Alakylältä

Marjatta Laakko

***

Rakensimme mieheni Paulin kanssa 47 vuotta sitten omakotitalon Alakylään. Siinä olemme koko työelämämme ajan asuneet, lapsemme kasvattaneet ja harrastuksiamme toteuttaneet. Suuri tontti on teettänyt yllin kyllin työtä, mutta se on ollut mukava lapsillemme ja lastenlapsillemme. Kaiken kaikkiaan Alakylässä on ollut hyvä asua. Siellä on elämää, mutta ei tungosta.

Ennakoimme tulevaa ja muutimme toukokuussa kaupungin keskustaan. Oma kotimme sai 5-lapsisen perheen Hyvinkäältä. Oli hienoa luovuttaa kotimme juuri lapsiperheelle. Kuulimme heiltä, että käydessään tutustumassa ostovaiheessa taloomme kolmevuotiaat kaksoset asettuivat heti leikkimökkiin eivätkä olisi millään joutaneet lähtemään silloiseen kotiinsa. Me opettelemme nyt uudenlaista elämää. Jos multasormea jatkossa kutittaa, voimme hoitaa sitä mökkielämällä entiseen tapaan. Lapsillamme on omakotitalot. Molempiin koteihin olemme tervetulleita pihan haravointiin.

Seurakunta ei onneksi muutu. Alakylän kaltaista aluetoimintaa ei keskustassa ole.  Oma kirkkomme on kävelymatkan päässä. Parvekkeeltamme näkyy kolme kirkkoa: Lappeen Marian kirkko, Lappeenrannan kirkko  ja ortodoksinen kirkko.  Trumpetilla soitettu ”Karjalan kunnailla” kuului juuri äskettäin ortodoksisen kirkon tornista kotiimme asti.

Alakylässä ei pidä luopua seurakunnallisesta aluetoiminnasta. Toivottavasti Reijo Moilanen haluaa sitä edelleen vetää. Aluetoimikunnan henkilöt ovat sopivasti ajoittain vaihtuneet. Me Laakotkin olemme olleet mukana toimikunnassa, mutta erityisesti sen järjestämissä tapahtumissa. Kannattaa pyytää koko ajan uusia toimijoita vanhojen rinnalle. Suuressa Lappeenrannan seurakunnassa tarvitaan pieniäkin yhteisöjä, jotka tuntuvat omimmilta kuin koko seurakunta. Alakylän mallin mukaisia alueellisia toimintoja tulee Lappeenrannan seurakunnassa lisätä. Voisalmessa ja Kesämäessä tällaista toimintaa onkin ollut jo kohtalaisen pitkään.

Pientä luopumisen haikeutta tuntien toivotan Alakylän asukkaille Jumalan siunausta. Nauttikaa alueestanne ja hoitakaa sitä ja toisianne.

Marjatta Laakko, entinen Alakylän asukas, nykyinen keskustan asukas

Marjatta Laakko

***

Meillä Alakylän  ja Harapaisen asukkailla on paljon tyytyväisyyden  aiheita. Koulun olimme  menettämäisillämme, mutta nyt kaupungin talousarviossa on suunnitteluraha uudelle koululle, tosin vain eskarilaisille ja 1-4 luokkalaisille . Päiväkoti on, pääkadut ovat asfaltoidut, hiihtolatu on kunnossa,  jäähalleja ja iso tekojäärata lähellä, rauhallista omakotialuetta runsaasti, kauppoja suuria ja pieniä, omat aluejumalanpalvelukset ja muitakin seurakunnan järjestämiä tapahtumia, kuten jouluaaton hartaus Ratapuistossa ja uudenvuoden aaton tapahtuma ilotulituksineen Harapaisissa.

Me ihmiset olemme monenlaisia. Toisella asiat ovat aina huonosti, toisella ei juuri koskaan, vaikka näyttäisi aihettakin olevan. Jotkut eivät uskalla toimia, vaikka heitä kiusataan, aliarvioidaan, moititaan tai syrjitään.

