***

Joskus jo vuosikymmeniä sitten eräs uskonnonopettaja kirjoitti otsikkona olevasta aiheesta pieneen itse painettuun nuorten lehteen. Itse kirjoituksesta en enää paljon muista, mutta jostain syystä tuo otsikko on aika ajoin tullut mieleeni. Mielestäni aiheen ajankohtaisuus on vain lisääntynyt koko ajan. Voinko saada kaiken täällä maan päällä ja vielä taivaan?

Viime kuukausina talousuutiset ovat olleet päivittäisiä ja näyttää siltä, että kaiken tämän maallisen tavoittelussa on menty niin pitkälle, että velkaantumisen rajat on ylitetty ja ainoaksi mahdollisuu-deksi näyttäisi jäävän vähemmällä toimeen tuleminen. Myös luonnonvarojen käyttö on ylittänyt luonnon kestokyvyn. Huolestuttavat uutiset eri puolista maailmaa tuntuvat vain lisääntyvän, joten ajoittain se vaikuttaa mielialaankin. Vaikuttamisen mahdollisuudet tuntuvat olemattomilta.

Mitähän seuraavassa Jeesuksen lupauksessa oikein tarkoitetaan? ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” Matt 6:33. Uskon, että tässä ensisijaisesti viitataan arvojärjestykseen. Tärkeimpänä on yhteys Jumalaan, tämän yhteyden etsiminen ja hoitaminen Jeesukseen luottaen. Sitten Jumala on luvannut myös pitää huolta ajallisista tarpeistamme. Ennen tuota kohtaa Jeesus puhuu taivaan linnuista ja kedon kukista, joista Jumala pitää huolta. Samoin hän kehoitti: ”Älkää siis murehtiko: `Mitä me nyt syömme?` tai `Mitä me juomme` tai `Mistä me saamme vaatteet?” Matt. 6:31. Näitä jokapäiväisessä elämässä tarvittavia asioita ja tavaroita uskon Jeesuksen tarkoittaneen, ei kaikkea tämän maailman mainetta, tavaraa ja kunniaa.

Entä millaisia näkökulmia 10 käskyn laki antaa tähän aiheeseen? Kun raha ja omaisuus näyttää joskus nousseen ihan epäjumalan asemaan, niin ensimmäinen käsky sanoo hyvin selkeästi: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia. Moni muukin käsky liittyy omaisuuteen, kuten: Muista pyhittää lepopäivä, älä varasta ja älä tavoittele toisen omaa. Taitaa monesti aiheeseen liittyä myös vanhempien kunnioittaminen ja valheellisen todistuksen toisista antaminen. 10 käskyä antaa meille hyvät suuntaviitat siihen, että emme tavoittelisisi kaikkea täällä maailmassa keinolla millä hyvänsä. Sen tarkoitus on myös näyttää meille syntisyytemme ja johtaa meidät etsimään anteeksiantamusta Jeesukselta Hänen ristinkuolemaansa vedoten.

Otsikko antaa myös mielikuvan siitä että kaiken mallisen hyvän lisäksi saa vielä taivaan itselleen.
Jotenkin tuntuu aika yleiseltä ajatus, että kunnon kansalaisilta ei Jumala voi taivaspaikkaakaan kieltää. Luulen, että alunperin otsikko onkin ollut näin: Kaikki tämä ja taivas myös?
Yksi kysymysmerkki ratkaisee paljon. Monella ihmisellä taivas unohtuu maallisten asoiden tavoittelemisen rinnalla. Uskon että kirjoittajalla oli siten ollut tarkoitus herättää miettimään, mikä on elämän tärkeysjärjestys. Tärkeintä on uskoa Jeesukseen ja päästä siten Hänen seurassaan taivaaseen, sitten tehdä parhaansa myös ajallisten asioiden ja vastuiden hoitamisessa.

Entä sitten taivas lohdutuksena kaiken elämän kurjuuden ja kärsimyksen jälkeen? Viitteitä tähän suuntaan löytyy Jeeuksen kertomuksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Huomattavan suurella osalla ihmiskuntaa elämä on ulkonaisesti hyvin vaatimatonta tai monissa maissa elämä on hyvin levotonta ja ristiriitaista, joten toivo taivaasta voi merkittävästi auttaa vaikean arjen kestämistä.
Kristillinen toivo taivaasta, jonne Jeesus johdattaa omansa tämän matkan vaivojen jälkeen, tuo merkityksen myös kilvoitukseen puutteellisuuden, sairauksien ja kärsimysten  keskellä. Samoin se ohjaa toimimaan toisten hyväksi ja rukoilemaan toisten puolesta.

