Dialogi

Päivi: Olenko mielestäsi pessimisti, kun epäilen, että kotkalainen kulttuuriväki ei saa Stevecon Ankkuria eikä ihan heti mitään muutakaan vastaavaa paikkaa?

Matti: Olet pragmaattinen realisti, ihminen viheliäintä lajia.

Päivi: Joku älähti tekstaripalstalla: ”Ankkuri Rubiconille ennemmin kuin kaupungin avustettaville taiteilijoille. Jokainen maksakoon tilansa itse.” Älähtäjä argumentoi väärin. Eivät taiteilijat ja muut kulttuurintekijät ole olleet vaatimassa ilmaisia tiloja, vaan he olisivat halukkaita vuokraamaan tarvitsemansa työ- ym. tilat kelvolliseen hintaan. Kulttuurijohtajan sijainen Seppo Grönvall osui taannoin huomautuksellaan asian ytimeen: eivät urheilijatkaan maksa käyttämistään tiloista kuin murto-osan niiden kustannuksista. Mutta tässä Ankkuri-keskustelussa minusta näyttää siltä, että 1) ruvetaan hinkumaan tiloja, jotka ovat menossa muuhun käyttöön; 2) ollaan kovin eri linjoilla siitä, mitä todella halutaan ja 3) ei osata yhdessä ajaa asiaa tarpeeksi lujasti, niin että tulosta syntyisi.

Matti: Kotkasta puuttuu nykyisin Kirjakahvilayhdistyksen tapainen toimija, joka aikanaan koordinoimalla koko kaupungin kulttuuriväen pelasti vanhan paloaseman. Romanttisena vanhan liiton miehenä tuntuu jotenkin siltä, että kulttuuritoimijoista on tullut Kotkassa yhteiskunta-asioista kiinnostumattomia tuottajia. Kaikenlaista sälää järjestää yksi jos toinen, mutta tähän ohjelmallisuuteen kaikki sitten jääkin.

Päivi: Ai, sinä olet sitä mieltä, että Kirjakahvilayhdistys pelasti vanhan paloaseman. Kotkan ympäristöseura on omasta puolestaan sitä mieltä, että se sen teki. Joillakuilla taas on vankka kanta, että ei sitä mikään uhannut – vaikka tuolloin vielä olikin voimassa asemakaava, että tilalle olisi saanut tehdä viisikerroksisen asuin- ja liiketalon. Mutta asiaan: vanhan liiton mies saattaa tällä kertaa olla oikeassa, topakka koordinaattori puuttuu.

Matti: Korjataan nyt tämä omituinen väärinkäsitys: Kirjakahvilan organisoima kansanliike lukuisine kulttuuriyhdistyksineen pelasti paloaseman. Sellaista kulttuuripuolen yhden asian liikettä ei ole tässä kaupungissa sen koommin nähty. Myös Kotkan työväenopiston rehtori Arto Laine teki kabineteissa asian puolesta hartiavoimin työtä. Ei paloasemaa millään valtuustoaloitteella tai kirjelmällä pelastettu. Joka toisin väittää, valehtelee.

Päivi: No, minä olen lukenut pöytäkirjatekstejä. Kaupunginhallitus päätti helmikuussa 1981, että rakennus säilytetään. Tekninen virasto totesi vielä edellisenä syksynä, että se ei keksinyt pytingille mitään käyttöä. Muutaman poliitikot olivat aktiivisia, muutkin kuin Tiusas-Pena. Uskon, että kansanliikkeillä oli merkitystä, niiden olemassaolo varjeli poliitikkoja tekemästä hölmöjä ratkaisuja.

Matti: Silloin olivat taiteilijat rautaa, ja poliitikot sompailivat kukin oveluutensa rajoissa miten parhaaksi näkivät. Nykytaiteilijat Kotkassa ovat paperia senaikaisten olliheinojen ja timopusien rinnalla. Kyllähän nämä uuden liiton sutkit toimijat baarissa uhoavat, mutta julkisuudessa he äkseeraavat kuten olympialaisedustajamme: mitään terävää ei sanota, jotta sponsori ei loukkaannu.

Päivi: Maailmasta on tullut toisenlainen. Toimittajatkin ovat arempia kuin ennen. Viime viikolla Kymen Sanomien lakkouutisten pääotsikko kertoi, että lakkolaiset mellakoivat Mussalon satamassa. Minusta pääotsikon olisi pitänyt kertoa, että työnantaja turvautui rikkureihin. Ottamatta kantaa AKT:n vaatimuksiin on päivänselvää, että se, joka menee tekemään lakkolaisten töitä, on lakonmurtaja eli rikkuri. Se taas on meidän nykyoloissamme poikkeuksellista.

Matti: Sopiiko free-näyttelijä Taisto Reimaluoto rikkurin muottiin, kun hän on sopinut vetävänsä monologinsa ensi lauantaina Kotkassa, vaikka näyttelijät Suomessa järjestäisivätkin työnseisauksen?

Päivi: Olen miettinyt sitä. Riippuu tietysti lakkorajoista.

Matti: Jos me siedämme osaamattomat räpeltäjät sataman teknisessä ja vaarallisessa työympäristössä, meidän on hyväksyttävä myös osaavan free-ammattilaisen toiminta teatterilavalla. Reimaluoto tuskin aiheuttaa vaaratilanteita katsomoon, ja sitä paitsi kaikki voittavat: teatterissa on esitys, Reimaluoto saa tavallista enemmän yleisöä, eikä hän kuitenkaan horjuta ammattiliittoon kuuluvien näyttelijöiden työtaistelua palkkojen ja inhimillisten työaikavaateiden parissa.

Päivi: En ota pontevasti kantaa, kun en tiedä sopimusten sisältöä. Mutta jos esimerkiksi me toimittajat olisimme lakossa, en katsoisi hyvällä yhdenkään Facebook-toimittajan palkkaamista tekemään meidän töitämme. Ja jos meidän työnantajamme olisi niin hölmö, että syyllistyisi sellaiseen, siitä luultavasti seuraisi mieletön jälkipyykki, jota pyöritettäisiin koneessa jos toisessa pitkään.

Matti: Kuten sanottu: ennen oli miehet rautaa, nyt on vaan pelkkää feisbuukkia!

Päivi: Ja laivat oli hiiohoi.