Kuukausiarkisto tammikuu, 2010

Roskapostia vai kestotilaus?

perjantai 29. tammikuuta 2010

Martti Asikainen (kirjoitus julkaistu 26.1.2007)

***

Enemmän kuin tuttu tilanne tietokoneen ääressä tänäänkin: Jouduin syytämään ties mistä koneeni löytäneitä roskapostiviestejä roskakoriin. SPAM-suojauskin näyttää toimivan vain rajallisesti. Myös muulla tavoin olemme joutuneet lähes hallitsemattoman tiedon tulvan kouriin. Netin lisäksi televisio, lehdet, radio, monenlainen media syytävät loputtomasti tarpeellista, vähemmän tarpeellista tai vahingollista tietoa elämäämme. Miten osaisimme suojata mielemme liialta mediatulvalta, vahingollisilta vaikutteilta ja löytää elämää rakentavan ja kehittävän tiedon?

Kaiken mediatulvan keskellä myös seurakunta haluaa saada äänensä kuuluville, niin että mahdollisimman moni saa kokea toivon ja rohkaisun omassa elämässään. Media korostaa ajankohtaisuutta, tässä hetkessä mukana elämistä. Miten seurakunnan tuhansia vuosia vanha sanoma Jeesuksesta, syntien sovituksesta, Jumalan armosta ja rakkaudesta kohtaa tämän päivän ihmisen?

Ehkäpä joku ajattelee, että tämä vanha sanoma tulisi uudistaa tämän hetken ihmisten tarpeita vastaavaksi. Sanoma Jeesuksesta tulee toki kertoa tämän hetken kielellä, tämän hetken median keinoilla, mutta itse evankeliumi pysyy samana sukupolvesta toiseen. Meidän hengelliset tarpeemme eivät muutu: Tarve saada syntimme anteeksi, kokea Jumalan rakkaus ja armo omassa elämässämme, tarve jättää koko elämämme Jumalan johdatukseen ja varjelukseen.

Mediatulvan keskellä ihmissuhteet korostuvat. Mielenkiintoisinkaan mediaviihde ei korvaa ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta, toisten kohtaamista, kuuntelemista ja huomioonottamista. Lähimmäisenrakkaudelle on kestotilaus, sen kysyntä kasvaa koko ajan. Rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on entistä merkittävämpi. Raha ei riitä rakkauden kohteeksi, Jumalan rakkauden ja armon kokeminen omassa elämässä synnyttää rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Pian alkava yhteisvastuukeräys haastaa jakamaan omastaan kärsivien hyväksi.

Myös yhteisvastuukeräyksen kerääjiä tarvitaan rakkauden lähettiläiksi lähimmäisten keskuuteen. Ota rohkeasti yhteyttä alueesi työntekijöihin ja tarjoudu yhteisvastuukeräyksen kerääjäksi.

Entä mikä voisi varjella meitä mediatulvan keskellä. Paavalin opetus aiheesta on edelleenkin ajankohtainen ja toimiva: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Jeesuksessa Kristuksessa.” Kol 4: 6-7.

Jumalan armon ja rauhan kokemiselle on sydämissämme kestotilaus, Jumala pitää huolen rukoustemme kuulemisesta ja niihin vastaamisesta meidän parhaaksemme.

Maan järistyksiä

torstai 21. tammikuuta 2010

Mauri Kinnunen

***

Haitissa 12. tammikuuta tapahtui tämän vuosituhannen suurinta tuhoa aiheuttanut maanjäristys. Sen voimakkuus oli 7,0 momenttimagnitudia. Järistyksen keskus oli noin 25 kilometriä Haitin pääkaupungista Port-au-Princesta länsilounaaseen. Lähes täydellinen tuho kohtasi Haitin pääkaupunkia ympäristöineen. Katastrofissa epäillään kuolleen jopa 200 000 ihmistä ja sadattuhannet muut loukkaantuivat, menettivät lapsensa, vanhempansa ja aviopuolisonsa. Suunnaton suru on nyt läsnä lähes kaikissa tuon saarivaltion kodeissa. Monet paikalliset asukkaat ovat reagoineet tapahtumiin uutistoimistojen mukaan turvaamalla uskontoon. Ihmiset ovat laulaneet kaduilla virsiä ja osallistuneet paljaan taivaan alla pidettyihin rukoustilaisuuksiin. Toisaalta, kuten usein, järjestäytyneen yhteiskunnan romahdus innostaa myös rikolliset toimintaan. Niinpä alueelta kerrotaan laajamittaisesta ryöstelystä. Traagiset tapahtumat ovat herättäneet tavalliset ihmiset, valtiot ja myös kirkot kaikkialla laajamittaiseen avustustoimintaan. Nyt meillä kaikilla, sinulla ja minulla, on oiva mahdollisuus osoittaa todellista lähimmäisenrakkautta. Itse asiassa kristillinen etiikkamme vaatii sitä.

