Alakylältä

Eino Hämäläinen

***

Vävy tuli toukokuulla kesämökkimme saunasta ja sanoi, että siellä vintillä jokin eläin pitää kolinaa. Ajattelin, että ehkä siellä majailee orava, olihan niitä monesti näkynyt pihapiirissä. Asia jäi sikseen, kunnes parin viikon päästä pukuhuoneessa haisi, kun avasi oven. Vintille on kuollut joku eläin. Ehkä orava on tukehtunut villoihin. Olihan kesämökkiä rakentaessa orava kuollut ulos jääneeseen villapaloja sisältäneeseen  jätesäkkiin.

Elettin edelleen kevättä ja välillä saunottiin. Pidin pukuhuoneen ovea auki, jotta haju ei haitannut. Kuulin sitten itsekin saunoessa kolinaa vintiltä. Vaimo arveli, että voisiko siellä olla telkän pesä.  Mutta eihän telkkä pääse niin pienistä raoista vintille? Pitäisikö kuitenkin saunomista rajoittaa? On siellä vintillä varmaan aika kuuma, kun saunomme. Toisaalta puita hakiessa saunan takanakin oli jo hajua.

Meni taas toista viikkoa ja meillä oli kaksi lastenlasta Helluntain jälkeen hoidossa. Illalla sattui keittiön ikkunasta silmiini, että oravaa paljon isompi ja tummempi eläin tuli männyn runkoa pitkin alas puusta ja pomppi pihan poikki metsään. Häntäkin sillä oli aika pitkä.
Se oli minkki! Nyt valkeni karmea totuus. Saunan vintillä on minkin pesä! Mitä nyt tehdään?

Aivoriihemme tuotti ajatuksen tappaa kuokkavieraamme pakokaasulla. Pyöröhirsi jättää kuitenkin aikamoiset raot koolauslankkujen viereen. Eikun tekemään kolmiomaisia kiiloja jokaiseen rakoon. Sitten mönkijä paikalle ja uppopumpun letku pakoputkesta vintille. Mönkijää käynnistäessä tuli vähän paha olo. Olen murhaaja ja kaasukammion käyttäjä!

Oli aivan hiljaista. Hiilimonoksidi on tehnyt tehtävänsä. Nyt moottori saha käyttöön ja hirsiin miehen mentävä aukko. Vähän jännitti. Pieniä tyttöjä jännitti vielä enemmän ja taisi vähän pelottaakin. Husqvarna söi hyvin puuta ja aukko syntyi hetkessä. Sitten kasvoille löi karmea haju! Hain sähkölampun ja näin kuinka tervapahvien päällä oli isoja kasoja ulostetta. Tarvittiin kaasunaamari, jotta pystyi työntämään päänsä sisään etsimään ruumiita. Mutta eihän siellä näkynyt ristinsielua. Oliko kaikki karanneet? Mitä nyt tehdä?

Meni tunti pari ja vaimo kuuli saunalta rääkymistä ja näki minkkiemon raahaavan hampaissaan yhtä pentua pihan poikki aittaan päin. Kova huuto ja käsien taputus sai pennun putoamaan hampaista. Minä koppasin lapion ja juoksin saunalle. Yksi pentu erehtyi seinän ja tikkaiden väliin aivan eteeni ja sain sen tapettua lapiolla. Muut ovat karkusalla. Eivät ne siis kuolleet kaasuun, vaikka olivat edelleen piileskelleet ullakolla. Kahdeksanvuotias Oona-tyttö paheksui vaarin raakuutta. Ei kaunista pentua olisi saanut tappaa.

Mutta koko tienoomme on hiljentynyt linnunlaulusta. Pikkulintuja ei näy, pesät ovat tyhjiä, telkät poikasineen ovat poissa. Ovat kaikki paremmissa suissa. Suru varjostaa kesänviettoamme. En pidä minkeistä. Ei ole kesän miellyttävimpiä puuhia siivota vinttiä ja vaihtaa villoja ahtaassa tilassa.

Raamatun ensimmäisessä luvussa sanotaan: ”Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä…Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea mikä maan päällä elää ja liikkuu.” Jumala ei tee virheitä. Me ihmiset teemme. Olemme levittäneet mm. minkkejä luontoon.

Eino Hämäläinen
Dipl. ins., yliopettaja, eläkkeellä, asuu Alakylässä. Gideons Internationalin hallituksen jäsen Nashvillessä.

* * *

Keskikoulupoikana 50 vuotta sitten sain ajatuksen elää terveellisesti. Päällimmäisenä ajatuksena oli päivittäisen liikunnan harrastaminen. Päätös on pitänyt niin pitkälle, että tätä kirjoitettaessa olen valmistautumassa jälleen kerran Tukholman maratonille. Ehkä liikuntaharrastus on mennyt liiankin pitkälle, mutta samalla on tullut tutustuttua myös terveelliseen ravintoon.

