Arkisto aiheelle ‘Moilanen, Marjatta’

Ajatuksia Alakylältä helluntaina 2011

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Marjatta Moilanen

***

Heräsin  aitassa aikamoiseen hakkaamisen ääneen. Ihmettelin, että kuka kumma on tullut aivan aitan ovelle paukuttamaan. Kurkistin ikkunasta ja näin muutaman metrin päässä olevan vanhan kannon kimpussa palokärjen. Aikamoisella voimalla se nokki kantoa. Isot puusälöt lentelivät . On sillä vahvat niskat ja muutenkin komea ilmestys koko lintu.

Olen viettänyt kesälomani ensimmäisen viikon järven rannalla mökillämme. Saimaan siniset aallot, ihana lämpö ja lepo ovat hoitaneet päättyneen talvikauden aikana kerääntynyttä väsymsytä ja stressiä.
Olen myös kuunnellut virsiä. Löysin laulujen ja virsien  kuuntelumahdollisuuden tietokoneelta youtuben kautta. Tietokoneesta on siis monenlaista hyötyä.  Erityisen vahvasti sieluni on yhtynyt kahteen virteen: Kirkkaat riemun äänet soivat   ja On kaunis synnyinmaamme.  Nämä  virret liittyvät tämänhetkiseen ajatusmaailmaan vahvasti. Mieleni on täynnä kiitosta kuluneen talvikauden työstä ja touhusta. Nyt työn päätyttyä  olen nauttinut aistientäydeltä Jumalan luomistyön ihmeistä.

”On kaunis synnyinmaaamme, maat metsät järvet sen, me Luojan töitä saamme katsella kiittäen. Taas lauhat tuulet soittaa, urkuja hongiston. Ne Herraa kunnioittaa. Hän kaiken luoja on… Oi kuulautta taivaan, ei yötä ollenkaan. Luot Herra työhön, vaivaan katseesi laupiaan.. (virrestä 574)

Kesän alkujaksoon kuuluu myös suuria kristillisiä juhlia; helluntai ja juhannus. Mennään yhdessä juhlimaan suuria juhlapäiviä jumalanpalvelukseen.  Voimme yhdessä muiden kristittyjen kanssa laulaa, rukoilla ja osallistua ehtoolliselle. Kaikkea sitäkin ihminen tarvitsee saadakseen  levon ja virkistyksen.

Loma – lepo – laki

torstai 24. helmikuuta 2011

Marjatta Moilanen

***

Meillä päin Suomea oppilaat ja opettajat ovat helmi-maaliskuun vaihteessa hiihtolomalla. Viikon lepotauko tiukkatahtisen koulutyön lomassa on tervetullut.

Loman ja levon tarpeellisuuden tunnustaa jokainen, niin koulussa, toimistossa kuin tehtaassakin työskentelevä. Meidän kehomme, sielumme ja mielemme tarvitsevat lepoa. Monta kertaa kovan työskentelyn tai opiskelun tulokset näkyvätkin vasta työn tauottua – sitten kun puurtaminen on ohi ja on levon vuoro.

Usein puhutaan, että nykyajan vaatimukset ovat niin rankkoja, ettei ihmisellä ole mahdollisuutta lepoon ja rauhoittumiseen. Näin varmasti usein onkin, mutta, mutta? toki voin itsekin vaikuttaa omaan ajankäyttööni ja valintoihini. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on minulle paras levon ja rentoutuksen lähde. Vastauksia on ihan varmasti paljon erilaisia: luonto, ystävien seura, musiikki, liikunta, taide, kirjat…

Kristittyjen pyhä kirja Raamattu tuo esiin tärkeän, niin usein jopa kirkon piirissä unohdetun virvoituksen lähteen: Jumalan laki ja Herran pelko. Psalmissa 19 (vanha käännös) ylistetään Jumalan lakia:

8. Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.
9. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.
10. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.
11. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.
12. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.
13. Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.
14. Myös varjele palvelijasi julkeilta, älä anna heidän minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas.
15. Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.

Lepoa ja virkistystä.

Haava sormessa!

torstai 6. tammikuuta 2011

Marjatta Moilanen

***

Joulunalustöitä tehdessäni huomasin, että sormenpäässäni tuossa kynnen vieressä  on pieni  haava. Se oli aivan mitätön -ehkä noin millin pituinen – ja kuitenkin tavattoman kipeä. Se oli vaikeuttanut töitäni jo pitkän aikaa ennen kuin tajusin, että haavahan se on. Laitoin rasvaa ja lääkettä. Kipu hellitti kuitenkin vasta sitten, kun siivoukset ja leipomukset olivat valmiina ja iho  jäytävän  sormenpääni ympärillä pääsi rauhassa  imemään rasvojen hyvää tekeviä ainesosia.

