Päivi: Olet näemmä siivonnut partasi. Et näytä enää kauhealta kulttuuritalebanilta.
Matti: Kokoparran pitäminen on liian neitimäistä hommaa meikäläiselle. Mutta vaikka parta on poissa, kulttuuritalebanismi elää!
Päivi: Mitä tarkoitat? Mitä vastaan taistelet?
Matti: En ketään vastaan, vaan elävän ja ihmistä rakentavan kulttuuritarjonnan puolesta.
Päivi: Oi, miten kaunista! Mennään konkretiaan. Mitä tarkoitat ihmistä rakentavalla kulttuuritarjonnalla?
Matti: Se on yksinkertaisesti sanottuna oikeaa tekemistä. Ihmisiä työssään, harrastuksen parissa ja vastaanottajana.
Päivi: Vastaanottaja kiinnostaa minuakin. Hah, muinaishistoriassa proffa kutsui minua kerran reseptiotutkijaksi, kun väsäsin gradua kirjallisuuskritiikistä. Mutta oikeesti, minusta on jännittävää se, miten lukija tai katsoja tai kuulija ottaa teoksen vastaan ja mitä hän osaa sanoa siitä.
Matti: Iän myötä olen yrittänyt kasvattaa avarakatseisuuttani, mutta toisaalta on jännittävää seurata, miten omissa kaanoneissaan rypevät puritaanit käsittelevät heille tarjottuja, outoja taidenautintoja.
Päivi: Sinä olet kyllä yhtä vaikeaselkoinen kuin aina ennenkin! Mitkä peijakkaan kaanoneissaan rypevät puritaanit! Puhutko kriitikoista? Jos puhut, niin kyllä minä uskon avarakatseisten ja uudistushaluisten ja rypemistä vieroksuvien arvostelijoidenkin olemassaloon. Mutta äsken kyllä viittasin ihan jokanais- ja jokamieskokemuksiin.
Matti: Niistä jokamiehistähän minäkin olen kiinnostunut. Kävin viime viikolla katsomassa datahönösukupolveen kuuluvan kaverini kanssa ToyStory 3 –elokuvan, ja kyllä taisi olla kaverille vaikea pala. Pariin päivään ei puhunut juuri mitään ja myöhemminkin ihmetteli, kun hehkuttelin taidenautinnon detskuista työkavereideni kanssa.
Päivi: Minä taas kävin pari viikkoa sitten katsomassa Inception-elokuvan, Tampereella, kun olin siellä. En haltioitunut, mutta oli kiva olla elokuvissa. Myöhemmin tsekkasin, mitä Tuukka oli kirjoittanut kritiikkiin.
Matti: Inceptionia on kehuttu kovasti, mutta kun olen oman kaanonini vanki, en suostu maksamaan Leonardo DiCaprion näkemisestä elokuvateatterissa. Menen mielummin katsomaan Antti Leskistä luolamiehenä Kotkan kaupunginteatteriin.
Päivi: Millaiset ovat odotuksesi?
Matti: Jätkämeininkiä lienee luvassa. Luolamiehessähän on vahva miesperspektiivi, eli siinä puhutaan kieltä, jolle naiset tuhahtavat. Miehet sen sijaan todennäköisesti nyökyttelevät katsomossa hyväksyvästi: juuri noinhan sen pitää ollakin.
Päivi: Täytyy sitten mennä tuhahtelemaan. Sinä voit sitten vastavuoroisesti tuhahdella Suruttomille.
Matti: Suruttomatkin kuulostaa hyvältä. Jos teatteriproduktiossa on Sirkku Peltolan ja Heikki Salon kädenjälki, työ ei voi olla huono. Mielenkiintoisimmalta produktiolta teatterisyksyssä vaikuttaa kuitenkin musiikkiproggis Universal Garden, joka tulee myöhemmin syksyllä esitykseen ravintola Kairossa.
Päivi: Minä en uskalla sanoa ennakkosuosikkia, etten pettyisi. Odotellaan vain.
Matti: Minulla on sellainen kutina, että tavallista parempi syksy on Kotkan teatterissa luvassa.
