Olin palaamassa bussilla Helsingistä, kun keskeytin hetkeksi lukemisen ja katsoin ympärilleni. Kaikki matkustajat olivat siirtyneet bussin etuosaan kuuntelemaan radiota. Mielenkiinnosta lähestyin itsekin kuljettajaa ja kysyin, mitä he kuuntelevat. Eräs rouva vastasi: “Naiset pelaavat bronssiottelua Ruotsia vastaan jääkiekossa”.
Espanjassa tämä tilanne tietyistä syistä ei tapahtuisi. Talviolympialaiset eivät ole kovin suosittuja, eikä monikaan tunne eri lajien sääntöjä, kuten jääkiekon (jossa huomioni herättävät taklaukset ja tappelut), curlingin (nuo jäätä keskittyen hiovat kilpailijat, joilla on päällään psykodeeliset housut) tai mäkihypyn (kuka hullu keksi tämän lajin?).
Espanjassa olemme enemmän klassisen urheilun kannattajia: jalkapallon, tenniksen ja nyt NBA-koripallon Pau Gasolin takia sekä formula 1 Alonson takia. Puhumattakaan, että naisurheilu on vähemmistönä, eikä sillä juurikaan ole tv-aikaa urheilu-uutisissa. Urheilu-uutiset ovat 75%:sti täynnä jalkapalloa eli siis maaleja, jalkapalloilijoita, heidän tyttöystäviään ja miljooniaan. Loput 25% jaetaan muiden urheilulajien kesken.
Kun palasin kotiin, naisleijonat olivat jatkoajalla ja peli oli 2-2. Herätin puolisoni katsomaan ottelun viimeiset minuutit ja juuri kun hän oli sanomassa, että naiset pelaavat miehiä kovemmin, tapahtui se, jota olimme odottaneet: Karoliina Rantamäki teki maalin ja Suomi voitti pronssia. Huusimme ilosta, olimme voittaneet nuo nenäkkäät ruotsalaiset ja ensimmäistä kertaa elämässäni riemuitsin Suomen voitosta urheilussa, josta minulla ei ole hajuakaan.
Näin televisiossa jotain, jota en tule koskaan unohtamaan. Suomen presidentti kisa-paita päällään juhlimassa kuin olisi yksi leijonista. Vahvistin mielipiteeni eräästä asiasta, jota olin ajatellut aikaisemminkin: Tämä on Naisten maa!
Todellakin: Hyvää Naistenpäivää kaikille naisille!
Naisleijonien ykkösfani. Presidentti Tarja Halonen. Kuva: YLE
Deportes y mujeres ¡Esto es vida!
Volviendo de Helsinki en el autobús dejo de leer un momento, miro a mi alrededor y veo que todos los pasajeros se encuentran en la parte delantera del autobús escuchando la radio. Con toda curiosidad me acerco al conductor y le pregunto que están escuchando, una señora me responde: “Las chicas se juegan el bronce contra las suecas al hockey”.
En España esta situación por razones obvias no se habría dado. Los juegos olímpicos de invierno no son muy populares y son pocos los que saben de las reglas de juego de deportes como el hockey (mi atención se centra cuando se pelean), el curling (son esos señores súper concentrados puliendo el hielo con pantalones psicodélicos) o el salto de ski (¿Quien fue el loco que creó este deporte?)
En España somos de deportes mas clásicos: Fútbol, tenis y ahora NBA por Gasol y Formula 1 por Fernando Alonso. Ni que decir tiene que el deporte femenino es algo minoritario y apenas tiene presencia en los telediarios. En las noticias de deportes aparece un 75% fútbol, es decir los goles, los futbolistas, sus novias, sus millones… Y luego el 25% restante se lo reparten el resto de los deportes.
Cuando volví a casa, las chicas estaban en la prórroga e iban empate a dos. Desperté a mi chica para ver el final del partido y mientras ella me decía que las chicas juegan mas duro que los chicos, ocurrió lo que estábamos deseando, Karoliina Rantamäki marcó el gol y de esa forma dio la victoria y la medalla de bronce a Finlandia. Nosotros gritamos de alegría, habíamos ganado a “esos suecos pijos”, era la primera vez en mi vida que de forma espontánea me alegre de la victoria de Finlandia en un deporte de cual no conozco absolutamente nada.
En la televisión ví una imagen que no se me olvidará nunca: La presidenta de Finlandia con la camiseta del equipo nacional celebrando como si fuera una de las leonas. Confirmé lo que llevo pensando durante mucho tiempo: ¡País de Mujeres¡
Por cierto: ¡Feliz día a todas las mujeres!
Tags: Europa, kielet, Kotka, Naisten Maa, Olla ulkomaalainen, Suomi es Finlandia
