Alakylältä

Martti Asikainen (kirjoitus julkaistu 26.1.2007)

***

Enemmän kuin tuttu tilanne tietokoneen ääressä tänäänkin: Jouduin syytämään ties mistä koneeni löytäneitä roskapostiviestejä roskakoriin. SPAM-suojauskin näyttää toimivan vain rajallisesti. Myös muulla tavoin olemme joutuneet lähes hallitsemattoman tiedon tulvan kouriin. Netin lisäksi televisio, lehdet, radio, monenlainen media syytävät loputtomasti tarpeellista, vähemmän tarpeellista tai vahingollista tietoa elämäämme. Miten osaisimme suojata mielemme liialta mediatulvalta, vahingollisilta vaikutteilta ja löytää elämää rakentavan ja kehittävän tiedon?

Kaiken mediatulvan keskellä myös seurakunta haluaa saada äänensä kuuluville, niin että mahdollisimman moni saa kokea toivon ja rohkaisun omassa elämässään. Media korostaa ajankohtaisuutta, tässä hetkessä mukana elämistä. Miten seurakunnan tuhansia vuosia vanha sanoma Jeesuksesta, syntien sovituksesta, Jumalan armosta ja rakkaudesta kohtaa tämän päivän ihmisen?

Ehkäpä joku ajattelee, että tämä vanha sanoma tulisi uudistaa tämän hetken ihmisten tarpeita vastaavaksi. Sanoma Jeesuksesta tulee toki kertoa tämän hetken kielellä, tämän hetken median keinoilla, mutta itse evankeliumi pysyy samana sukupolvesta toiseen. Meidän hengelliset tarpeemme eivät muutu: Tarve saada syntimme anteeksi, kokea Jumalan rakkaus ja armo omassa elämässämme, tarve jättää koko elämämme Jumalan johdatukseen ja varjelukseen.

Mediatulvan keskellä ihmissuhteet korostuvat. Mielenkiintoisinkaan mediaviihde ei korvaa ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta, toisten kohtaamista, kuuntelemista ja huomioonottamista. Lähimmäisenrakkaudelle on kestotilaus, sen kysyntä kasvaa koko ajan. Rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on entistä merkittävämpi. Raha ei riitä rakkauden kohteeksi, Jumalan rakkauden ja armon kokeminen omassa elämässä synnyttää rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Pian alkava yhteisvastuukeräys haastaa jakamaan omastaan kärsivien hyväksi.

Myös yhteisvastuukeräyksen kerääjiä tarvitaan rakkauden lähettiläiksi lähimmäisten keskuuteen. Ota rohkeasti yhteyttä alueesi työntekijöihin ja tarjoudu yhteisvastuukeräyksen kerääjäksi.

Entä mikä voisi varjella meitä mediatulvan keskellä. Paavalin opetus aiheesta on edelleenkin ajankohtainen ja toimiva: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Jeesuksessa Kristuksessa.” Kol 4: 6-7.

Jumalan armon ja rauhan kokemiselle on sydämissämme kestotilaus, Jumala pitää huolen rukoustemme kuulemisesta ja niihin vastaamisesta meidän parhaaksemme.

Martti Asikainen

***

Olin kesäkuun alussa viikon verran ohjaajana rippikoululeirillä. Koen ohjaajan tehtävän hyvin selkeästi kasvattajan tehtävänä. Tai ehkä vielä paremmin ilmaistuna pyrimme ohjaamaan nuorten kasvua suuntaan, jossa toiset otetaan huomioon, mutta samalla myös oma itsetunto vahvistuu. Jos on epävarma itsestään, voi myöskin toisten positiivinen huomioon ottaminen olla vaikeaa.

Kasvatuksessa kasvattajat, on ne sitten vanhemmat, ohjaajat tai vaikka opettajat ovat merkittävässä asemassa. Rakkautta ja rajoja on hyvä ohje, joskin kuulostaa aika kuluneelta. Nuorten kasvuun kuuluu rajojen koetteleminen, ja kasvattajalla pitää olla kanttia näitä rajoja asettaa. Rakkauden näkisin kasvatuksessa nuorten arvostamisena, heistä välittämisenä, kiinnostuksena heidän asioistaan, elämästään ja jaksamisestaan. Nuoret kohtaavat tänä päivänä hyvin monenlaisia paineita, vaatimuksia, menestymisen odotuksia, omiin taitoihin, kykyihin ja ulkonäköön liittyviä odotuksia ym. Miten näiden odotusten paineessa selviytyy? Kasvattaja voi auttaa kuuntelemalla ja hyviä käyttäytymistapoja vahvistamalla.

Rajojen asettaminen ei ole useinkaan helppoa. Rajojen asettaja ei yleensä saa kiitosta osakseen, vaikka pystyisi osoittamaan perustelut säännöille. Onneksi on rippikoulussa ja koulussa ja hyvin monissa muissakin paikoissa ja harrastuksissa yhteisiä sääntöjä, joihin voi tukeutua. Voi sanoa että nämä ovat yhteisesti sovittuja periaatteita, joista ei ohjaajallakaan ole oikeutta lipsua. Sääntöjen ymmärtämiseen ohjaaminen ja tekojensa seurausten ymmärtäminen on tärkeämpää kuin rangaistusten pelko.

