Marika Gustafsson
* * *
Tapasin opiskeluvuosinani erään iäkkään miehen terveyskeskuksen vuodeosastolla. Mies pystyi tuottamaan vain yhden ainoan sanan ”p…kele”. Tuota ainoata sanaansa hän sitten käytti eri tilanteissa. Ilmeistä, eleistä ja äänenpainosta saattoi arvella miehen tunnetilaa ja asiaa. Minulle kerrottiin, että miehen ainut sana oli mitä todennäköisimmin hänen viimeinen sanansa ennen hänelle tapahtunutta haaveria. Miehen kohtalo oli tuolloin minulle hyvin puhutteleva.
Milloin olet viimeksi säikähtänyt kunnolla? Muistatko kiljahtaneesi silloin jotain, jos niin mitä? Yllätyitkö ehkä sanojasi?
Vuosia myöhemmin aloin kuulostelemaan itseäni. Havaitsin, että vähältä piti tilanteissa suustani pääsee herkästi sanat ”Hui kamala!” Olisi siinä lähimmäisilläni kestämistä kun nuo sanat olisivat minun ainoani päivästä toiseen. Toisen mielenkiintoisen huomion itsestäni tein hieman alle kolmekymppisenä hetkeä ennen kuin esikoiseni näki päivänvalon. Huomasin hokevani sanaa ”äiti, äiti…”. Tuota sanaa, joka on monelle ihmiselle myös elämän ensimmäinen sana. Aika ajoin pysähtyessäni elämäni vuoristoradassa huokailen Jumalan puoleen vieden Hänen eteensä omia ja toisten asioita vahvasti luottaen Jumalan hyvään huolenpitoon meidän kaikkien elämässä.
Näin kaatuneitten muistopäivän alusviikolla tulee mieleeni useamman sodan läpikäyneen miehen kertoneen kuinka raavaat miehet huusivat Kannaksella avuksi äitiä ja Jumalaa. Omien kokemustenikin pohjalta minun on helppo uskoa, että näin on varmasti ollut.
Tänä keväänä monen ihmisen ja perheen elämäntilanne on erilainen kuin viime keväänä osasi ajatellakaan. Taloudellinen taantuma heijastuu yhä useamman arkeen. Välillä tulee kiljahdettua lähimmäiselle jotain mitä ei oikeasti haluaisi, itsellekin yllättävää, monien paineiden keskellä. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa on onneksi jotain pysyvää johon turvata sukupolvesta toiseen hädän hetkellä. Lähimmäinen ja Jumala. Pitäkäämme huolta toisistamme ja muistakaamme Raamatun sanat: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.” Fil.4:6
Hyvää alkanutta kesää sinulle ja lähimmäisillesi!
Marika Gustafsson, Lappeenrannan seurakunnan diakonissa