Jälkeenpäin  ihmettelin, etten ollut heti tajunnut syytä kipuun sormenpäässäni. Oli vain ollut inhottava tunne esimerkiksi laittaessani kädet pesuaineella terästettyyn siivousveteen.  Hakematta tuli mieleen kuuluisa siirtymä, että näin on myös meidän elämässämme…

Mieltäni voi jäytää epämiellyttävä kokemus tai itse sanomani paha sana ilman, että aktiivisesti sitä edes ajattelen. Se vain on tuolla mielen pohjalla ja tekee olon ikäväksi ja vaikeaksi. Kun tällaisen pahan olon aiheuttajan tajuaa, kannattaa asiaan tarttua. Voin esittää tarpeellisen anteeksipyynnön ja jutella asiat selväksi. Joskus se toinen osapuoli on tavoittamattomissa, silloin voin keskustella kolmannen henkilön kanssa.  Jäytävä mielen kipu hellittää jos ei aina välittömästi niin vähitellen.

Sovinto Jumalan, lähimmäisten ja oman itsensä kanssa on pettämätön mielenrauhan lähde. Kristillisen uskon perussanoma on juuri sovinto – syntien anteeksisaaminen.  Uusi vuosi on alkanut.   Tällä viikolla voimme hyräillä hiljaa mielessämme tai laulaa keuhkojemme täydeltä uuden vuoden päivän virttä.

1.
On Jeesus nimi ihanin
sielulle uskovalle.
Se lohdun antaa vaivoihin,
tuo rauhan ristin alle.

2.
Se rohkaisee ja puhdistaa
ja hoitaa särkyneitä.
Se uupuneita vahvistaa
ja ruokkii nääntyneitä.

3.
Se nimi kallioni on
ja linna luja Herran.
Sen rikkaus on loputon,
muu kaikki viedään kerran.

4.
Oi Jeesus, veli, ystävä
ja paimen, kuninkaani
ja tieni, koko elämä,
sua kiitän, auttajaani.

John Newton 1779. Suom. Olli Vuorinen 1881. Uud. Tytti Jäppinen ja komitea 1979. Virsikirjaan 1986.

HYVINVOINTIOPPIMINEN

torstai 25. maaliskuuta 2010

Marjatta Moilanen

***

Viime vuosina on kielenkäyttöömme tullut uusi termi: hyvinvointioppiminen. Yksinkertaisesti selitettynä se tarkoittaa, että terveellisiä elämäntapoja,  tyytyväisyyttä,  positiivisuutta ja muita myönteisiä asioita opitaan lapsesta lähtien kotona, päivähoidossa ja koulussa aivan kuin muitakin taitoja.

Muutamia vuosia sitten puhuttiin paljon myönteisen ajattelun tärkeydestä. Järjestettiin jopa myönteisen ajattelun kursseja. Nykyisin tällaiset kurssit lienevät jo pois muodista ja tilalle on tullut muita itsensä kehittämisen  muotoja.

Jo tuhansia vuosia  sitten Vanhan testamentin  saarnaaja totesi, että auringon alla ei ole mitään uutta.

9 Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
10 Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta,
on sitäkin ollut jo muinoin,
kauan ennen meitä.

Kristittyjen pyhä kirja Raamattu  saa silloin tällöin kovaa kritiikkiä  vaikkapa lehtien lukijapalstoilla. Kuitenkin Raamattu on monille loppumaton viisauden ja lohdutuksen  lähde. Jo satoja ja tuhansia vuosia  sitten kirjoitetusta  lauseista löytyy nykyisen positiivisen ajattelun ja hyvinvointioppimisen neuvoja.

Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Fil. 4:8

Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. 1. Tess. 5:18

2010_mm_maisema

Mennään metsään!

perjantai 7. elokuuta 2009

Marjatta Moilanen

***

Metsä on ollut suomalaisille aina tärkeä. Se on ollut turvapaikka vihollisen uhatessa, sieltä on saatu ravintoa, rakennustarvikkeita ja puuta elintärkeäksi polttoaineeksi.  Tunnettu tosiasia on sekin, että koko suomalainen hyvinvointi perustuu metsiimme. Lisäksi metsä on monelle tärkeä vapaa-ajanviettopaikka. Sieltä haetaan hiljaisuutta, lepoa ja rentoutumista sielulle ja mielelle.

Viime päivinä olen viettänyt paljon aikaa metsässä itikoiden, paarmojen  ja  muiden metsän eläinten kanssa. Metsä on monellakin tavoin aarreaitta, jossa en kyllästy  kulkemaan, katselemaan ja kuuntelemaan. Himmeän siniset mustikat, tuoksuvat vadelmat ja  aurinkoiset kanttarellit  suorastaan tarjoutuvat  poimittaviksi. Suomalainen, kesäinen metsä on  ihana runsaudensarvi.

Metsäinen luonto ravitsee myös sielua. Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä omat ajatukset saattavat aluksi myllertää jopa ahdistavalla tavalla. Mutta vähitellen mieli rauhoittuu ja tyyntyy. Siellä luonnon hiljaisuudessa on tilaa kaikenlaisille mielenliikkeille. Voin antaa ajatusten tulla ja mennä,  muistella ja ihmetellä mielen sopukoista esiin putkahtavia  tapahtumia jopa kaukaa lapsuudesta.

Jumalan luoman luonnon keskellä olemme myös lähellä Häntä. Kun kädet napsivat  marjoja, voi sydän puhua maailman Luojalle ja Kuninkaalle. Siellä metsän rauhassa avautuu myös  ihmisen mieli kuuntelemaan Jumalan puhetta.

