Alakylältä

Irmeli Hakkarainen

***

Avaa televisio, ota esille sanomalehti, keskustele ystäväsi kanssa – mitä yhteistä löydät näistä tilanteista?  Taitaa olla vain niin, että ikävistä asioista keskustellaan, onnettomuuksista ja uhista kirjoitetaan ja pahinta yhdessä pelätään ja päivitellään.

Haluammeko todella tätä?  Negatiivisuus synnyttää negatiivisuutta ja vahvistaa sitä.  Viimepäivien uutisointi ei ole tuonut esille lainkaan hyviä ja myönteisiä asioita.  Kuitenkin tavallisen ihmisen arkea kannattelevat usko, toivo ja rakkaus – vai kannattelevatko?

Muutos alkaa aina yksilöstä, sinusta.  Siis tunnetko itseäsi, oletko pysähtynyt kertaakaan syväluotaamaa omaa sisintäsi?  Kuljemme arjessa kiireisinä, emmekä ehdi tai halua pysähtyä hetkeksi seurustelemaan oman itsemme kanssa.  Minne siis olet matkalla – minkä varaan rakennat elämääsi ja tulevaisuuttasi?  Tartu tähän hetkeen ja ota kynä käteesi ja paperia eteesi.  Kirjoita 20 vahvuustekijää, jotka juuri sinua vievät eteenpäin ja kannattelevat elämässäsi.  Voit ajatella, että ei niitä ole löydettävissä, mutta se ei ole totta.  Kirjaa ylös niitä asioita, jotka tuovat iloa ja hyvää mieltä niitä toteuttaessasi.  Kun olet saanut luettelon valmiiksi, lue se ääneen itsellesi.  Huomaatko miten paljon sinussa on hyviä ominaisuuksia. Positiivisten asioiden ajattelu vahvistaa ja virkistää mieltä.  Hetkisen voit mielessäsi pohtia, miten olet käyttänyt näitä vahvuuksiasi elämäsi aikana.  Ovathan ne päivittäin käytössä kotona, työpaikalla, harrastuksissasi – eikö vain?

Seuraavaksi kirjoita 10 elämäsi tärkeintä onnistumista.  Meillä kaikilla on onnistumisen kokemuksia.  Niiden ei tarvitse olla suuria ja ihmeellisiä.  Riittäviä ovat sinun oman kokemuksesi mukaiset onnistumiset.  Huomaatko, että edellä kirjaamasi vahvuustekijät ovat olleet onnistumistesi taustavoimana.  Meille kaikille on tärkeää saada onnistumisen kokemuksia elämämme aikana.  Epäonnistumisia meillä riittää ja ne joko masentavat meidät tai ovat kannusteina uusiin ponnistuksiin.  Onnistumiset antavat mielihyvän tunteen ja vahvistavat meidän itse kunkin minäkuvaa myönteisessä mielessä.  Emme suinkaan ole vain epäonnistuneita ihmisiä, vaan ihmisiä jotka sekä onnistuvat että epäonnistuvat.

Elämä on iloinen ja ihmeellinen asia.  Sinussa on paljon hyviä ja positiivisia ominaisuuksia ja lisäksi olet onnistunut monissa asioissa elämässäsi.   Olet ainutlaatuinen ja kallisarvoinen ihminen.  Ei ole toista sinun kaltaistasi.  Iloitse sinäkin siitä.  Tee tietoinen valintasi siitä, että myönteisyys on sinua arjessa kantava voima.  Levitä uskoa, toivoa ja rakkautta ympärillesi.  Sinä tarvitset myönteisiä näköaloja huomiseen, sinun läheisesi kaipaavat uskoa tulevaisuuteen ja meidän ympärillämme olevat ihmiset janoavat myönteisiä, toivon täyteisiä näköaloja arkiseen elämäänsä.

Irmeli Hakkarainen

***

Vilvoittava tuuli hyväilee väsyneitä jäseniäni.  Uupuneena istun jurttani oven suuhun ja annan ajatusteni vaeltaa edeltäviin päiviin….