Kuuntelen mielelläni lastenlasteni juttuja koulusta ja kavereista. Joskus heidän mielestään joku koulukaveri on omituinen ja häiritsevä. Olen silloin kysynyt, onko tällä kaverilla yhtään ystävää. Vastauksista huomaan, että he eivät ole asiaa ajatelleet. Luulen, että mummon kysymysten jälkeen ajattelevat. Tästä on ihan näyttöäkin.

Toistemme henkilökohtaisista vaikeuksista emme tiedä. Sairaudet olisivat usein oikeasti valittamisen aiheita, mutta vain sairastunut voi niistä kertoa. Hyvä olisi apua hakea ammattiauttajien lisäksi lähimmäiseltä. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla ainakin yksi ystävä, johon voi tukeutua tarvittaessa.

Kaikki me toivomme, että saisimme elää turvallisessa ja hyvinvoivassa kaupungissa.  Tämä vaatii meiltä itseltämmekin jotakin.  Jos olemme epäystävällisiä, meillekin ollaan epäystävällisiä. Jos olemme ystävällisiä, meillekin ollaan ystävällisiä. Raamatun Sananlaskujen kirjan 15: 1 sanoo: ”Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan”. Ainaisella sävyisyydellä ei kuitenkaan pidä vääryyksiä hyväksyä. Asioiden luonteen erottaminen toisistaan on elämisen taitoa. Pelkkä valittaminen ei useinkaan auta, on myös ryhdyttävä toimenpiteisiin. Näin tekivät alueemme aktiiviset asukkaat koulumme takia. Jos taas sairas ei saa asiallista palvelua terveyspalveluilta, on ihan oikeasti sitä vaadittava. Julkisista palveluista on löydettävä ihminen, joka niistä tietää. Aina ei riitä, vaikka kuinka netistä etsisi,  varsinkaan jos avun tarvitsija  ei edes omista tietokonetta.

Arkipäivän elämässä  on silti hyvä muistaa ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”. Olisiko hyvä huutaa ystävällisesti, mutta päättäväisesti, jos aihetta on?

Marjatta Laakko

***

Alakylän, Harapaisen ja Peltolan aluejumalanpalveluksia on vuosikausia pidetty Alakylän koululla. Koulun oppilaat ovat esiintyneet ohjelmassa seurakunnan edustajien ja aluetoimikunnan henkilöiden kanssa. Yhteistyö seurakunnan ja koulun välillä on ollut hyvää. Koulu on ollut muidenkin kuin koululaisten käytössä.

Kun kyläkoulujamme on lopetettu oppilaiden vähäisyyden takia, on koulu usein jäänyt toimimaan kylän yhteisenä kokoontumispaikkana. Lappeenrannan kaupunki on tähän asti halunnut pitää kylät elävinä ja yksi keino siihen on ollut yhteisen toimitilan olemassaolo.

Alakylän, Harapaisen ja Peltolan alueelta ei puutu lapsia. Sen vuoksi koulua ei tarvitse  lopettaa. Armilan koulun liittäminen Kimpisen koulukeskukseen, mikä on järkevää, on yllättäen tuonut esille nykyisen Alakylän koulun lakkauttamisen ja oppilaiden siirtämisen samaan  suureen koulukeskittymään.  Alakylän koulun yhteyteen on juuri valmistunut mukavannäköinen päiväkoti, koulun keittiö on äskettäin korjattu ja liikuntasalikaan ei  tietojeni mukaan ole homeinen ja nyt on keksitty lopettaa koko kouluosa.  Tämä on ylen hämmästyttävää. Jos seurakunta vielä myy pois Harapaisissa olevan Nurmelan Nurkan, ei alakyläläisillä ole mitään yhteistä tilaa harrastustoiminnalle. Samanaikaisesti pienet lapset tungetaan Peltolan kouluun, jossa lapsimäärät siis huomattavasti kasvavat.

Alakylän ja Harapaisen asukkaat ovat olleet toimeliaita ja toimittaneet kaupungille vetoomuksen Alakylän koulun säilyttämisestä. Olen samaa mieltä Alakylän asukkaana,  kaupunginvaltuutettuna ja seurakunnan luottamushenkilönä. Säilytetään Alakylän koulu, mutta rakentamalla tarvittavat uudet tilat, ei vanhoja korjaamalla.