Uudenvuoden puhe

torstai 7. tammikuuta 2010

Paula Kiviluoma

***

Hyvät ystävät ja kylän väki

Hyvää vuoden viimeistä iltaa teille kaikille tasapuolisesti!

Saadessani kutsun tulla puhumaan tänne uudenvuoden vastaanotto juhlaan, olin enemmän kuin yllättynyt.  Pyysin parin päivän harkinta-ajan ja päätin vastata myöntyvästi.  Tuntui aika hienolta miettiä että pääsen oman kaupunginosa asukkaille lausumaan tervehdyksen.

Mutta sitten iskikin paniikki. Löydänkö aiheen mistä puhuisin ja osaisinko puhua ?tarpeeksi? hienosti. Mieleeni tulvivat hienot sanat globalisaatio, hiilijalanjälki, Kööpenhaminan ilmastokokous, kasvihuone-ilmiö, laatu-aika. Käyttäisinkö vanhoja kuluneita sitaatteja ja fraaseja. Palasin kuitenkin lähtöruutuun.

Sain kutsun Lappeenrannan seurakunnan Alakylän aluetyön järjestämään juhlaan. Alakylän alue muodostuu Peltolan, Alakylän ja Harapaisen kaupunginosista.

Lappeenrannan seurakunnan järjestämät joulun ajan tilaisuudet kokoavat meitä Alakylän väkeä yhteen. Jouluaatto illan Ratapuiston hartaushetki ja tämä uudenvuoden vastaanotto Harapaisissa ovat jo vuosien ajan kuuluneet yhä useamman perheen juhlaperinteisiin. Kuten tuossa alussa totesin, olen oman kylän asukkaiden juhlassa. Alakylän kadut ja kujaset ovat tulleet minulle ja perheelleni tutuiksi yli kolmenkymmenen vuoden asumiskokemuksen perusteella.

Edesmenneen isäni perhe asui 30-luvulla silloisella Kalevankadulla, nykyisellä Kannelkadulla. Kuuntelin usein isäni tarinoita nuoren pojan seikkailuista Rukoushuoneen kulmilla.  Mummollani juoksenteli pihalla kanoja. Aamuisin mummo keräsi munat ja lähti niitä satamatorille myymään mukanaan kaksi koria. Toisessa korissa olivat tuoreet munat ja toisessa keitetyt munat ja suolakuppi. Miksi näin?  Mummo oli kertonut, että tuoreet munat osti kaupungin herrasväki ja keitetyt munat menivät hampuuseille aamupalaksi.

Noista ajoista on Alakylä muuttunut. Katujen nimiä vaihdettiin sotien jälkeen sekä kuntaliitosten myötä.  Vanhat nostalgiset omakotitalot ovat saaneet väistyä aina lisääntyvän kerrostalorakentamisen myötä. Mutta onneksi Alakylän alue on edelleenkin valta-osin idyllistä omakotitalo aluetta.

Syksyn aikana olemme Moilasen Reijon ja Asikaisen Martin kanssa keränneet internetin Alakylä-sivustolle kuvia vanhasta Alakylästä liittäen mahdollisuuksien mukaan kuvan nykytilanteesta.

Valokuvien kerääminen oli mielenkiintoista puuhaa, kuvissa näkyy hyvin muutokset Alakylän alueella.  Moni löytää kuvista tuttuja ihmisiä ja pääsee muistelemaan menneitä aikoja.  Sivulle lisätään viikottain kuva ja näillä tulleilla kuvilla etenemme maaliskuulle saakka. Keräämistä jatketaan edelleenkin ja aika näyttää tuleeko kuvia lisää.

