Hillevi Suopanki
***
Istuskelin kylki kyljessä sohvalla 12 v. tyttärentyttäreni kanssa. Inka on aina kiinnostuneena kysellyt, että minkälaista mamma sinun nuoruudessasi oli se ja se asia. Kerro mamma sinun mummoistasi .
No, mentiin viisi sukupolvea taaksepäin ja muistikuvat alkoivat avautua kuin valokuvina silmieni eteen. Minulla oli kaksi Maria- nimistä mummoa ja mummoilla Juho ja Matti nimiset papat puolisoina. Pappoja en tosin koskaan tavannut, toinen lepää Vahvialan hautausmaalla rajan takana ja toinen mamman kanssa Vanhalla hautausmaalla. Mummot olivat perin erinlaisia. ulkonaisesti, mutta yhteläisten nimien lisäksi heitä yhdisti elävä usko Jumalaan.
Maalla asuvaa pikkuista mummoa kutsuttiin mammaksi. Mamma oli ketterä ja toimelias sukumme päätalon vanha emäntä. Sadan metrin säteellä oli sisaruksille erotetut kotipaikat, meitä serkkuja oli 16 kpl yhteensä kolmessa perheessä.
Oli mammalla lapsenlapsia kasapäin. Olin kai vähän mamman suosiossa, kun hän lahjoitti minulle rahat korvarenkaisiin, josta muut serkut ei tienneet. Mammalla oli pieni tiukka nuttura ohuista hiuksista, meidän tyttöjenkin hiukset mamma letitti niin tiukalle, että silmät meni melkein vinoiksi. Inkaa nauratti, aika mamma, kerro lisää .
Mamma istui aina sunnuntaisin keinutuoliin virsikirja kädessään ja silloin kaikkien oli oltava hiljaa ja kuunneltava jumalanpalvelus. Mammalla oli korkea ja voimakas ääni veisatessaan sekä hyvä nuottikorva. Mammani raamattu jäi minulle ja on arvokas ja rakas muisto hänestä .-
Mutta entäs se toinen mummo ? No, toinen mummo oli kaupunkilaismummo. Asui silloisella Ilmarisenkadulla aikamiespoikansa kanssa. Mummo oli kookas ja arvokkaan näköinen ja -oloinen. Joka aamu mummo avasi paksun harmaan lettinsä yön jäljiltä, kampasi perusteellisesti ja letitti uudelleen kiepauttaen letistä ison , näyttävän nutturan takaraivolleen.
Mummo oli harras uskovainen. Yöpyessäni hänen luonaan muistan iltarukoukset mummon rukoillessaan kaikkien seitsemän lastensa puolesta, viimeiset sanat jäivät elävästi mieleen ” anna rauhassa levätä ja aamulla terveenä herätä. Amen .”
Mummoni hyllystä löysin mm. Urho Muroman kirjoja, joissa sana puhutteli voimakkaasti varhaisessa etsikkoajassa olevaa sydäntäni. Muistan, kun mummo lähti kyläilemään, kirkkoon tai asioille kaupungille niin mummolla oli kiiltävä musta käsilaukku ja hieno musta liina hiuksien suojana. Mummo otti aina ystävällisesti vastaan kaikki kävijät, syötti ja kahvitti kaukaisimmatkin sukulaiset. Mummo oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan, siispä kävijöitäkin riitti.
Samoin hän piti meistäkin hyvää huolta, kun veljeni, siskoni ja minä olimme aamuvarhaisella koputtelemassa ulko-ovella. Juna lähti Vainikkalasta klo 6.15 ja oli jälkeen seitsemän täällä kaupungissa, joten aamukahville mummolle ja sitten kouluun kahdeksaksi tai yhdeksäksi. Koskaan hän ei näyttänyt nurjaa mieltä aikaisista herätyksistä.. Kiitollisin mielin heitä kumpaakin Maria-mummoani muistelen, kiitollisena elämänohjeista ja esirukouksista, jotka varmasti ovat osaltaan monen elämänmyrskyn läpi kantaneet.
Elämme adventin aikaa ja joulun odotuksessa. Hieman yli 2000 v. sitten valmistautuivat Galileassa, Nasaretin kaupungissa Joosef ja kihlattunsa Maria raskaalle matkalle Betlehemiin, verollepanoa varten. Oli toteutumassa Jesajan profetian sana, Jes.7:14,
Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Odotamme Sinua, iloitsemme Sinun syntymäjuhlastasi ! Sinä tulit ja olet jälleen tuleva kunniassasi, Halleluja!