Alakylältä

Reijo Moilanen

***

Matkalle on mukava lähteä, etenkin kun matkakohde on mielenkiintoinen ja kun on vielä tiedossa miellyttävää matkaseuraa. Tällaisia matkoja ovat esimerkiksi matkat puolison, ystävien tai työtovereiden kanssa. Miellyttävien matkojen joukkoon olen saanut ilokseni laskea myös lukemattomat ryhmämatkat Israeliin tai muihin mielenkiintoisiin maihin.

Jos Jumala suo niin pian olen taas pienen ryhmän kanssa lähdössä Israeliin.  Saamme kulkea mainion oppaan Dave Hasesonin pikkubussilla beduiinikylästä Kuolleelle Merelle ja Jerusalemin kautta Galileaan. Kaikki tämä yhdessä viikossa.

Matka on aina miellyttävä. Yhtä miellyttävää  on ollut se kun on voinut valmistautua matkaan, ensi suunnitella  matkan ajankohtaa ja matkakohdetta. Sitten on saanut ajatella matkan sisältöä ja kaikkea mitä matka voisi antaa.

Opiskeluaikanani asuin pari ensimmäistä vuotta nyt jo 100 vuotta täyttäneessä evankelisen liikkeen asuntolassa Domus Evangelicassa. Siellä meistä opiskelijoista pidettiin hyvää huolta niin ruumiin kuin sielunkin puoleen. Kerran viikossa rovasti Esa Santakari piti raamattupiiriä tulevan viikonvaihteen saarnateksteistä.

Eräs opetus on jäänyt erityisesti mieleen. Esa Santakari kertoi kuinka sana vanhurskas, joka merkitsee Jumalalle kelvollista voi tarkoittaa myös matkalle valmista. Ajatus liittyi erityisesti siihen, että purjevene on valmiina merimatkalle lähtöön, purjeet ja koko laiva valmiina. Hän sanoi, että vanhurskas ihminen on koko ajan valmis matkalle, myös viimeiselle matkalle silloin kun Jumala armossaan kutsuu meidät tästä ajasta.

Kuva Autuuksien vuorelta Gennesaretin järvelle. Kuva otettu huhtikuulla 2011 Reijo Moilanen

Tämä ajatus on jatkuvasti ajankohtainen monessakin mielessä. Ajattelemme monenlaisia matkoja tässä ajassa. Ajatus valmiudesta lähteä tulee ajatuksiin hautajaisissa joko läheisteni tai niissä joissa saan olla pappina. Myös syksy  ja siihen liittyvä muuttolintujen lähtö liittyy samaan.

Syyskuulla tai lokakuun alussa olen saanut olla saattamassa useita läheisiäni, äitini, kummitätini ja viimeiseksi isäni. Äitini ja siskonsa lähtivät tästä ajasta kumpikin nopeasti ja yllättäen  — isäni taas pitkällisen sairauden murtamana. Uskon heidän kaikkien olleen matkalle valmis. Jälleennäkemisen toivossa ajattelen heitä

ja liitän heihin moniin moniin tuntemiini ihmisiin psalmin sanat

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi,
Herra Sebaot!

3 Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.

4 Herra Sebaot,
minun kuninkaani ja Jumalani!
Sinun alttarisi luota
on varpunenkin löytänyt kodin,
pääskynen pesäpaikan,
jossa se kasvattaa poikasensa.

5 Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati.

6 Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.

7 Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.

8 Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.

On hyvä odottaa matkaa ja valmistella sitä. On hienoa kun saa lähteä ja vielä hienompaa, kun pääsee perille päämäärään, näin tässä ajassa ja myös silloin kun ajattelemme matkaa ja päämäärää jonne nyt saamme vain uskossa katsoa mutta jonka Jumala on meille matkamiehille valmistanut.

Reijo Moilanen

***

Perheessämme on kaksi jäsentä mutta silti tässä elämänvaiheessa yksi tietokone ei ole riittävästi.  Piti siis hankkia toinen kone ja  toiseksi koneeksi päätettiin hankkia kannettava.

