Päivi: Mitä mieltä olet kolmen maakunnan yhteisestä orkesterista?
Matti: Matemaattisen derivaatan kautta tarkasteltuna hyöty ja kustannukset ovat nyt tapissaan. Lisäpanostus välimatkoineen veisi enemmän kuin toisi.
Päivi: Sanoisin asian ihan suomeksi: en usko, että se, mikä toimii hienosti Kotkan—Kouvolan akselilla, on automaattisesti siirrettävissä yhä vain suurempiin mittoihin.
Matti: Kuntalaisille lienee Kotkassa sama, maksavatko he sinfoniaorkesterin ylläpitämisestä vuodessa 10 vai 6 euroa. Mutta laadukkaan sinfoniamusiikin fanittajat eivät varmasti tykkäisi, jos konsertteja olisi kaupungissa kaksi kertaa harvemmin, ja kokoluokassaan yksi parhaista muuttuisi suurentamisen myötä 13. orkesteriksi tusinassa.
Päivi: Just noin. Sitä paitsi kyllä ison kolkan hallitseminen on melkoinen haaste. Eläkkeelle siirtynyt entinen ohjelmapäällikkö Seppo Grönvall kirjoitti mielipidekirjoituksessaan, että junat ja autot kulkevat, mutta kulkevat miten kulkevat. Yleensä huonosti tai sitten surkeasti.
Matti: Vaan mitä jos yhdistäisimme Kouvolan, Kotkan ja Lappeenrannan teatterit. Ne ovat myös erittäin kalliita kulttuurilaitoksia, eivätkä ne – toisin kuin Kymi Sinfonietta – taida edustaa kokoluokkansa terävintä kärkeä nykyisin.
Päivi: Ei yhdistetä. Mutta odotan uteliaasti, mitä se yhteistyö yhteisproduktioineen tuo tullessaan.
Matti: Kymi Sinfoniettahan esiintyy sekin tämän tästä yhdessä Lappeenrannan kaupunginorkesterin kanssa. Silloin voimme kuulla Kotkassakin näitä romanttisen aikakauden synnyttämiä suurten sinfoniaorkesterien teoksia.
Päivi: Kannatan kokeiluja, liputan yhteistyölle, uskon uuden etsimisen ideaan. Mutta en usko, että yhden ajatuksen monentaminen tekee autuaaksi. En todellakaan usko Suur-Kaakkois-Suomen Supersinfoniaorkesteriin. Senhän sanoinkin jo monta repliikkiä sitten.
Matti: 64-henkinen orkesteri olisi aika pieni vielä, kun sitä vertaa 102-henkiseen Helsingin kaupunginorkesteriin. Asettuisimme koossa mitaten Oulun Sinfonian kokoluokkaan. En ole paljon sen orkesterin maineteoista lukenut. Mutta… uskotko tosiaan, että kolmen teatterin yhteistyö tuo jotakin taiteellisesti uutta Kaakkois-Suomeen?
Päivi: Joo. Jaettu riski on yhteinen katastrofi… Ei kun se antaa mahdollisuuden tehdä jotain enemmän.
Matti: Näkisitkö kolmen teatterin yhteistyössä samanlaisia mahdollisuuksia kuin jos teatterit oikeasti yhdistettäisiin?
Päivi: Näkisin yhteistyössä niitä etuja, joita syntyisi yhdistämisestä. Ja niitä etuja, jotka ovat voimassa, kun teattereita ei yhdistetä. Kannatan erillään pysymistä mutta harkittua ja valikoitua yhteistyötä.
Matti: Säästöjähän teatterit eivät yhteistyöllään taida saada aikaan. Siihenhän on jo myönnetty ylimääräistä valtionrahaakin 80000 euroa. Yhtään työpaikkaa sillä ei rationalisoida pois kulungeista, ja nähtäväksi jää, saadaanko tuolla ylimääräisellä rahalla jotakin uutta ja kimaltavaa kaakkoissuomalaiseen teatteri-ilmaisuun.
Päivi: Pitäisi saada.
Tags: keskustelu, Kymi Sinfonietta, teatteri
Mistähän toimittajille on tullut käsitys, että 60-henkinen orkesteri soittaa huonosti. Esim. Osmo Vänskän nostama Lahti Sinfonia ( 67 soittajaa) on saanut runsaasti kansainvälistä tunnustusta. Myös Oulu Sinfonia edustaa hyvää suomalaista ammattitasoa. Fakta on, että vain isolla orkesterilla voidaan soittaa isoja sinfonioita ja tämä onnistuu vain yhdistämällä orkesterit.
Kiitos Seppo kommentista!
Iso orkesteri on iso, mutta ei välttämättä ja automaattisesti hyvä. Kymi Sinfoniettahan on kieltämättä nykyisessä kokoonpanossaan kokoluokkansa parhaita.
Remu & The Hurriganes oli aikanaan helkkarin kova trio, mutta olisiko se pysynyt samalla tasolla, jos siitä olisi tehty oktetti ottamalla muutama kaveri provinssista mukaan? Ei varmaankaan.