Jouni Viuhko
***
Mitä ihminen tavoittelee ja mihin hän pyrkii luonnostaan? Ei läheskään aina maallisen mammonan pariin. Jo vuosikausia on puhuttu, kuinka ajasta on tullut ylellisyystuote. Sellaisen henkilön, jolla on poikkeuksellisen paljon aikaa, täytyy olla jollain tasolla onnellinen. Hitaan elämän aakkosista on tehty kirjoja, kai niistä järjestetään kurssejakin.
Halu siirtyä arkiympyröistä säännöllisesti toiseen todellisuuteen, täysin toisenlaisten askareiden pariin, on sekin ihmiselle luontaista. Viime viikkoina olen miettinyt tätä erittäin paljon.
Olen hurahtanut kesämökkeilyyn tänä keväänä. Vanhemmillani on ollut mökki 32 vuotta ja olen oleillut siellä vaihtelevia aikoja 15-kesäisestä lähtien, mutta nyt, kun sukupolvenvaihdoksen myötä mökki on kokonaan minun, täydellinen mökkihulluus on iskenyt kuin miljoona volttia. Vuodesta 1981 olen kirjoittanut urheilujuttuja lehtiin, mutta tänä kesänä pidän taukoa – mökin takia.
Olin aina luullut, että mökkeilyn sekopäisyys on suomalainen ilmiö ja sillä olisi jotain tekemistä suomalaisen psyyken tai ihmisten juurille paluun kanssa. Tämä on kuitenkin liian yksinkertainen selitys. Samaan aikaan keväällä, kun kieli pitkällä suunnittelin tätä mökkikesää, olin Lappeenrannan maakuntakirjaston ensimmäinen lainaaja akatemiaprofessori Pertti Alasuutarin uudelle kirjalle ”Mökkihulluus”. Halusin tutkittua tietoa, mistä tässä maniassa on kysymys.
Joskus elämänfilosofian tiennäyttäjäksi ei tarvita terapeutin tai psykologin elämäntaitokirjaa. Siihen voi riittää akateemisen kuivakkaasti tehty haastattelututkimus, jonka lähes jokaiselta sivulta löytää oman itsensä ja omat ajatuksensa.
Mökki edustaa Alasuutarin mukaan toista todellisuutta, jonka tavoitteleminen on kaupunkikulttuurin myötä tullut nykyihmiselle luontaiseksi. Kaupunkimainen elämänmuoto on sellainen, että siihen vääjäämättä halutaan etäisyyttä. Mökin toisesta todellisuudesta haetaan toisenlaista kokemusta, toisenlaista elinpiiriä sekä sitä, että tehdään asioita toisin. Toiset lepäävät, toiset tutkivat luontoa, toiset rehkivät. Oleellista on, että koko toinen todellisuus tehdään itse, siitä saa päättää itse ja asia on toistettavissa usein. Tällä reseptillä arki karisee harteilta.
Kaikille toisessa todellisuudessa on joku pyhistä pyhin asia ja suomalaisille se on tietenkin sauna, ikään kuin mökki mökissä. Saunominen päättää juhlallisesti mökkipäivän, eikä sen aikana yleensä tehdä asioita, jotka tekisivät saunomisesta arkista tai rutiininomaista. Saunomiseen keskitytään.
Mökkeily on siis tavallaan kehittynyt turismin muoto. Kun Alasuutari on verrannut suomalaisten mökkeilymotiiveja ulkomaisiin, lausunnot ovat olleet samanlaisia esimerkiksi Ruotsissa, Kanadassa, Norjassa ja Venäjällä. Eräs kalifornialainen mies, jolla oli mökki vuoristossa, kertoi täsmälleen samat asiat kuin suomalainen mökkeilijä.
Samoilla perusteilla ranskalaiset, saksalaiset ja italialaiset pyrkivät arkea pakoon kaupunkiasuntoihin tai rannoille, vaikka siellä vettä ei kanneta tai puita hakata.
Ja siitä toisesta todellisuudesta halutaan pitää kynsin hampain kiinni. Sitä varjellaan toisenlaisena paikkana. On tärkeää, mitä mökillä saa ja ei saa tehdä. Läheskään kaikki eivät muuta pysyvästi mökille – silloin toista todellisuutta ei enää olisi.
Kun tänä keväänä ja kesänä olen hullun lailla levännyt eli kaatanut puita, raivannut vesakkoja ja möyrinyt milloin missäkin – siis tehnyt aivan toisenlaisia asioita kuin äidinkielen lehtori töissä – olen näköjään liittänyt itseni osaksi sitä kansainvälistä kaupunkilaista tajuntaa, jolla nykymenossa hermoja lepuutetaan.
Ilmeisesti kanadalainenkin virkaveli pitää mökkimatkaa siirtymäriittinä, jolloin arkiminä muuntuu mökkiminäksi, pukee mökillä retrot mökkivaatteet ja sisustaa mökin täysin erilaiseksi kuin kotona. Nauttii veden kantamisesta ja puun pilkkomisesta. Ei ehkä kaipaa tv:tä. Katselee mökin esineitä, jotka tuovat mieleen muistoja ja siirtävät vaivattomasti menneeseen.
Viime viikolla katselin, kuinka luodon takaa auringonsillasta lipui soutuvene. Takana istui pieni lapsi pelastusliiveissä, isä souti. Muistin välähdyksenomaisesti saman tilanteen ja saman veneen 30 vuoden takaa. Silloin tuo isä istui pienenä poikana veneen perällä, kun hänen isänsä souti.
Tunnelmallista keskikesän aikaa!