Tähän asti päätöksen tekeminen ei ollut vaikeaa. Seuraavaksi eteen astui kysymys millainen kone ja mistä. Muutaman päivän jälkeen päätös syntyi.

Silti oli vielä kaksi vaihtoehtoa. Ostammeko koneen Lappeenrannassa olevasta kaupasta vaiko verkkokaupasta. Päätimme ostaa Lappeenrannasta. Olisi helppoa hakea  kone kaupasta ja ryhtyä käyttämään. Kaupassa olikin tarjous joka päättyi elokuun viimeisenä päivänä.

Kun sitten illalla menimme kauppaan olivat kaikki tarjoustuotteet jo myydyt. Ystävällinen myyjä lupasi meille koneen kuitenkin sen päivän ehdoin vaikka konetta ei silloin saanutkaan mukaansa.

Lopulta saimme koneen. Kone pois paketista ja pika-asennusohjeet käteen ja toimeksi. Asiat eivät kuitenkaan edenneet kuten on tapana sanoa ” kuten iltamissa”. Nyt kun tätä kirjoitan on keskiviikkoilta ja vihdoin olemme saaneet koneen kanssa yhteyden internetin ihmeelliseen maailmaan. Mutta kun ryhdyimme kirjoittamaan koneen pohjaan laitettua product key numeroita  saadaksemme kaikki tuotteet rekisteröityä – emme päässeetkään eteenpäin. Tuli virheilmoitus ja tuli toinenkin. Ja nyt olemme tässä ja mietimme miten eteenpäin.

Kyllä se tietokone on hieno keksintö ja aivan välttämätön. Kuitenkaan aivan ongelmatonta sen käyttö ei ole. Yhteys pätkii omassa laajakaistassa aika usein eikä uuden koneen kanssa liikkeelle pääsy ole kokemattomalle helppoa. Onneksi on ystäviä ja osaajia jotka auttavat eteenpäin. Näin uskon tapahtuvan huomenna tai ylihuomenna tai…

Yhteys Jumalaan toimii sekä teoriassa että käytännössä paljon helpommin. Minä vain rukoilen ja sanon ja Jumala kuulee ja hän myös vastaa.

Mutta ongelmatonta tämäkään ei ole ihmisen näkökulmasta katsottuna. Monet kysymykset vaivaavat mieltäni, mistä tiedän että Jumala on todella kuullut, vastaako hän oikeasti, mistä tiedän mikä on Hänen vastauksensa.

Kun meillä on elämässä vaikeita asioita me tuskastumme ja olemme epävarmoja yhteyden toimimisesta ja siitä kuuleeko Jumala todella.

Varmuuden asiaan tuovat Jumalan Sanan omat lupaukset.

”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinä olet kunnioittava minua.”

”Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.”

”Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: Miksi olet minut unohtanut… Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.”

Yhteys Jumalan ja ihmisen välillä toimii Jumalan sanan lupausten varassa. Se on langaton yhteys ja se on laajakaista samassa paketissa ja se yhteys toimii aina.

Tämä Jumalan Sanan varmuus ei poista kuitenkaan meidän ihmisten inhimillisyyttä ja epävarmuutta.

Me tahtoisimme saada asiat näkyvällä tavalla ja oman toimintamme kautta varmoiksi ja toimimaan.

Jumalan maailmassa me joudumme kuitenkin elämään Jumalan lupauksen varassa ja sen turvin. Tässä on meidän ihmisen onni ja autuus. Sillä silloin asiassa ei ole mitään ihmisen epävarmuutta ja vaan kaikki on Jumalan varmuutta.

Reijo Moilanen

***

Kuluneen elo- ja syyskuun aikana olen saanut venäläisiä vieraita Nizhniy Novgorodista. Vieraat ovat olleet venäläisiä salibandytuttuja.

Ensin Sergei matkusti Ruotsiin ja halusi tavata matkallaan. Sergei vetää Nizhiniy Novgorodin miesten joukkuetta. Nyt elo-syyskuun vaihteessa Valeri tuli saman kaupungin naisjoukkueen kanssa kokonaiseksi viikoksi Lappeenrantaan harjoittelemaan ja pelaamaan.