Tietöntä taipaletta köröttelen autossa istuen. Tai – on väärin sanoa istuen – paremminkin pomppien ja kaksin käsin penkistä kiinni pitäen.  Ihmettelen miten kuljettaja tietää suunnan.  Vesipisarat valuvat raskaina taivaalta ja edessäni aukeaa aromaa täynnä vesilammikoita.  Kura lentää ikkunoihin ja eteenpäin on vaikea nähdä.  Tuntitolkulla keikkuvaa kulkua Mongolian arolla vuoroin sateessa vuoroin paisteessa – edessä on seikkailu.

Matka päättyy pieneen jurttakylään.  Pilvet ovat kadonneet ja tuuli kuivattelee kosteaa luontoa.  Silmän kantamattomiin on tasaista heinäistä aroa taustalla vuoristoa ja kukkuloita.  Haukat liitävät saalista etsien, korppikotka nousee raskaasti siivilleen kylläisenä – minne olenkaan saapunut.

Lämpötila laskee yöksi alle kymmenen asteen, mutta jurtassa on lämmintä peittojen alla. Yön upea tähtitaivas on ylläni.  Täydellinen hiljaisuus ja rauha ympärilläni – vain jostakin kantautuu hevosen hirnahdus.  Aika on kadonnut, on vain tämä hetki.  Hetki, jonka ei haluaisi koskaan päättyvän.

Aamuauringon säteen nostavat pian lämpötilan kesäisen miellyttäväksi.  Tänne asti ulottuvat Gobin autiomaan reuna-alueet.  Hienoa hiekkarinnettä nousen ylös kohti dyynin huippua.  Aurinko porottaa ja vesipullolle on käyttöä.  Hitaasti askel askeleelta etenen, vaikka välillä pehmeä hiekka antaa periksi ja valun alaspäin.  Sitkeys palkitaan.  Näkymät ovat huimat.  Toisaalla hiekkadyynejä  toisaalla heinäaroa ja toisaalla vihreitä samettisia vuoria.  Tämä kansa asuu kauneuden keskellä.

On menossa Naadam-juhlaviikko. Hevoskilpailuja, painia, jousiammuntaa – väkeä kokoontuu yhteen nauttimaan tunnelmasta ja toistensa seurasta.  On mielenkiintoista kokeilla jousiammuntaa maalina pystyyn pingoitettu lampaan talja.  Oikean asennon ja otteen löytyminen vie aikaa, mutta vihdoin nuoli kohoaa mukavaan kaareen, mutta ei saavuta maalia.  Harjoitusta täytyisi olla enemmän.  Kaikki mikä näyttää helpolta on lopulta pitkän harjoittelun tulosta.

Levottomana hevonen liikehtii edessäni.  Se on aistinut epävarmuuteni.  Tulisi päästä nousemaan sen selkään, mutta epäilys valtaa mieleni – näinköhän onnistun.  Sitkeän yrittämisen jälkeen istun satulassa ohjakset käsissäni.  Yritän muistaa annetut ohjeet, mutta levoton ratsuni on jo matkalla.  Pientä ravia laskettelemme rinnettä alas, mutta pian hevonen rauhoittuu ja tasaista käyntiä suuntaamme kohti pienen lammen rantaa.  Sen ympärille on muutama hevoslauma kokoontunut juomaan.  Näky on kuin kuvakirjasta.  Laaja aro edessä ja hevoslaumat sekä lammaslaumat kulkevat vapaina laiduntaen.  Vastaan tulee myös kameleita, jotka ylväinä ja vapaina astelevat omaa tietään.  Aurinko alkaa laskea, joten ohjaan ratsuni paluumatkalle.  Jäsenet jäykkänä laskeudun alas satulasta.  Hevonen hirnahtaa iloisesti, se on varmasti tyytyväinen päästyään minusta eroon.

