Arkisto aiheelle ‘Moilanen, Marjatta’

Mennään metsään!

perjantai 7. elokuuta 2009

Marjatta Moilanen

***

Metsä on ollut suomalaisille aina tärkeä. Se on ollut turvapaikka vihollisen uhatessa, sieltä on saatu ravintoa, rakennustarvikkeita ja puuta elintärkeäksi polttoaineeksi.  Tunnettu tosiasia on sekin, että koko suomalainen hyvinvointi perustuu metsiimme. Lisäksi metsä on monelle tärkeä vapaa-ajanviettopaikka. Sieltä haetaan hiljaisuutta, lepoa ja rentoutumista sielulle ja mielelle.

Viime päivinä olen viettänyt paljon aikaa metsässä itikoiden, paarmojen  ja  muiden metsän eläinten kanssa. Metsä on monellakin tavoin aarreaitta, jossa en kyllästy  kulkemaan, katselemaan ja kuuntelemaan. Himmeän siniset mustikat, tuoksuvat vadelmat ja  aurinkoiset kanttarellit  suorastaan tarjoutuvat  poimittaviksi. Suomalainen, kesäinen metsä on  ihana runsaudensarvi.

Metsäinen luonto ravitsee myös sielua. Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä omat ajatukset saattavat aluksi myllertää jopa ahdistavalla tavalla. Mutta vähitellen mieli rauhoittuu ja tyyntyy. Siellä luonnon hiljaisuudessa on tilaa kaikenlaisille mielenliikkeille. Voin antaa ajatusten tulla ja mennä,  muistella ja ihmetellä mielen sopukoista esiin putkahtavia  tapahtumia jopa kaukaa lapsuudesta.

Jumalan luoman luonnon keskellä olemme myös lähellä Häntä. Kun kädet napsivat  marjoja, voi sydän puhua maailman Luojalle ja Kuninkaalle. Siellä metsän rauhassa avautuu myös  ihmisen mieli kuuntelemaan Jumalan puhetta.

Meidän ihana järvemme Saimaa voi pahoin!

torstai 19. helmikuuta 2009

Marjatta Moilanen

***

Luodessaan maailman Jumala antoi ihmiskunnalle tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaa.
Olemme kyllä viljelleet ja ottaneet maasta irti kaiken hyödyn, mutta varjeleminen on unohtunut.
Pian kirkkovuodessa alkaa paastonaika. Silloin meidän tulee erityisesti keskittyä rukoukseen, Raamatun lukemiseen, ihmetellä Jumalan suuria tekoja  ja tehdä  parannusta omassa elämässämme.
Luontoa suojelevien omien arkitekojemme lisäksi  me Saimaan rantojen asukkaat voimme ottaa alkavan paastonajan erityisasiaksi  muistaa luomakuntaa. Voimme  rukoilla erityisesti Saimaan vesistön puolesta ja pyytää viisautta niille ihmisille, jotka tutkivat ja tekevät päätöksiä, jotta Piensaimaa  puhdistuisi ja parantuisi.

Telkkä

Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Ps. 104: 24

Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Ps. 104: 24

Ja puhdasta tulee…

perjantai 15. elokuuta 2008

Marjatta Moilanen
Opettaja, alakyläläinen vuodesta 1981

* * *

Suomalaiseen kesään ovat kuuluneet erottamattomasti vesistöjen rannoilla puurtavat mattopyykkärit.

Nykyisin pyykkäreiden kesäisen riemullista tunnelmaa saattaa pilata tieto, että suoraan vesistöön esim. laiturilta valuva mäntysuopavesi on ympäristöriski. Onneksi kaikissa kylissä ja kaupungeissa löytyy nykyaikaisia mattolaitureita, joissa likaiset saippuavedet johdetaan puhdistettaviksi. Suomalaiset voivat siis rauhassa jatkaa tätä nautinnollista kesäistä työtä ja saada riemullisen kokemuksen ja tyydytyksen, kun raikkaalta tuoksuvat puhtaat matot kuivuvat iloisesti kesätuulessa.. Kun katselee työnsä jälkeä, tuntuu kuin oma mieli ja ajatuksetkin puhdistuisivat ja kirkastuisivat. Puhdasta siis tulee monessa mielessä.

Minulta jäi tänä kesänä mattojen pesemisen riemu kokematta, mutta vastaavan tyydytyksen hetken koin oman mökin saunassa:

Kevätsiivouksen yhteydessä kuurasin saunan perusteellisesti – niinhän on tapana tehdä. Mutta merkillistä oli, että seuraavalla saunomiskerralla ei tullutkaan sitä odotettua palkkaa, puhtaan ja raikkaan saunan tuoksuvaa löylyä. Saunomisen jälkeen tuntui jopa vähän tunkkaiselta. Lahoavan puun haju tuntui erityisesti silloin, kun sauna ei ollut täysin kuivunut käytön jälkeen. Siinä sitten koputtelin seinäpaneeleiden alareunoja ja lauteiden rakenteita. Kaikki tuntui olevan kunnossa. Haju kuitenkin säilyi uudelleen pesemisestä, tehokkaasta tuulettamisesta ja pähkäilystä huolimatta.

Eräänä päivänä törmäsin sitten armeijaan, nimittäin muurahaisarmeijaan. Muurahaiset marssivat määrätietoisesti toista seinää alas, sitten pitkin lauteita ja katosivat lopulta jonnekin lattialle. Nämä veijarit olivat aikoneet perustaa kotinsa saunapenkin jalkojen sisälle. Kun vein penkin ulos ja vähän kopistelin, varisi maahan iso kasa puumoskaa. Arvaat jatkon. Saunapenkki uusittiin ja jopa saimme raikkaan puhtoiset löylyt.

Omaa mieltä ja ajatuksiakin pitää välillä puhdistaa ja tuulettaa. Kyllähän me kaikki mainiosti tiedämme millaista moskaa ihmisen ajatuksista ja tunteista saattaa varista.
Ystävät ja omat sukulaiset ovat niitä, joille voi puhua pois pahaa mieltä ja raskaita, tunkkaisia ajatuksia. Tätä keinoa kannattaa käyttää. Luottamuksellisen juttelutuokion lopuksi voi sitten karjalaiseen tapaan todeta, että ”ihan tul suu hyvän makuseks ko sai haastaa”.

Varteenotettava mahdollisuus on myös käydä ripittäytymässä toisen kristityn luona. Tämä kristitty voi olla seurakunnan työntekijä tai luotettavaksi kokemamme maallikko. Ripissä voi kertoa rehellisesti ja luottamuksellisesti sydäntä painavat synnit ja raskaat ajatukset. Rippiin kuuluu sitten synninpäästö, jossa meille vakuutetaan, että näin sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi (Jes 1:18).

Siitä voi sitten jatkaa matkaa mieli ja sielu keventyneenä. Tuntuu kuin koko sisikunta lepattaisi auringonpaisteessa kesäisten tuulten mukana.