Jo täällä maan päällä Jumala ”vilauttaa” joskus taivasta. ”Hän luonamme on armollaan, lämmittää meidät paisteellaan, ja taivasta jo päällä maan on hetki hänen seurassaan.” Virsi 229:3

***

Reilun puolentoista vuotta vanha lapsenlapsemme viilettää ympäri taloa, ja minäkin olen päässyt perässä juoksijan rooliin. Ehkä se jo liittyy tähän ikäänkin ja eläkkeellä olevan rooliin. Ei tarvitse olla ensimmäisenä menossa, ei tarvitse ottaa kaikkea mahdollista ja mahdotontakin huomioon, vaan voi jo ottaa rauhallisemmin. Ja toivon mukaan ottaa huomioon tärkeimmät ja oikeastaan se kaikkein tärkein, yhteys Jeesukseen häneen uskoen ja turvautuen. Samalla tietysti tulee ottaa huomioon lähimmäiset, yhtenä rakkaimmista pieni piipertäjä, joka kovasti tavailee uusia sanoja ja etsii elämän uusia yllätyksiä, ja välillä järjestää niitä toisille.

Tuo otsikko viittaa Mariaan, nythän vietämme Marianpäivää. Marian elämässä toteutuivat Jumalan suunnitelmat ihmeellisellä tavalla. Hän suostui nöyrästi Jumalan tahtoon ja sai nähdä monin eri tavoin Jumalan suunnitelmien toteutuvan. Hän sanoi: Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.

Jumalan suunnitelmien mukainen tie ei ollut Mariallekaan helppo. Ympäristön paineet, pitkä matka Betlehemiin raskauden ollessa jo pitkällä, pienen Jeesus lapsen syntyminen talliin, matka pakolaisena Egyptiin ja sitten aikanaan paluu pieneen Nasaretin kaupunkiin. Perheenäidin osa   lapsilauman kasvaessa ja todennäköisesti aika vaatimattomissa oloissa vaati paljon. Kaikkein vaikein oli vielä edessä, nähdä oma poikansa ristillä kärsimässä ja kuolemassa kaikkien puolesta, hänenkin puolestaan.

Ei tarvitse kovinkaan laajasti ajatella maailmamme ongelmia, kun huomaamme Marian elämänvaiheissa samoja piirteitä kuin monen ihmisen elämässä tänä aikana. Moni perhe kokee uhkaa ja joutuu kulkemaan pakolaisen tien, moni lapsi syntyy hyvin vaatimattomissa oloissa, moni perhe kipuilee puutteen keskellä jne. Olemme neuvottomia talouden markkinavoimien keskellä, kun ahneus ja itsekkyys lisääntyy ja kaikkein heikoimmat joutuvat kärsimään.

Meille Maria on esikuva hyvin monissa asioissa. Ehkäpä Marian elämän salaisuus löytyy seuraavista tutun jouluevankeliumin sanoista:
Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Hän tutkisteli niitä Jumalan tekoja, joita oli saanut nähdä. Siinä on jotain uskon salaisuudesta. Joku voi jäädä vain ulkokohtaisesti tarkastelemaan kristillistä sanomaa Jeesuksesta, ilman että se uskossa sulautuu hänen elämäänsä. Marian esimerkin mukaan meitä kutsutaan omistamaan evankeliumi Jeesuksesta ja hänen armostaan sydämeemme, niin että saamme uskoen elää yhteyttä Jeesukseen. Usko avaa  sydämen silmät näkemään Jumalan valtakunnan todellisuuden.

Marian ja Jeesuksen elämä oli Jumalan, Isän hoidossa, suunnitelmissa ja turvassa. Miksi ei sitten minun, sinun tai vaikkapa alussa mainitun pienen puuhastelijan elämäkin?

***

Enemmän kuin tuttu tilanne tietokoneen ääressä tänäänkin: Jouduin syytämään ties mistä koneeni löytäneitä roskapostiviestejä roskakoriin. SPAM-suojauskin näyttää toimivan vain rajallisesti. Myös muulla tavoin olemme joutuneet lähes hallitsemattoman tiedon tulvan kouriin. Netin lisäksi televisio, lehdet, radio, monenlainen media syytävät loputtomasti tarpeellista, vähemmän tarpeellista tai vahingollista tietoa elämäämme. Miten osaisimme suojata mielemme liialta mediatulvalta, vahingollisilta vaikutteilta ja löytää elämää rakentavan ja kehittävän tiedon?

Kaiken mediatulvan keskellä myös seurakunta haluaa saada äänensä kuuluville, niin että mahdollisimman moni saa kokea toivon ja rohkaisun omassa elämässään. Media korostaa ajankohtaisuutta, tässä hetkessä mukana elämistä. Miten seurakunnan tuhansia vuosia vanha sanoma Jeesuksesta, syntien sovituksesta, Jumalan armosta ja rakkaudesta kohtaa tämän päivän ihmisen?

