! Mejor en Arome, y con bombón.
Moi
La capital es lindo, hay más opciones en distintos aspectos, pero nada mejor que un lugar pequeño, armonico, acogedor y lindo. Creo que igual me quedo en Kotka. Soy de un lugar pequeño y en las grandes cuidades entro en pánico.
Si bien es cierto que se dice que pueblo pequeño infierno grande, también hay puebo pequeño gente grande.