Juha Rantalainen
***
Arvoisa lukijani
Onpa ollut luminen ja kylmähkö pakkastalvi ilman suojasäitä. Omakotiasujana olen tehnyt tähän asti jo enemmän lumitöitä kuin vuosiin. Koska helmikuu on vasta puolessa, niin lunta tullee varmasti vielä lisää. Lunta siirrellessäni olen ajatellut, että minusta tämä lumen määrä riittää. Tiedän kuitenkin ettei lumen tulo lopu minun määräyksestäni vaan se on – kuten naapurin kanssa totesimme – Luojamme vallassa.
Kun katselen lumista maisemaa, niin onhan se kaunis. Runsas lumi käärii kaiken vaippaansa ja pehmentää luonnossa olevat terävät kohdat. Se taivuttaa puitten oksat kauniille kaarelle. Tiedän senkin, että lumi aiheuttaa vahinkoa myös luonnossa. Painava lumikuorma katkoo oksia ja pieniä puita. Runsas lumi ja pakkanen haittaavat monien eläinten selviytymistä talvesta. Etenkin pikkulinnuille se on vaikeaa ja kohtalokasta aikaa. Mielestäni talven ankaruus on johtanut siihen, että lintuja on nyt vähemmän kuin viime talvena. Toisaalta lumen alla eläville se suojaa pakkaselta ja niiden ” vihollisilta ” .
Tietysti talvi on ankaraa aikaa ihmisillekin. Pitää olla lämpimät, hyvin rakennetut asunnot ja lämpimät vaatteet. Asuntoja pitää lämmittää ja se kuluttaa runsaasti energiaa. Teitä ja katuja pitää aurata. Onneksi meillä täällä Suomessa useimmilla ihmisillä on kaikki, minkä kanssa talvesta selvitään. Valitettavasti on niitäkin lähimmäisiämme, jotka kärsivät talven kourissa. Pahin tilanne on Suomesta etelään olevissa maissa, Keski- ja Etelä-Euroopassa. Siellä ei ole valmiutta kohdata kylmää eikä lumista talvea. Rakennukset ovat hataria, ikkunat ovat yksinkertaisia, lämmitys on olematon, ei ole lumen aurauskalustoa, autoissa ovat alla kesärenkaat, autoissa on kesäöljyt ja heikot akut. Ihmisillä ei ole kokemusta ajamisesta lumisilla ja liukkailla teillä.
Laskiaissunnuntaina olin kahden lapsenlapseni kanssa leikkikentällä ja laskimme mäkeä siellä olevilta lumipenkoilta. Vaikka ilma oli kylmä ja lunta oli paljon, meitä ei paleltanut. Kun pysähdyin auringonpaisteeseen, niin tunsin selvästi miten se jo lämmitti poskiani. Minulle tuli jo aavistus talven selän taittumisesta. Totesin mielessäni tulevan tiistain olevan laskiaistiistain, minkä jälkeen alkaa ortodoksien paastonaika. Myös meille luterilaisille se merkitsee hiljaiseen viikkoon ja pääsiäisaikaan valmistautumista. Silloinhan kirkkovuodessa käymme läpi Vapahtajamme raskaan kärsimyksen, kuoleman ja pääsiäisaamun riemullisen ylösnousemisen tapahtumat.
Hyvää ja siunattua talven jatkoa Teille kaikille