Kävelen hitaasti kohti jurttaani ja mietin, miten ihmeellinen tämä Luojan luoma maailma onkaan.  Kaikki tämä on meille annettu iloksi ja hyödyksi.  Lahja on käsittämättömän ihmeellinen.

Irmeli Hakkarainen

* * *

Kasa kuohkeaa villaa erivärisinä kasoina houkuttelee luovaan ideointiin. Ohuen ohuina levyinä asettelen kullankeltaisia villasuikaleita neliön muotoon ensin pystyyn ja sitten poikittain. Kerros kerrokselta pino kohoaa eteeni kuohkeana ja pehmeänä. Päällimmäiseksi asettelen erivärisillä villasuikaleilla koristeellisen pinnan – kukkia, lintuja, perhosia – mielikuvitus vain rajana.

Eikö myös elämämme muodostu ohuista ristikkäisistä kerroksista, jotka muodostuvat eletyistä vuosista. Vuosi vuodelta kokemusta ja näkemystä karttuu itse kullekin ja toivottavasti myös viisautta ja armollisuutta. Päällimmäinen kerros näkyy kanssakulkijoille ja sen toivoisi heijastavan iloa, rauhaa ja tasapainoisuutta.

Huovutusneula käteen ja pistely alkaa. Läpi koko villakasan pistelen neulalla tiheästi kerroksia toisiinsa kiinni. Alku tuntuu turhauttavalta, mutta tulokset näkyvät sitkeän työn tuloksena. Lukuisat kerrokset huopuvat kiinni toisiinsa ja muodostavat yhtenäisen huopamaisen levyn.

Ihmisyyteen kuuluu myös kärsimys. Läpi elämän ”huovutusneula” tuo kipupisteitä meille jokaiselle. Kärsivällisyys ja pitkämielisyys ovat hyveitä, joita olisi hyvä myös tänä aikana tavoitella.

Mäntysuopaa sekoitan polttavan kuumaan veteen ja aloitan villan kostuttamisen ja kevyen hierovan silittelyn. Hellästi ja hitaasti pyörivin liikkein huopuu villakasani ensin etupuolelta ja sitten nurjalta puolelta.

Moni meistä kulkee myös vaikeiden aikojen läpi jossain elämänsä vaiheessa. Taivaallisen Isämme käsissä voimme kuitenkin luottaa siihen, että ”hieronta” on hellävaraista ja rakastavaa.

Märän villakasan huuhdon lopuksi vuoroin kuumassa ja vuoroin kylmässä vedessä ja asetan kuivumaan. Ihmeekseni ja ilokseni irtosuikaleista koottu villakasa on muuttunut huovaksi, jota koristavat värikkäät kukat, linnut ja perhoset.

Vuosien saatossa meistä itse kutakin ”huuhdotaan” siten, että se hyvä ja kaunis minkä, olemme Luojaltamme lahjaksi saaneet, tulisi kirkkaana esiin. Hyvän Jumalan hyvä suunnitelma on, että olemme armollisia lähimmäisiä toinen toisillemme niin kuin Hän on armollinen meille.

Irmeli Hakkarainen
Lappeenrannan seurakuntayhtymän talousjohtaja. Asuu Peltolan alueella

* * *

Syysillan hämärtyessä kuljen kohti Monaria. Ovi on raollaan ja iloinen puheensorina musiikin kera kantautuu korviini. Olen matkalla opettelemaan rivitanssia tai ”kantria” kuten toiset sanovat.

… toe struts forward …

Musiikki voimistuu ja tempaa rytmillään mukaansa. Saliin on kokoontunut ryhmä innokkaita tanssijoita. Nauru raikuu ja jalat lyövät tahtia.

… rock left forward, recover to right …

Mikähän lie suunta – olen eksynyt kuvioista ja päässä pyörii. Aloitetaan alusta. Hitaasti uudelleen ja uudelleen kerrataan kuvioita.

