Arkisto aiheelle ‘Palovirta, Pirkko-Leena’

HILJAISUUS

torstai 3. joulukuuta 2009

Pirkko-Leena Palovirta

***

Moni meistä nauttii luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta luonnonhelmassa. Levähtäminen rantakalliolla tai kesämökin portailla, kiireettömyys ja hiljaisuus rentouttavat ja antavat voimia. Kesäiltana järven pinta tyyntyy, tuulikin vaikenee…

Syksyinen metsä ja talviset hiihtoladut tarjoavat myös mahdollisuuden hiljaisuuden kuunteluun. Talvella se on helpompaakin, kun luonto on liikkumaton ja lepotilassa. Keväällä luonto vähitellen täyttyy äänistä, mutta eihän hiljaisuuden tarvitse olla täyttä äänettömyyttä.

Vanhan testamentin psalmissa 19 on vaikuttava kohta siitä, miten Jumala ilmoittaa itsensä:

”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan.
Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja,
ei ääntä, jonka voisi kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli
merten ääriin.” (Ps. 19:2-5)

Äänet täyttävät nykyihmisen elämänympäristön. Työpaikoilla, kouluissa, liikenteessä, harrastuksissa, kaikkialla äänet – jopa meteli – ympäröivät meidät. Ei ihme, että moni kaipaa työpäivän jälkeen hetken hiljaisuutta ja rauhoittumista.

Hiljaisuudella on myös toinen puoli. Yksinäinen vanhus kaipaa muutakin kuin radion ja television ääntä. Hän toivoo ja odottaa, että hiljaisuuden rikkoisi ovikellon soiminen tai edes puhelimen pirinä. Hiljaisuus on hyväksi silloin, kun siihen ei kytkeydy jatkuvaa yksinäisyyttä tai pelkoa.

Ihminen tarvitsee hiljentymiseen hiljaisuutta; melun keskellä ei voi hiljentyä. Vuorisaarnassa Jeesus antaa meille rukoilemisesta tärkeän ohjeen:

”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten
Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa,
palkitsee sinut.” (Matt. 6:6)

Samassa yhteydessä Jeesus opettaa meille myös Isä meidän-rukouksen (Matt.6:9-13).

Lukuisissa kohdin psalmien kirjoissa ihminen huutaa Jumalan puoleen. Ihminen huutaa Jumalaa avuksi suuren hädän keskellä, hylätyksi jäämisen pelossa.

”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huusin sinua avuksi,
mutta sinä olet kaukana.” (Ps. 22:2)

”Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!”
(Ps.22:20)

”Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni. Älä ole vaiti, kun
puhun sinulle!” (Ps. 28:1)

Mutta joskus, ehkä aika useinkin, Jumala tuntuu vaikenevan, olevan vaiti. Meistä saattaa vaikuttaa siltä, ettei Jumala kuule rukouksiamme eikä vastaa niihin. On sanottu, että Jumala vastaa ajallaan ja tavallaan. ´Ajallaan´ on joskus heti, joskus paljon myöhemmin. Aina emme ymmärrä vastauksen ´tapaakaan´ ennen kuin pitkän ajan kuluttua. Psalmi 27 tähdentää luottamusta:

”Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!” (Ps.27:14)

Elämme adventtiaikaa. Ensi sunnuntaina sytytämme jo toisen adventtikynttilän. Arjen kiireiden ja jouluvalmistelujen keskellä tarvitsemme aikaa myös hiljentymiseen.

Lukukokemuksena Taivasten valtakunnan avaimet

torstai 11. kesäkuuta 2009

Pirkko-Leena Palovirta

***

Opiskeluajan vuokraemäntäni harrasti kaunokirjallisuuden lukemista ja klassisen musiikin kuuntelua. Kaksi nimeä on jäänyt erityisesti mieleeni, kirjailija A.J. Cronin ja säveltäjä Georg Philipp Telemann. Kumpaakin hän suositteli. Telemannin huilumusiikkia kuunneltiin usein yhdessäkin, mutta Croniniin jäi tutustumatta.