Marjatta Laakko

***

Olemme saaneet uuden vuoden. Sen tuloa varjosti paha tapahtuma Espoon Sello-kauppakeskuksessa. Ihminen ei todellakaan tiedä päiviensä määrää. Työssä aktiivisen elämän keskellä joku vain tulee ja ampuu syyttömiä,  parhaassa  työiässä olevia ihmisiä. Syynä on oma paha olo. Etsitään syntipukkeja toisista ihmisistä, ei itsestä.

Nyt etsitään syyllisiä yhteiskunnasta ja sen päättäjistä. Ei ole tehty sitä eikä tätä. Mielenterveysongelmaisten sanotaan jääneen heitteille.

On kuitenkin todettava, että sellaista tietäjää ja osaajaa ei ole eikä tule, joka tietäisi ihmisten salaiset sairaudet ja kaunat. Niitähän saatetaan pitää kauan  omana tietona. Usein ihminen pääsee niistä yli omilla tai läheistensä avulla. Joskus sitten tapahtuu kauheita tapahtumia, joissa kanssamatkustajat jopa sivulliset ovat aivan avuttomia.

Mahdoton on poliisienkaan ennustaa kaikkia mielenterveyden häiriöihin perustuvia tapahtumia. Rikollisten seuraaminenkin käy tavallisen kansalaisen tiedon ja ymmärryksen yli.

Mistä pahat tapahtumat johtuvat? Johtuvatko ne siitä, että  rauhallisessa ja hyvässä maassamme  ihmiset luopuvat elämässään  kristillisestä perustasta, joutuvat  kauas Jumalasta. Onhan liikkeellä voimia, joiden mielestä kristillinen perusta pitäisi maastamme hävittää uskonnon vapauden nimissä.. Erityisen outoa on, kun ehdotetaan kouluissa ja päiväkodeissa kristillisten tapojen ja opetuksen poistamista siksi, että maassamme on muun uskoisia. Eikö mieluummin vanhan sanonnan mukaan: talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan. Epävarma ihminen ei oikein tiedä mihin uskoa ja mitä tehdä. Ihmisellä on turvan tarve.

Näin joulun aikaan nähdään, että kristilliset arvot kelpaavat kansamme enemmistölle. Vuoden mittaan tällaista harrastusta ei aina näin hyvin näe.

Yhteiskunnan päättäjillä on paljon tehtävää pahanolon vastustamisessa päätösten ja lainsäädännön ja oman esimerkkinsä avulla. Kirkolla on paljon tehtävää hyvän sanoman levittämisessä ja niiden löytämisessä, jotka tarvitsevat apua ja tukea erityisesti henkisessä mielessä. Jokaisella kristillisiin arvoihin perustavalla ihmisellä on paljon tehtävää lähimmäisen rakkauden edistämisessä.

Samaan päämäärään toimimme myös me Alakylän, Harapaisen ja Peltolan aluetoimintaa tukevat ihmiset. ja toimijat.  Jumalan siunausta uudelle vuodelle.

Marjatta Laakko
Alakylän asukas

***

Vietin äskettäin tasavuotissyntympäivää perhepiirissä. Lastenlapset, lapset, miniä ja vävy olivat puolisoni ja minun ilona. Kun puoli vuotta aikaisemmin olin tilannut perhekonsertin , niin sen myös sain. Poikamme oli kaivanut klarinettinsa kaapin perältä, vävymme oli ostanut kitaran ja opetellut soittamaan, pienet muskarilaiset lauloivat pitkiä lauluja yhtyeessä ja oikeat musiikkiopistolaiset soittivat huilulla ja viululla äitinsä säestyksellä. Vanhin lapsenlapsi lauloi, toimi juontajan ja kehui mummoaan. Oli hieno päivä.

Perhepiiri on tärkeä. Nuoremmille me mummot ja vaarit (meillä äijä) voimme olla avuksi monella tavalla. Jotkut saattavat rasittuakin paljosta lastenlasten huolenpidosta. Parempi puoli asiassa meille isovanhemmille on se, että pysymme virkeinä ja jalat maassa. Lapsethan ovat rehellisiä. He sanovat suoraan hyviä ja joskus huonojakin asioita meistä. Kaikkea ei mummojenkaan pidä hyväksyä. Jospa voisimme olla malleina lähimmäisen kunnioittamisessa, Näin voisimme edistää suvaitsevaisuutta kouluissa, kodeissa, yhteiskunnassamme.