Rippikoulussakin tärkeänä osana on kasvaminen henkisesti ja sosiaalisesti. Keskeisimmin rippikoulussa tehdään kristillistä kasvatusta ja opetusta, kasvetaan seurakunnan jäsenenä ja hoidetaan omaa hengellistä elämää. Mitä siellä sydämen sopukoissa tapahtuu, jää monesti enemmän piiloon kuin tulee ilmi sanoissa tai teoissa. Sanan kylväjänä toimiminen on tärkeä tehtävä, luotamme siihen että Jumala antaa kasvun.

Yhtenä vaikeutena kasvatuksessa on että nuorten elämä on muuttunut lyhytjännitteisemmäksi, keskittymiskyky tärkeiden asioiden opiskeluun on vähentynyt. Ehkä osasyynsä on hektisellä tietokonepelien yms. maailmalla, jossa tapahtumat toistuvat hyvin nopeasti. Välillä olisi kuitenkin hyvä osata pohtia, ajatella ja harkita elämäänsä ja tekemisiään. Tässä on myös seurakunnan mahdollisuus. Hartauksien, hiljaisuuden ja jumalanpalvelusten maailma antaa aikaa omalle itselle, ajatuksille ja pohdinnoille. Jumalan edessä hiljentyminen tämän hektisen ajan keskellä on mahdollisuus  meille kaikille. Kaipaamme rauhoittumista, armon ja rakkauden kokemista ja yhteisöllisyyttä.

Kasvatuksen yksi tavoite on myös hyvän yhteishengen luominen, positiivisten kokemusten mahdollistaminen. Hyvässä ilmapiirissä myös oppimisen tavoitteet toteutuvat paremmin. Itse asiassa kasvatus on yhdessä kasvamista, kokemusten ja ajatusten jakamista, toisten kohtaamista ja vuorovaikutusta. Me kaikki tarvitsemme toisiamme.

Martti Asikainen

* * *

Vietimme ensimmäisenä adventtisunnuntaina Alakylän koululla juhlajumalanpalvelusta. Juhlan aiheena oli alueellamme tänä vuonna 60 vuotta täyttäneet tai täyttävät. Olen välillä pohtinut, mikä tekee jonkin tasavuosikymmenen täyttämisestä merkittävää. Ehkä kaikkein tärkein asia jonkun rajapyykin saavuttamisessa on se, että itse elämä on merkittävää. On merkittävää se, että saan elää, toimia, pohtia, tuntea ja rakastaa. Saan iloita elämästä, jonka Jumala on minulle antanut. Saan myös toimia toisten hyväksi mahdollisuuksieni mukaan.

Toinen syy juhlaan oli Harapaisen pellon asuinalueen täyttäminen 10 vuotta. Jumalanpalveluksen esirukouksessa rukoilimme alueen puolesta näin:

Rukoilemme Harapaisen pellon asukkaiden ja koko alueemme puolesta. Kiitämme sinua siitä, että saamme toimia kukin asuinalueemme hyväksi, niin että keskinäinen huolenpito ja toinen toisistamme välittäminen lisääntyisi. Auta, ettei kukaan jäisi yksin, vaan jokaisella olisi lähimmäisiä lähellään.

Alakylän aluetyön alueella kokonaisen uuden asuinalueen rakentaminen alueelle on merkittävää ja jäänee viimeiseksi, koska alue on jo nyt valmiiksi rakennettu. Myös aluetyössä pyrimme tukemaan koko alueemme yhteisöllisyyttä, asukkaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vastuuta lähellä tai vähän kauempanakin asuvista naapureista.

Kolmas syy juhlaan oli ensimmäinen adventti, uuden kirkkovuoden alkaminen. Alakylän kolmannen musiikkiluokan oppilaat olivat mukana juhlistamassa jumalanpalvelustamme. Hoosianna –hymni kaikuu vuodesta toiseen, mutta joka kerran tuoreena ja vaikuttavana. Me niin seurakunnassa kuin yksityisessä elämässämmekin tarvitsemme välillä juhlaa, arjesta erottuvaa aikaa, joka määrittelee tiettyinä rajapyykkeinä elämäämme. Ehkä siksi vuosittain toistuva adventti- ja jouluaika  on meille suomalaisille niin merkittävä. Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen sytyttelemme adventin ja joulun kynttilöitä ja hiljennymme kuuntelemaan sanomaa Vapahtajan tulosta maailmaan.

Arki on tullut tänä syksynä karuna vastaan monissa suomalaisissa kodeissa lomautusten ja irtisanomisten takia, jopa kokonaisia tehtaita on  suljettu. Myös ympäri maailmaa on kuulunut uutisia taloudellisista vaikeuksista, pankkien ja rahoituslaitosten kriiseistä, pörssikurssit ovat heilahdelleet kuin puut syysmyrskyn kourissa. Tie nousukaudesta laskukauteen, jopa lamaan näyttää olevan lyhyt. Kuulin tässä äskettäin tilastotietoa siitä, että nousukaudenkin keskellä köyhyys oli vain lisääntynyt. Monen arki on kituuttamista kuukaudesta toiseen.

Tällaisiin edellä kertomiini kysymyksiin en ole varmastikaan oikea henkilö vastaamaan. Mieleen tuli tuossa adventtijumalanpalveluksessa laulettu virsi 6, josta laitan tähän säkeistöt 2 ja 5:

Hän saapuu taivaasta maahan, pois suuresta loistostaan,
ja köyhien lapsena talliin hänet oljille lasketaan.
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!
Hän saapuu murheellisille näin yllätysvieraana
ja köyhät ja syntiset täyttää yhä Henkensä lahjoilla
Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan!

Vapahtajan siunaamaa adventti- ja jouluaikaa Sinulle!