Ehkäpä joku ajattelee, että tämä vanha sanoma tulisi uudistaa tämän hetken ihmisten tarpeita vastaavaksi. Sanoma Jeesuksesta tulee toki kertoa tämän hetken kielellä, tämän hetken median keinoilla, mutta itse evankeliumi pysyy samana sukupolvesta toiseen. Meidän hengelliset tarpeemme eivät muutu: Tarve saada syntimme anteeksi, kokea Jumalan rakkaus ja armo omassa elämässämme, tarve jättää koko elämämme Jumalan johdatukseen ja varjelukseen.

Mediatulvan keskellä ihmissuhteet korostuvat. Mielenkiintoisinkaan mediaviihde ei korvaa ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta, toisten kohtaamista, kuuntelemista ja huomioonottamista. Lähimmäisenrakkaudelle on kestotilaus, sen kysyntä kasvaa koko ajan. Rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on entistä merkittävämpi. Raha ei riitä rakkauden kohteeksi, Jumalan rakkauden ja armon kokeminen omassa elämässä synnyttää rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Pian alkava yhteisvastuukeräys haastaa jakamaan omastaan kärsivien hyväksi.

Myös yhteisvastuukeräyksen kerääjiä tarvitaan rakkauden lähettiläiksi lähimmäisten keskuuteen. Ota rohkeasti yhteyttä alueesi työntekijöihin ja tarjoudu yhteisvastuukeräyksen kerääjäksi.

Entä mikä voisi varjella meitä mediatulvan keskellä. Paavalin opetus aiheesta on edelleenkin ajankohtainen ja toimiva: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Jeesuksessa Kristuksessa.” Kol 4: 6-7.

Jumalan armon ja rauhan kokemiselle on sydämissämme kestotilaus, Jumala pitää huolen rukoustemme kuulemisesta ja niihin vastaamisesta meidän parhaaksemme.

***

Olin kesäkuun alussa viikon verran ohjaajana rippikoululeirillä. Koen ohjaajan tehtävän hyvin selkeästi kasvattajan tehtävänä. Tai ehkä vielä paremmin ilmaistuna pyrimme ohjaamaan nuorten kasvua suuntaan, jossa toiset otetaan huomioon, mutta samalla myös oma itsetunto vahvistuu. Jos on epävarma itsestään, voi myöskin toisten positiivinen huomioon ottaminen olla vaikeaa.

Kasvatuksessa kasvattajat, on ne sitten vanhemmat, ohjaajat tai vaikka opettajat ovat merkittävässä asemassa. Rakkautta ja rajoja on hyvä ohje, joskin kuulostaa aika kuluneelta. Nuorten kasvuun kuuluu rajojen koetteleminen, ja kasvattajalla pitää olla kanttia näitä rajoja asettaa. Rakkauden näkisin kasvatuksessa nuorten arvostamisena, heistä välittämisenä, kiinnostuksena heidän asioistaan, elämästään ja jaksamisestaan. Nuoret kohtaavat tänä päivänä hyvin monenlaisia paineita, vaatimuksia, menestymisen odotuksia, omiin taitoihin, kykyihin ja ulkonäköön liittyviä odotuksia ym. Miten näiden odotusten paineessa selviytyy? Kasvattaja voi auttaa kuuntelemalla ja hyviä käyttäytymistapoja vahvistamalla.

Rajojen asettaminen ei ole useinkaan helppoa. Rajojen asettaja ei yleensä saa kiitosta osakseen, vaikka pystyisi osoittamaan perustelut säännöille. Onneksi on rippikoulussa ja koulussa ja hyvin monissa muissakin paikoissa ja harrastuksissa yhteisiä sääntöjä, joihin voi tukeutua. Voi sanoa että nämä ovat yhteisesti sovittuja periaatteita, joista ei ohjaajallakaan ole oikeutta lipsua. Sääntöjen ymmärtämiseen ohjaaminen ja tekojensa seurausten ymmärtäminen on tärkeämpää kuin rangaistusten pelko.

Rippikoulussakin tärkeänä osana on kasvaminen henkisesti ja sosiaalisesti. Keskeisimmin rippikoulussa tehdään kristillistä kasvatusta ja opetusta, kasvetaan seurakunnan jäsenenä ja hoidetaan omaa hengellistä elämää. Mitä siellä sydämen sopukoissa tapahtuu, jää monesti enemmän piiloon kuin tulee ilmi sanoissa tai teoissa. Sanan kylväjänä toimiminen on tärkeä tehtävä, luotamme siihen että Jumala antaa kasvun.