Oleellinen asia venäläisten ystävien ja tuttujen kanssa toimittaessa ovat lahjat. He tuovat aina tullessaan lahjoja. Me annamme heille vastavuoroisesti lahjoja. Lahjat eivät ole kalliita. Oleellista  on se, että huomaamme toisemme ja muistamme toisiamme ajatusten lisäksi jollakin konkreettisella. Toinen huomionarvoinen asia on kohteliaisuus. Puolin ja toisin suhtaudumme toisiimme ystävällisesti ja puhuttelemme toisiamme kunnioittavasti.

Me näemme täällä Suomessa usein venäläisistä vain negatiivisia puolia. Tiet saattavat  olla ruuhkaisia koska Venäjälle kuljetetaan uusia autoja. Venäläiset  suunnittelevat kaasuputkea Suomenkin talousalueiden kautta. Saimaan Kanavan vuokra kallistuu taas. Rajan ylittäminen ei ole helppoa eikä nopeaa.

Meillä on kuitenkin paljon oppimista  venäläisiltä vierailtamme. He ovat  kohteliaita. He huomaavat ystävänsä. Urheilujoukkueen käyttäytyminen on kurinalaista.

Ajatellessani venäläisiä vieraita on Jeesuksen vuorisaarnan opetus noussut mieleen  ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.”

Meillä saattaa olla historian kuluessa syntynyttä epäluuloa tai katkeruuttakin venäläisiä kohtaan. Nyt me elämme kuitenkin tätä päivää ja elämme maailmassa jossa me  tarvitsemme toisiamme. Meillä on yhteinen maapallo. Tämän maailman Jumala antoi meidän huolenpitoomme.  Pidetään siis toisistamme hyvää huolta ja suostukaamme oppimaan  myös venäläisiltä vierailtamme.

Reijo Moilanen
Kappalainen
Lappeenrannan seurakunta

* * *

Lappeenrannan seurakunnassa vietettiin 19.10. hyvän työn sunnuntaita. Pyysin opettaja Matti Matikaista pitämään kanssani keskustelusaarnaa. Matti on opettaja ja seurakuntaneuvoston jäsen. Matti suostui mielellään. Myöhemmin hänelle tuli este. Matti kirjoitti kuitenkin pitkän, julkisen kirjeen keskustelun avauksena.

Soili Hämäläinen-Mujo luki saarnan aluksi katkelmia tuosta kirjeestä, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Alakylän aluetyön kotisivuilla (www.alakyla.fi) sekä sanomalehti Etelä-Saimaan blogeissa (www.esaimaa.fi).

Saarnassani vastasin Matin kirjeeseen. Kirkkokahveilla oli kaikilla mahdollisuus osallistua keskusteluun. Keskustelu olikin hyvin vilkas ja sisälsi monia arvokkaita ajatuksia. Keskustelu päättyi rovasti Matti J Kurosen ansiokkaaseen johtopäätökseen keskustelusta, Oma vastaukseni saarnassa eteni tähän tapaan:

Kaikesta huomaa, että Matti on ajatellut näitä asioita. Hän on tietenkin itsekin nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Pyrin vastaamaan hänelle päivän evankeliumista käsin.

23. sunnuntaina helluntaista evankeliumi käsitteli anteeksiantamisesta, kenelle tulee antaa anteeksi ja kuinka usein. Me kysymme lisäksi: liittyykö tämä anteeksiantaminen ja pyytäminen myös työelämään…

Otin esimerkkinä esille orkesterin toiminnan. Siinähän on useita soittajia, joiden täytyy toimia yhdessä voidakseen saada aikaan kauniisti soivan teoksen ja koska evankeliumissa on sana symfoonein, niin puhuin myös sinfoniasta.

Mikään musiikkiteos tai sen toteutus ei synny ilman työtä. Mutta se edellyttää myös yhteistä tavoitetta ja tahtoa antaa oma osaaminen sen saavuttamiseksi.
Näin toimien syntyy kokonaisuus, joka on enemmän kuin vain se mitä kukin soittaja saa erikseen aikaisiksi.