Vähän aikaa sitten tein löydön kirjahyllystä: A.J. Croninin Taivasten valtakunnan avaimet. Olin kyllä tiennyt, että kirja on hyllyssä, mutta jotenkin se oli jäänyt ´luen joskus myöhemmin´-osastoon. Nyt siis poimin sen hyllystä ja päätin lukea, ja se kannatti. Kirjan sisäkannesta kävi ilmi, että olin hankkinut sen Alavudelta; siellä oli ensimmäinen työpaikkani valmistumisen jälkeen.

Taivasten valtakunnan avaimet on tarina skotlantilaisesta papista, Francis Chisholmista. Hänen lapsuutensa oli onneton, sillä hän menetti sekä vanhempansa että ihailemansa tytön. Elämä oli muutenkin kamppailua. Polly-tädin toive kuitenkin toteutui, Francisista tuli pappi.

Papin uran alkutaival oli sekin vaikeuksia täynnä, mutta varsinainen haaste tuli eteen, kun piispa ehdotti Francisille lähetystyöhön lähtöä. Kyseessä oli tienraivaajan paikka, lähetysseuran ensimmäisen lähetin työkenttä Kiinassa.

Pappi Chisholm lähti matkaan vuonna 1902. Saavuttuaan perille Pai-taniin häntä kohtasi järkytys: lähetysasemasta oli jäljellä vain rauniot. Ensimmäisen yönsä isä Francis vietti tallissa, ja ennen nukahtamistaan hän lupasi Jumalalle tekevänsä työtä ja taistelevansa Hänen kunniakseen – luopumatta koskaan.

Lupauksensa Francis Chisholm piti, vaikka elämä ja lähetystyön toteuttaminen sen monissa muodoissaan oli äärimmäisen haasteellista. Milloin koettelivat rosvot tai luonnonvoimat, milloin nälänhätä tai sairaudet. Eräänä päivänä syyskuussa 1914 kantautui lähetysasemalle laukausten ääniä kaukaisilta kukkuloilta, myöhemmin tykistön kumea jylinä. – Nyt se on alkanut! huusi Joosef.

Isä Francisilla oli apulaisena Joosef ja työtovereina kolme nunnaa. Työtä tehtiin uhrautuvasti, mutta työhön liittyi ilo lähimmäisen auttamisesta ja Jumalan huolenpidosta. Ajan mittaan toinenkin lähetysasema – protestanttinen – tuli Pan-taihin. Siitä ei kuitenkaan tullut kilpailijaa, vaan sen työntekijöiden ja isä Francisin välille syntyi yhteistyö ja lämmin ystävyys.

Yli 30 vuoden jälkeen pappi Chisholm palasi Kiinasta kotimaahansa, täysin palvelleena, voisi sanoa. Nykykielen mukaan isä Francisin elämää voisi kuvata selviytymistarinaksi. Mutta se oli paljon enemmän, se oli heittäytymistä annettuun tehtävään, kuuliaisuutta ja täyttä luottamusta Jumalan armoon. Kotimaassa isä Chisholmia odotti muuten uusi tehtävä…

Taivasten valtakunnan avaimet oli aika erikoinen lukukokemus. Olihan pappi Francis Chisholmkin
erikoinen ihminen. Hän oli kiinnostava persoona, jonka elämänpolkua oli lukijana seurattava intensiivisesti. Luettuani mietin, milloin olisin lukenut kirjan uudestaan, jos olisin avannut sen jo nuorena. Ehkä nyt, näihin aikoihin.

A.J. Cronin oli hänkin harvinaislaatuinen, näin hänestä kerrotaan. Joka tapauksessa Cronin tunsi kirjailijan työn kutsumuksekseen, ja jo hänen ensimmäinen teoksensa Hattukauppias ja hänen linnansa nosti hänet maailmanmaineeseen. Taivasten valtakunnan avaimia pidetään kuitenkin Croninin parhaana kirjana.