Mummon ja vaarin asemassa voivat hyvin olla henkilöt, joilla ei ole omia lapsia. On paljon lapsia, joilta puuttuu läheisyydestään turvallinen aikuinen. Kunpa vain tällaiset aikuiset ja lapset kohtaisivat.

Mummot ja vaarit, papat ja äijät, opettakaa lastenlapsillenne iltarukous, ellei ole jo opetettu.
Sen voi tehdä myös iltarukouslauluja ja hengellisiä lauluja laulaen, mikä ainakin meidän lastenlapsista on ollut mieluisaa.

Hyvää, valoisaa kevättä kaikille Alakylän sivujen lukijoille.

Marjatta Laakko
Alakylän asukas, eläkkeellä oleva ylihoitaja

* * *

Kesällä eläkeläiset ovat lähempänä työikäisiä kuin talvella. Molemmat voivat hyvällä syyllä rentoutua tavanomaisesta tekemisestä. Työikäiset tarvitsevat lepoa ja toisenlaista tekemistä kuin on työelämässä. Monet pääsevät nauttimaan lisääntyneestä perheen yhdessäolosta. Kesämökillä varsinkin sen huomaa, kun kuuntelee lasten iloista mekastusta ja ihmettelee, miten ne tarkenevatkin jatkuvasti uida.

Eläkeläisillä on taipumusta korostaa tekemisiään. Kun pääsin eläkkeelle, päätin, että kiirettä en valita työikäiselle, vaikka miten joutua pitäisi. Kuvittelen, että työikäiselle, joka on vaikeuksissa ehtiäkseen tehdä kaikki, mitä pitäisi, on tosi tylsää kuunnella kertomuksia eläkeläisen kiireistä, vaikka nämä kiireet johtuisivatkin lastenlasten hoitamisista ja ihan tarpeellisista harrastuksista… Toisaalta, jos ihminen tuntee itsensä jotenkuten tärkeäksi, hän pysyy terveempänä kuin ihminen, jolla on liikaa aikaa pohtia tarpeettomuuttaan.

Kesä on mukavaa aikaa. Suomen kesä on vaativa ja joskus stressiä tuottava. Kyllästymme sateeseen yhdessä päivässä. Noin viidentoista asteen lämmössä palelemme kesävaatteissa. Heti, kun aurinko paistaa, muuttuvat ihmisten ilmeetkin iloisemmiksi. Espanjassa oli viime viikolla 30 astetta. Sukulaisperhe tuli kotiin mielellään jäähdyttelemään oltuaan siellä viikon. Täällä emme tarvitse noin korkeita lämpötiloja, mutta aurinkoa haluamme joka tapauksessa nähdä. ”Hän säät ja ilmat säätää”, mutta silti meillä on lupa toivoa ja pyytää suotuisia säitä niin lomailijoille kuin maanviljelijöillekin. On myös hyvä muistaa sairaita, laitoksissa, palveluasunnoissa ja kodeissa. Hellesäät ovat heille raskaita ja tällaiset kesäviileät mukavampia.

Oletteko huomanneet miten kaunis luontomme tällä hetkellä on? Oliko se viime vuonna, kun nurmikot, pellot ja luonto olivat lähes koko kesän keltaisen ruskeita? Se ei ollut kivaa, vaikka oli lämmintä.

Kesällä kaupungissamme korjaillaan katuja ahkerasti. Niistä aiheutuu oma haittansa. Alakylän Lepolankadullakin on iso kaivanto. Jotain hyväähän tuosta kaivannosta on aiheutumassa. Väistelemme siis toisiamme kiltisti.

Muistetaan myös, että kirkot ovat toiminnassa kesälläkin. Jos emme pääse omaan kirkkoon, voimme mennä mökkipaikkakunnan kirkkoon tai muihin kirkkoihin matkojemme varrella.

Hyvää, Taivaan Isän siunaamaa kesää teille kaikille.