Yhtenä vaikeutena kasvatuksessa on että nuorten elämä on muuttunut lyhytjännitteisemmäksi, keskittymiskyky tärkeiden asioiden opiskeluun on vähentynyt. Ehkä osasyynsä on hektisellä tietokonepelien yms. maailmalla, jossa tapahtumat toistuvat hyvin nopeasti. Välillä olisi kuitenkin hyvä osata pohtia, ajatella ja harkita elämäänsä ja tekemisiään. Tässä on myös seurakunnan mahdollisuus. Hartauksien, hiljaisuuden ja jumalanpalvelusten maailma antaa aikaa omalle itselle, ajatuksille ja pohdinnoille. Jumalan edessä hiljentyminen tämän hektisen ajan keskellä on mahdollisuus  meille kaikille. Kaipaamme rauhoittumista, armon ja rakkauden kokemista ja yhteisöllisyyttä.

Kasvatuksen yksi tavoite on myös hyvän yhteishengen luominen, positiivisten kokemusten mahdollistaminen. Hyvässä ilmapiirissä myös oppimisen tavoitteet toteutuvat paremmin. Itse asiassa kasvatus on yhdessä kasvamista, kokemusten ja ajatusten jakamista, toisten kohtaamista ja vuorovaikutusta. Me kaikki tarvitsemme toisiamme.

* * *

Vietimme ensimmäisenä adventtisunnuntaina Alakylän koululla juhlajumalanpalvelusta. Juhlan aiheena oli alueellamme tänä vuonna 60 vuotta täyttäneet tai täyttävät. Olen välillä pohtinut, mikä tekee jonkin tasavuosikymmenen täyttämisestä merkittävää. Ehkä kaikkein tärkein asia jonkun rajapyykin saavuttamisessa on se, että itse elämä on merkittävää. On merkittävää se, että saan elää, toimia, pohtia, tuntea ja rakastaa. Saan iloita elämästä, jonka Jumala on minulle antanut. Saan myös toimia toisten hyväksi mahdollisuuksieni mukaan.

Toinen syy juhlaan oli Harapaisen pellon asuinalueen täyttäminen 10 vuotta. Jumalanpalveluksen esirukouksessa rukoilimme alueen puolesta näin:

Rukoilemme Harapaisen pellon asukkaiden ja koko alueemme puolesta. Kiitämme sinua siitä, että saamme toimia kukin asuinalueemme hyväksi, niin että keskinäinen huolenpito ja toinen toisistamme välittäminen lisääntyisi. Auta, ettei kukaan jäisi yksin, vaan jokaisella olisi lähimmäisiä lähellään.

Alakylän aluetyön alueella kokonaisen uuden asuinalueen rakentaminen alueelle on merkittävää ja jäänee viimeiseksi, koska alue on jo nyt valmiiksi rakennettu. Myös aluetyössä pyrimme tukemaan koko alueemme yhteisöllisyyttä, asukkaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vastuuta lähellä tai vähän kauempanakin asuvista naapureista.

Kolmas syy juhlaan oli ensimmäinen adventti, uuden kirkkovuoden alkaminen. Alakylän kolmannen musiikkiluokan oppilaat olivat mukana juhlistamassa jumalanpalvelustamme. Hoosianna –hymni kaikuu vuodesta toiseen, mutta joka kerran tuoreena ja vaikuttavana. Me niin seurakunnassa kuin yksityisessä elämässämmekin tarvitsemme välillä juhlaa, arjesta erottuvaa aikaa, joka määrittelee tiettyinä rajapyykkeinä elämäämme. Ehkä siksi vuosittain toistuva adventti- ja jouluaika  on meille suomalaisille niin merkittävä. Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen sytyttelemme adventin ja joulun kynttilöitä ja hiljennymme kuuntelemaan sanomaa Vapahtajan tulosta maailmaan.

Arki on tullut tänä syksynä karuna vastaan monissa suomalaisissa kodeissa lomautusten ja irtisanomisten takia, jopa kokonaisia tehtaita on  suljettu. Myös ympäri maailmaa on kuulunut uutisia taloudellisista vaikeuksista, pankkien ja rahoituslaitosten kriiseistä, pörssikurssit ovat heilahdelleet kuin puut syysmyrskyn kourissa. Tie nousukaudesta laskukauteen, jopa lamaan näyttää olevan lyhyt. Kuulin tässä äskettäin tilastotietoa siitä, että nousukaudenkin keskellä köyhyys oli vain lisääntynyt. Monen arki on kituuttamista kuukaudesta toiseen.

Tällaisiin edellä kertomiini kysymyksiin en ole varmastikaan oikea henkilö vastaamaan. Mieleen tuli tuossa adventtijumalanpalveluksessa laulettu virsi 6, josta laitan tähän säkeistöt 2 ja 5:

Hän saapuu taivaasta maahan, pois suuresta loistostaan,
ja köyhien lapsena talliin hänet oljille lasketaan.
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!
Hän saapuu murheellisille näin yllätysvieraana
ja köyhät ja syntiset täyttää yhä Henkensä lahjoilla
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!

Vapahtajan siunaamaa adventti- ja jouluaikaa Sinulle!