… hitch right knee forward, step right back …

Uudet termit, uusi kieli. Jalkojen ja aivojen yhteistoiminta ontuu. Pyörähdys, polku, taputus – onkohan järjestys kuitenkaan oikea.  Hitaasti alkaa kaaos saada järjestystä – alan löytää tanssin riemun.  Musiikin tahdissa välillä hitaasti välillä kiihdyttäen – en malttaisi lopettaa.

… hop feet crossed right over left …

Tanssilakana kädessäni tavaan askeleita. Olen löytänyt liikunnan ilon, yhdessä tekemisen riemun. Saan epäonnistua ilman arvosteluryöppyä, saan sotkeutua ja auttajat tulevat rinnalle.

… tush push, shimmy …

Eikö rivitanssi ole kuin elämä itse.  Ajoittain vauhdissa mukana, ajoittain jalat solmussa ja väärässä suunnassa. Löytyykö silloin rinnalla kulkijaa, haluaako kukaan tulla vierelle rohkaisemaan, onko ketään kenen kanssa yhdessä iloita onnistumisesta – miten on?  Kuitenkin – pää pystyy ja tuulta päin – kyllä askeleet aikanaan oikean suunnan löytävät.

Irmeli Hakkarainen
Lappeenrannan seurakuntayhtymän talousjohtaja. Asuu Peltolan alueella

* * *

Lehdet pursuilevat ilmoituksia laihdutusryhmistä ja tarjoavat kilpaa erilaisia painonpudotuskeinoja. Totta on, että vyötärön ympärille on kertynyt ”makkaroita”, jotka haittaavat elämää. Terveysihmiset varoittavat lihavuuden vaaroista ja yrittävät markkinoida terveellistä elämäntapaa niin ruokavalion kuin liikunnankin suhteen.

Täytyy tehdä parannus. Pois makeiset ja leivonnaiset ruokavaliosta. Liikuntaa lisää ja vaaka tehokkaaseen käyttöön. Tavoitteellinen toiminta tuo tuloksia eli paino putoaa hiljalleen. Lankeemuksiakin tulee matkan varrella. On niin vaikeaa kieltäytyä makeisista, piirakoista ja jälkiruuista. Vielä vaikeampaa on nousta sohvalta ylös ja lähteä liikkeelle ulos tuuleen ja tuiskuun. Kroppa valittaa ja vaikeroi. Kärsimyksen kautta kulkee laihduttajan tie.

Naiset kokoontuvat yhteen keskustelemaan saavutetuista tuloksista. Puhutaan pisteistä ja etsitään syötävää, jossa on nolla pistettä. Analysoidaan tuloksia ja arvioidaan keinoja. Yhteinen päämäärä auttaa jaksamaan ja rohkaisee omaa heikkoa luonnetta. Yltäkylläisyys näkyy vyötäröllä toisin kuin kanssasisarella jossain köyhässä Afrikan maassa. Olisiko mahdollista antaa säästyneen ruokakorin hinnasta osa tukemalla Kirkon Ulkomaanapua? Näin ”makkarat” toisivat aterian lähimmäiselle ja molempien terveys paranisi. Se on pienestä kiinni – pisteistä vain.

Uusi elämäntapa tulee sisäistää pysyväksi. Yltäkylläisyys ei saa muodostua ahneudeksi, ylensyömiseksi – sillä sehän on syntiä. Vaaditaan vaivannäköä ruuan hankinnassa ja valinnassa sekä sitoutumista loppuelämän ajaksi uusien linjojen ylläpitämiseen. Pienin askelin edetään kohti parempaa huomista muistaen kuitenkin, että lankeemukset saa anteeksi ja armahdettuna saa jatkaa matkaa.

Kenties tuloksena on terve sielu terveessä ruumiissa ja kenties sitoutuminen kaukaisen lähimmäisen auttamiseen pidemmäksikin aikaa. Joten puhutaan vain pisteistä ja laitetaan ne liikkeelle.