Vaikka muutoksia asuinalueessa on nähtävissä, on yksi asia joka on säilynyt vuosikymmenten kuluessa.  Alakylässä on rauhallista ja turvallista. Kaikki palvelut, kouluineen ja kauppoineen ovat kävelymatkan etäisyydellä. Mukavia lenkkimaastoja löytyy ja harrastuksiin pääsee kätevästi.

Kaupunginosassamme on selvästi tunnistettavissa tietty yhteisöllisyys eli yhteishenki. Tunnemme olevamme alakyläläisiä. Alakylän asuinalueella vallitsee mielestäni vanhan ajan naapurihenki. Naapuri tunnetaan, naapuria autetaan. Voisi sanoa että naapuria ei jätetä! Pidetään tätä yhteishenkeä yllä tulevinakin vuosikymmeninä! Alakylän alue, Alakylä ? Peltola ? Harapainen on hyvä paikka asua! Oikein hyvää tulevaa uutta vuotta 2010 kaikille!

Hyvää uutta vuotta

torstai 7. tammikuuta 2010

Marjatta Laakko

***

Olemme saaneet uuden vuoden. Sen tuloa varjosti paha tapahtuma Espoon Sello-kauppakeskuksessa. Ihminen ei todellakaan tiedä päiviensä määrää. Työssä aktiivisen elämän keskellä joku vain tulee ja ampuu syyttömiä,  parhaassa  työiässä olevia ihmisiä. Syynä on oma paha olo. Etsitään syntipukkeja toisista ihmisistä, ei itsestä.

Nyt etsitään syyllisiä yhteiskunnasta ja sen päättäjistä. Ei ole tehty sitä eikä tätä. Mielenterveysongelmaisten sanotaan jääneen heitteille.

On kuitenkin todettava, että sellaista tietäjää ja osaajaa ei ole eikä tule, joka tietäisi ihmisten salaiset sairaudet ja kaunat. Niitähän saatetaan pitää kauan  omana tietona. Usein ihminen pääsee niistä yli omilla tai läheistensä avulla. Joskus sitten tapahtuu kauheita tapahtumia, joissa kanssamatkustajat jopa sivulliset ovat aivan avuttomia.

Mahdoton on poliisienkaan ennustaa kaikkia mielenterveyden häiriöihin perustuvia tapahtumia. Rikollisten seuraaminenkin käy tavallisen kansalaisen tiedon ja ymmärryksen yli.

Mistä pahat tapahtumat johtuvat? Johtuvatko ne siitä, että  rauhallisessa ja hyvässä maassamme  ihmiset luopuvat elämässään  kristillisestä perustasta, joutuvat  kauas Jumalasta. Onhan liikkeellä voimia, joiden mielestä kristillinen perusta pitäisi maastamme hävittää uskonnon vapauden nimissä.. Erityisen outoa on, kun ehdotetaan kouluissa ja päiväkodeissa kristillisten tapojen ja opetuksen poistamista siksi, että maassamme on muun uskoisia. Eikö mieluummin vanhan sanonnan mukaan: talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan. Epävarma ihminen ei oikein tiedä mihin uskoa ja mitä tehdä. Ihmisellä on turvan tarve.

Näin joulun aikaan nähdään, että kristilliset arvot kelpaavat kansamme enemmistölle. Vuoden mittaan tällaista harrastusta ei aina näin hyvin näe.

Yhteiskunnan päättäjillä on paljon tehtävää pahanolon vastustamisessa päätösten ja lainsäädännön ja oman esimerkkinsä avulla. Kirkolla on paljon tehtävää hyvän sanoman levittämisessä ja niiden löytämisessä, jotka tarvitsevat apua ja tukea erityisesti henkisessä mielessä. Jokaisella kristillisiin arvoihin perustavalla ihmisellä on paljon tehtävää lähimmäisen rakkauden edistämisessä.

Samaan päämäärään toimimme myös me Alakylän, Harapaisen ja Peltolan aluetoimintaa tukevat ihmiset. ja toimijat.  Jumalan siunausta uudelle vuodelle.