Työyhteisökin on kuin orkesteri. Työpaikalla on monia erilaisia ja eri tehtävissä toimivia työntekijöitä jotka yhdessä muodostavat sen työpaikan. Työpaikoilla täytyy vallita yhteys työntekijöiden välillä ja kesken. Se edellyttää myös sitä, että jokainen suostuu yhteiseen toimintaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Päivän evankeliumissa yhteyttä lähdettiin etsimään tilanteessa, jossa eräs ihminen oli tehnyt väärin toista ihmistä kohtaan. Saimme ohjeen jonka mukaan näitten ihmisten tulee ensin sopia keskenään. Mutta jos he eivät halua niin sitten on hyvä kysyä apua joltain kolmannelta henkilöltä. Lopulta asia olisi tuotava seurakunnan käsittelyyn.
Yhteyden säilymisen puolesta on oltava valmis tekemään töitä.

Yhteisölle on tappio jos yhteys häviää kokonaan ja jos joku joutuu lähtemään pois koska häntä ei hyväksytä. On väärin, että työntekijä laitetaan töistä pois jotta joku toinen saisi itselleen etua tai taloudellista hyötyä.

Aito yhteys ja yhteistyö edellyttää myös kunnioitusta. Ne edellyttävät sitä, että jokaista kunnioitetaan hänen asemastaan ja tehtävästään riippumatta. Silloin hän ei ole vain nappula jollain pelipöydällä. Jokaisella on oma arvonsa ja tehtävänsä. Niin viisasta tai tärkeää ihmistä ei olekaan, että hän tulee toimeen omillaan tai pystyy tekemään itse kaiken.

Luulen, (en siis voi tietää) että ei edes Nokian Jorma Ollila ole luonut Nokian menestystä yksin vaan se menestys on syntynyt antamalla tilaa ja tukea ja luottamusta työntekijöille. Jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen arvonsa kaikkina elämänsä päivinä. Näin on jo sikiöllä äitinsä kohdussa – ja vanhuksellakin aina sinne asti kun hänet saatetaan haudan lepoon. Myös silloin ihminen on arvokas, kun hän ei vielä pysty antamaan taloudellista hyötyä – tai ei enää jaksa antaa taloudellista hyötyä.

Sinfoniasta tai orkesterista puhuminen ei ole vain ikään kuin vertauskuva. Se sana tai sen johdannainen esiintyy evankeliumin kreikankielisessä alkutekstissä. 19 jakeessa Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. 20 Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.

Kaikkeen elämään kuuluu aina myös uudelleen alkamisen mahdollisuus ja anteeksiantaminen. Näin on silloin kun minua vastaan on rikottu – myös silloin kun minä olen rikkonut.

Soili luki työpaikoilla tehdyn synnintunnustuksen. Se on hyvin elämän makuinen synnintunnustus. Sain siihen lukea synninpäästön, joka Raamatun sanojen mukaan ei ole vain jokin ns. papin sana vaan jonka katuva saa ottaa vastaan todellisena Jumalan anteeksiantamuksena.

Anteeksiantamuksen sana merkitsee uutta alkua mutta sen tulisi merkitä myös suunnan muutosta. Sen tulisi merkitä uutta suhtautumista toiseen ihmiseen kotona, töissä ja seurakunnassa – ja tietenkin aina myös suhteessa Jumalaan.

Me luemme myös tänään yhteen ääneen uskontunnustuksen jossa kerromme uskomme siihen, että Jumala on kaiken taivaan ja maan Luoja. Ihmisen arvo ei siis liity hänen suoritukseensa tai asemaansa vaan myös siihen, että hän on Jumalan luoma ja Jumalan Pojan kalliisti lunastama.

