Dialogi

Matti: Missä viipyy kansainvälinen miestenpäivä?

Päivi: Ööö… Mitä haluaisit nostaa keskusteluun sen avulla? Kuvittelen, että tasa-arvoasioita.

Matti: Enhän minä tässä mitään naisten kaunotiedekulmaa ole hakemassa, herranen aika sentään! Olen huolestunut siitä identiteetistä, johon suurten ja vähän nuorempienkin ikäluokkien miehet on Suomessa kasvatettu.

Päivi: No nyt en taas ymmärrä, mistä kaunotiedekulmasta puhut. Kasvatus tietenkin on yksi osa tasa-arvoa. Mihin suuntaan suurten ja vähän nuorempienkin ikäluokkien miehet sitten on kasvatettu, sinun mielestäsi?

Matti: Mies ei lyö naista (eikä nainen miestä), mies vaihtaa autoon renkaat, paikkaa pyöränkumin, nauttii alkoholista naista enemmän, ei vaihda mielipidettä kolme kertaa päivässä, osallistuu maanpuolustustalkoisiin asepalveluksen muodossa, tekee nurkumatta työnsä, ei pelkää hikeä eikä iskuja, ei selitä tekemättömiä töitä… muun muassa.

Päivi: Oliko tuo huolenaiheiden lista vai tavoitteiden lista? Vai realiteettien? Minä en kannata pakollista asepalvelusta, en missään tapauksessa (mutta sen sijaan kannatan sitä, että armeija ei ole varsinaisesti vapaaehtoinen, koska jos sinne menisivät vain ne, jotka haluamalla haluavat, se keräisi kaikki höyrypäät). Minun mielestäni mieskin saa pelätä iskuja, koska ketään ei saa lyödä, edes henkisesti (no, hyväksyn kamppailulajit, ja olen esimerkiksi kerran motannut, siis lyönyt, junassa ihan vierasta miestä, kun tämä käpäili ohimennessään, ja olen joskus sanonut kiusanhengistä kärsiville, että lyö takaisin, mutta en pidä sitä oikeana ainakaan periaatteessa). Miksi mies nauttii alkoholista enemmän kuin nainen? Vai tarkoititko, että mies nauttii alkoholista enemmän kuin naisesta?

Matti: Alkoholi on vain väline. Nainenhan on jumalatar!

Päivi: En usko.

Matti: Kyllä se on pelkkä väline. Mitäpä muutakaan?

Päivi: En usko jumalattaruuteen.

Matti: Tässä se nyt huomataan: miestenpäivää tarvitaan, kun naiset eivät kunnioita entisiä arvoja ollenkaan.

Päivi: Uskotko selvärajaiseen sukupuolijakoon?

Matti: Ympäristötekijät vaikuttavat, ja internet ja kivikautisemmatkin mediat ovat mahdollistaneet sen, että eriskummallisuudet ovat päässeet entistä paremmin esille. Vähemmistöt tarvitsevat tukea, mutta ne myös sotkevat perinteistä arvomaailmaa. Uskon, että instituutio, jossa on yhteiset arvot, toimii paremmin. Tämä pätee niin mikro- kuin makrotasollakin. Pidän tuosta käsitteestä selvärajainen sukupuolijako.

Päivi: Minä en usko siihen. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat.

Matti: Et usko yhteisiin arvoihin vaan eriarvoisuuteen?

Päivi: En usko selvärajaiseen sukupuolijakoon. Paitsi pääsääntönä.

Matti: Maailma muistuttaisi enemmän Alvar Aaltoa, jos miehet olisivat miehiä ja naiset jumalattaria.

Päivi: En minä halua maailman muistuttavan Alvar Aaltoa. Miksi jonkun miehen pitäisi olla maailman malli?

Matti: Alvar Aallon funktionalismissa yhdistyy viehkeällä tavalla miehinen toiminnallisuus kaunotieteellisesti ymmärrettäviin, naisellisiin muotoihin. Hänen töissään on aina läsnä kova ja pehmeä.

Päivi: Voi herran pieksut rouvan jalassa!

Matti: Hyppää nykyaikaan Päivi! Alkuperäiskansojen, luonnonarvojen ja eriskummallisten artefaktien suojelun elimellinen jatko on pysähtyneisyyden ajan mieskäsityksen suojelu. Tässä ajassa, jossa aikamiehet keräävät päivittäin koiranpaskaa kaduilta, tarvitaan kipeästi perinteisen mieskäsityksen vaalimiseen pyhitetty päivä.

Päivi: Mitäs jos joku mies vierastaa perinteisen roolinsa kahleita?

Matti: Kellä kukkii mitäkin, ja siinähän kukkii: kaikki on mahdollista, mutta kaikkea ei voi saada. Eriarvoisuus on hyväksyttävää, mutta onnelliseen ja turvalliseen elämään tarvitaan yhteisiä arvoja. Kysymys kuuluukin: onko perinteisen mieskäsityksen sijaan tullut sukupuoleton arvokaaos, jossa poukkoillaan hektisesti sinne tänne ilman pitempijänteistä johtoajatusta? Vai onko olemassa joku uusi arvojärjestys, jonka ydintä ei meille vanhan liiton miehille ole tehty selväksi?

Päivi: Pistä almanakkaasi kv. miestenpäivä ja rupea selvittelemään, mikä on miehen arvo.

Matti: Funktionalismin ystävänä ehdotan suomalaiseksi miestenpäiväksi puolustusvoimain lippujuhlan päivää, eli kesäkuun neljättä. Näin saadaan kaksi härkästä yhdellä iskulla. Mutta tänään naistenpäivänä pyydän timorätymäisesti anteeksi jyrkkiä mielipiteitäni. Samaan hengenvetoon haluan onnitella teitä kaikkia maailman jumalattaria siitä, mitä olette vuosituhansien kuluessa tämän maailman kauneuden ja harmonian eteen tehneet. Enkä puhu nyt halpamaisesti ”naisellisesta lisäarvosta”, vaan kaiken olevaisen ytimestä. Kauan eläköön jumalainen nainen!

Tags: Alvar Aalto, tasa-arvo

Tämä artikkeli on julkaistu keskiviikkona 10. maaliskuuta 2010 kello 9:47 ja sen aiheena on Aiheeton. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa kommentin, tai tehdä paluuviitteen omalta sivultasi.