Yllä olevalla ei ole kovin paljon arvoa, ellei se vaikuta positiivisesti lähimmäisiin ja yhteiskuntaan. Mieleeni on jäänyt vuosien takaa erään merkittävän henkilön elämäntapa ja ohje: Lähde aamulla luontoon ja anna tunti itsellesi. Sen jälkeen jaksat palvella loppupäivän muita. Ja hän eli todella niin.

Amerikan matkoillani ostan aina kirjoja ja aiheeseen liittyen mielessäni ovat kirjat Successful Aging (M.D. Rowe, Ph.D. Kahn, 1998) ja You, Staying Young (M.D. Roizen, M.D. Oz, 2007). Olen ollut kirjojen annista innostunut ja haluan jakaa niistä muutaman tiedon ja ajatuksen kanssanne. Asiassa maallikkona on tietysti arveluttavaa jakaa terveystietoa, mutta uskokaa minkä haluatte.

Miten vanhetaan hyvin? Kirjoittajat määrittelevät sen kyvyksi ylläpitää kolmea käyttäytymistapaa tai ominaisuutta: Omata matala tautiriski, hyvätasoinen henkinen ja fyysinen toiminta sekä aktiivinen elämässä kiinni pysyminen. Kaksi ensiksi mainittua mahdollistavat aktiivisen ja tuotteliaan elämän pitkälle vanhuuteen.

Monia sairauksia edeltää hiljaiset ja näkymättömät merkit, jotka eivät näy elämässä. Tauti voi puhjeta vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Tärkeimpiä varoittavia merkkejä ovat kohonnut verenpaine, lihavuus, verensokeri, keuhkojen, munuaisten ja immuunijärjestelmän vajaatoiminta sekä luu- ja lihasmassan väheneminen. Sairaudet ja vanheneminen vaikuttavat toisiinsa, mutta ovat eri asia. Myönteiset vaikutukset molempiin vaativat muutoksia solutasolla. Liikunta ja ravinto ovat tärkeimpiä vaikuttajia, mutta osuutensa on myös mm. saasteilla ja stressillä.

Vanheneminen kaksinkertaistuu joka kahdeksas vuosi. Totuus on, että sinulla on mahdollisuus elää 35 % pidempään kuin on ennuste (75 vuotta miehillä ja 80 naisilla USA:ssa). Kolme luonnon parasta lääkettä tähän on ravinnon kalorimäärän vähentäminen, fyysisen kunnon lisääminen ja nukkumalla hyvin. Jos kalorimäärää pudotettaisiin 40 %, vanheneminen vähenisi 50 %. Ihminen ei normaalioloissa tähän pysty, mutta 15 prosentin pudotuksella saa lähes saman hyödyn!

Me haluamme olla itsenäisiä ja toisista riippumattomia. Vanhukselle se merkitsee selviytymistä itse päivittäisistä välttämättömistä toimista. Elämänpiiri supistuu rajusti sinä päivänä, kun ei omin voimin enää pääse ylös sängystä. Tätä hetkeä voi siirtää ja elää rikkaampaa elämää fyysisen ja henkisen kunnon ylläpidolla. Elämään voi tulla lisää vuosiakin, mutta ainakin vuosiin tulee lisää elämää.

Fyysisen kunnon ylläpito on yksittäinen tärkein asia, mitä vanheneva ihminen voi tehdä pysyäkseen terveenä. Yhtä tärkeitä ovat sekä keuhkoja ja verenkiertoelimiä että lihaskuntoa kehittävä liikunta. Hyvinkin vanhan ihmisen lihaskunto kasvaa sopivalla treenauksella. Sen on lisäksi todettu vähentävän masennusta. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Harjoituksen pitäisi vaan olla säännöllistä ja jatkuvaa.

Suuri riskitekijä terveydelle on sosiaalinen eristäytyminen, kun taas kanssakäyminen toisten kanssa, keskustelu, kosketteleminen ja toisiin liittyminen on olennaista hyvinvoinnillemme. Läheiset suhteet perheenjäseniin ja toisiin synnyttävät kannustavaa käyttäytymistä ja tunne, että minua tuetaan, vaikuttaa positiivisesti terveyteen. Tämä sosiaalinen tuki tuntuu huolehtimisena, rakastamisena ja arvostamisena. Olen jäsen verkossa, jossa vallitsee keskinäinen sitoutuminen.

Ajallemme tyypillinen elämäntapa olla sitoutumatta mihinkään on siis epäterveellinen. Eläkeläisille ja vanhuksille, joilla ansiotyö ei ylläpidä kontakteja, olisi hyväksi tavata ystäviä, osallistua yhdistystoimintaan, seurakuntaelämään jne. Mielenkiintoinen tutkimustulos on, että mitä enemmän kantaa vastuuta, sitä suurempi vaikutus sillä on terveyteen. Mutta samalla elämämme saa suuremman merkityksen: vapaaehtoinen työ tuottaa lisäarvoa yhteiskuntaan ihmissuhteina, sosiaalisena apuna ja taloudellisena hyvinvointina. Ja vielä monin verroin arvokkaampaa, jos voimme vanhuksinakin olla Jumalan rakkauden lähettiläinä.