Myöskään yhteen ääneen lausuttava Isä meidän rukous ei ole vain ikään kuin ns. liturgiaa vaan se on meidän todellinen rukouksemme. Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet…

Kun Matti kysyi, josko kirkolla on jotain sanottavaa – tai mitä mieltä olen henkilökohtaisesti työelämän kysymyksistä, niin sanon ikään kuin kooten, että jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen arvonsa ihmisyytensä tähden. Jokainen työ on Jumalan palvelua ja tulee tehdä hyvin. Meidät on asetettu tänne maailmaan viljelemään ja varjelemaan sitä ja hoitamaan yhteistä hyvää – Jumalan kaunista maailmaa. Tehdään se yhdessä Jumalalta siunausta ja voimia pyytäen ja toisiamme kunnioittaen. Toimitaan niin teoissa ja arkipäivän kutsumuksessamme eikä vain sanoissa ja juhlapuheissa.

Keskustelu jatkukoon.

Reijo Moilanen
Alakylän aluepappi eikä vain virkansa puolesta

* * *

Alakylän ajatelmiin kirjoittaa reilut 30 henkilöä eri puolilta Suomea ja myös Tansaniasta ja Yhdysvalloista. Lähtökohta on, että jokaisella kirjoittajalla on tai on ollut kontakti Alakylälle, Harapaisiin tai Peltolaan. He asuvat tai työskentelevät täällä tai ovat jossain vaihetta elämäänsä asuneet täällä. Minun vastuullani on ollut jakaa vuoroja kirjoittajille. Pidän heihin yhteyttä sähköpostitse.

Työhuoneeni on yhdessä kaupungin kauneimmista rakennuksista, Koulukatu 12. Se on entinen KOP: n talo. Jotkut muistavat sen entisenä Raastuvanoikeuden talona. Nyt sitä käyttävät päiväkodin lapset, Keuhkovammaliitto, arkkitehtitoimisto ja toisessa rapussa matkatoimisto sekä seurakunnan papit ja kanttorit.

Tapani mukaan menin työhuoneeseeni eräänä päivänä hiljaisella viikolla. Kuinka ollakaan, tietokoneeni ei käynnistynyt, kuului vain ihmeellistä nakutusta kuin joku olisi hakannut konetta pienellä vasaralla. Nopea yhteys atk-tukihenkilöön ja sain kuulla huolestuttavan ennusteen.

Se ääni oli paha enne. Lopulta selvisi, että kovalevy oli rikkoutunut ja sen myötä olivat menneet kaikki ne sähköpostit joiden avulla olin sopinut tulevista kirjoitusvuoroista.
Yhden asian ainakin opin. Teen aina varmuuskopion ja tulostan asian myös paperille.

Tein myös itselleni kysymyksen. Olisiko helpompi soittaa jokaiselle ja sopia kirjoituksista. Ja vastasin. Ei olisi. Tietokone ja sähköpostit on edelleen hyvä ja joustava jopa nopea tapa sopia tietyistä, sekä lähettäjälle että vastaanottajalle tutuista asioista. Vastoinkäyminen ei merkitse palaamista johonkin vanhaan ehkä turvallisempaan menetelmään.

Tapahtunut vastoinkäyminen saakoon minut tekemään asiani huolellisemmin ja ottamaan huomioon uuteen tekniikkaan mahdollisesti liittyvät riskit ja vaarat.

Näin voi olla kaikessa elämässä tai niin myös meidän elämässämme. Tämähän on vanha pappien siirtymä johdannosta ns. itse asiaan. Mutta mihin sitä tästä nyt sitten siirtyisi?
Vaikka vanhassa on vara parempi, niin silti meidän on hyvä mennä eteenpäin ja käyttää kaikkia tekniikan antamia hyviä mahdollisuuksia hyväksemme.

Mitä tarkoittikaan se Mestarin sana, että ei uutta viiniä voi kaataa vanhoihin leileihin? Siinäpä minulle miettimistä. Näitä ajatellessani yritän pitää kovalevystäni ja sen sisältämistä tiedoista huolta. Samalla huomaan kohta 60 vuotta mukanani kulkeneen kovalevyn antavan aina joskus merkkejä tietojen katoamisesta. Mitenköhän sen kovalevyn suojaisi?