Meidän ihana järvemme Saimaa voi pahoin!

torstai 19. helmikuuta 2009

Marjatta Moilanen

***

Luodessaan maailman Jumala antoi ihmiskunnalle tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaa.
Olemme kyllä viljelleet ja ottaneet maasta irti kaiken hyödyn, mutta varjeleminen on unohtunut.
Pian kirkkovuodessa alkaa paastonaika. Silloin meidän tulee erityisesti keskittyä rukoukseen, Raamatun lukemiseen, ihmetellä Jumalan suuria tekoja  ja tehdä  parannusta omassa elämässämme.
Luontoa suojelevien omien arkitekojemme lisäksi  me Saimaan rantojen asukkaat voimme ottaa alkavan paastonajan erityisasiaksi  muistaa luomakuntaa. Voimme  rukoilla erityisesti Saimaan vesistön puolesta ja pyytää viisautta niille ihmisille, jotka tutkivat ja tekevät päätöksiä, jotta Piensaimaa  puhdistuisi ja parantuisi.

Telkkä

Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Ps. 104: 24

Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Ps. 104: 24

Ja puhdasta tulee…

perjantai 15. elokuuta 2008

Marjatta Moilanen
Opettaja, alakyläläinen vuodesta 1981

* * *

Suomalaiseen kesään ovat kuuluneet erottamattomasti vesistöjen rannoilla puurtavat mattopyykkärit.

Nykyisin pyykkäreiden kesäisen riemullista tunnelmaa saattaa pilata tieto, että suoraan vesistöön esim. laiturilta valuva mäntysuopavesi on ympäristöriski. Onneksi kaikissa kylissä ja kaupungeissa löytyy nykyaikaisia mattolaitureita, joissa likaiset saippuavedet johdetaan puhdistettaviksi. Suomalaiset voivat siis rauhassa jatkaa tätä nautinnollista kesäistä työtä ja saada riemullisen kokemuksen ja tyydytyksen, kun raikkaalta tuoksuvat puhtaat matot kuivuvat iloisesti kesätuulessa.. Kun katselee työnsä jälkeä, tuntuu kuin oma mieli ja ajatuksetkin puhdistuisivat ja kirkastuisivat. Puhdasta siis tulee monessa mielessä.

Minulta jäi tänä kesänä mattojen pesemisen riemu kokematta, mutta vastaavan tyydytyksen hetken koin oman mökin saunassa:

Kevätsiivouksen yhteydessä kuurasin saunan perusteellisesti – niinhän on tapana tehdä. Mutta merkillistä oli, että seuraavalla saunomiskerralla ei tullutkaan sitä odotettua palkkaa, puhtaan ja raikkaan saunan tuoksuvaa löylyä. Saunomisen jälkeen tuntui jopa vähän tunkkaiselta. Lahoavan puun haju tuntui erityisesti silloin, kun sauna ei ollut täysin kuivunut käytön jälkeen. Siinä sitten koputtelin seinäpaneeleiden alareunoja ja lauteiden rakenteita. Kaikki tuntui olevan kunnossa. Haju kuitenkin säilyi uudelleen pesemisestä, tehokkaasta tuulettamisesta ja pähkäilystä huolimatta.

Eräänä päivänä törmäsin sitten armeijaan, nimittäin muurahaisarmeijaan. Muurahaiset marssivat määrätietoisesti toista seinää alas, sitten pitkin lauteita ja katosivat lopulta jonnekin lattialle. Nämä veijarit olivat aikoneet perustaa kotinsa saunapenkin jalkojen sisälle. Kun vein penkin ulos ja vähän kopistelin, varisi maahan iso kasa puumoskaa. Arvaat jatkon. Saunapenkki uusittiin ja jopa saimme raikkaan puhtoiset löylyt.

Omaa mieltä ja ajatuksiakin pitää välillä puhdistaa ja tuulettaa. Kyllähän me kaikki mainiosti tiedämme millaista moskaa ihmisen ajatuksista ja tunteista saattaa varista.
Ystävät ja omat sukulaiset ovat niitä, joille voi puhua pois pahaa mieltä ja raskaita, tunkkaisia ajatuksia. Tätä keinoa kannattaa käyttää. Luottamuksellisen juttelutuokion lopuksi voi sitten karjalaiseen tapaan todeta, että ”ihan tul suu hyvän makuseks ko sai haastaa”.

Varteenotettava mahdollisuus on myös käydä ripittäytymässä toisen kristityn luona. Tämä kristitty voi olla seurakunnan työntekijä tai luotettavaksi kokemamme maallikko. Ripissä voi kertoa rehellisesti ja luottamuksellisesti sydäntä painavat synnit ja raskaat ajatukset. Rippiin kuuluu sitten synninpäästö, jossa meille vakuutetaan, että näin sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi (Jes 1:18).

Siitä voi sitten jatkaa matkaa mieli ja sielu keventyneenä. Tuntuu kuin koko sisikunta lepattaisi auringonpaisteessa kesäisten tuulten mukana.